Maaliskuun viimeinen viikko

loppuu tänään. Huomenna on kuulema aprillipäivä, vaan en usko, että joudun pilan kohteeksi. Tai siis ainakin toivon niin...

Aurinko nousi tänään Hangossa 6:56 ja laski 20:10. Päivällä oli pituutta jo 13 h 14 min. 


Kuluneella viikolla on tehty ja nähty paljon, vaikka en ole tainnut saada juuri mitään aikaiseksi.

Maanantaina Hesassa kävin fysioterapeutilla leikattua jalkaani näyttämässä. Lääkäri oli "määrännyt" 1x opastusta ja neuvontaa ja 5xlämpö- ja 5xkylmähoitoa sekä 5x fysioterapiaa ja hierontaa. Odotin innolla hyvää tekevää käsittelyä turvoksiselle vasemmalle jalkaterälleni. Vaan asiantuntija totesi vain, että hän voi tehdä tukipohjalliset, mutta muuta helpotusta vaivoihini hän ei voi antaa. Lääkäri siis ei ollut tiennyt, mitä fysioterapialla tällaisessa tapauksessa voi saada aikaan: ei oikeastaan mitään.
No, täytyy varata pedikyristiltä aika, jotta saan jotain nautintoa...

Tiistaina ajeltiin tuttavapariskunnan kanssa Paraisille taidenäyttelyyn. Matka oli pitempi kuin muistinkaan, vaan kyllä kannatti ajaa. Ja mikä sillä sitikalla oli ajellessa; varsinkin kun sain olla matkustajana takapenkillä.

Paraisten Vanhalla Kunnantuvalla näimme Lintu vai Kala -akvarelleja ja kalannahkalla koristeluja laukkuja. Itse parkitsemastaan kalannahkasta Kristiina oli tehnyt myös mm. kauniita, erikoisia koruja. Kuvia näyttelystä kannattaa katsoa Kristiinan blogista .



Samalla reissulla kävimme katsomassa ja ihailemassa Nordkalkin tehdasta, kaivosmuseota ja kalkkilouhosta. Olipa kerrassaan huikean näköistä! Louhoksen pohjalle on kuulema 120 m matkaa ja siellä liikkuvat dumpperit ja kaivinkoneet näyttivät aivan leluilta.


Samalla matkalla pääsimme ihailemaan runsasvetisenä virtaavaa Latokartanon koskea, joka sijaitsee Hästön tien varrella. Olipa komeat kuohut!

 
Lisää kaivoksen ja kosken kuvia (suurempina) on Picasa-kansiossa . Käy Paraisten kierroksella!

Lumet sulivat tällä viikolla tykkänään täältä Hangosta ainakin meidän pihalta. Paitsi tänä aamuna oli maa valkoisenaan. Lunta oli yöllä satanut sentin verran, mutta se suli auringonpaisteessa pian pois. Ensimmäiset krookukset aukeavat pian, jos pakkaset ei nyt jatku.

Autossani on jo kesärenkaat ja kun huomenna lähden taas pohjoisemmaksi, Jpäähän, niin toivottavasti tiet eivät ole liukkaita!

Ja viikon päästä on jo pääsiäinen! Kyllä aika hupenee ihan ite eestään...

Ennen takatalvea

Kävin eilen Matiaksen kanssa taas balettitunnilla. Nyt oli viimeinen kerta kolmesta sitä ilmaista tutustumista baletin maailmaan. Pienet pojat näyttivät tällaisen vanhan mummon silmissä "vain riehuvan" salissa, mutta kyseessä oli kuitenkin kehon hallinnan opettelu ja liian energian purkaminen mielekkäällä tavalla. Ja kyllä poika sitten myöhemmin olikin aika kuitti. Samalla sain kuvan Inspis Blogin valokuvaushaasteeseen 085: Väsynyt


Alkuviikko oli oikein kaunis ja aurinkoinen ja silloin kävin taas kuvailemassa Hangon rannoilla. Kappelisatamassa oli vielä jäätä, jonka kestävyyttä en tietenkään enää uskaltautunut kokeilemaan.

 

Viikko on muutenkin mennyt ihan mukavasti. Kun emme keskiviikkona päässeetkään lähtemään Paraisille näyttelyyn, niin yritin sen sijaan käydä metsässä pienen lenkin. Mutta kieli keskellä suuta ja muutoinkin pienin askelin siellä oli edettävä, niin jäisiä polut metsässä olivat. Asfalttitiethän täällä jo ovat sulia, kuivia ja hiekkaisia, mutta avoimilla paikoin lumi on pehmennyt sohjoksi ja yöpakkasissa jäätynyt liukkaaksi.





Katsoin tuossa juuri MTV3:n säätiedotuksen ja veikkailivat huomiseksi lumisadetta. Onneksi kerkesimme tänään käydä pyörälenkillä.         Kyllä! ...saimme itsestämme niin paljon irti, että kävimme pyöräilemässä. Ei se lenkki pitkä ollut, yhteensä nelisen kilometriä, vaan saavutuksena omaa luokkaansa. Siis kun tuo jalkani on estänyt minua kävelemästä reippaasti, niin nyt se pyöräiily tuntui oikein hyvältä. Jalka ei juuri erityisemmin rasittunut.
Minä en ole tuossa kuvassa pyörineni, vaan siinä on Helkaman tyttö tuolta satamasta. Hangossahan on Helkaman polkupyörätehdas, jossa valmistetaan mm. Jopoja.

Meillä ei kummallakaan ole oman kaupungin merkkifillaria, vaan molemmat ajamme vanhoilla kierrätetyillä pyörillä, jotka mies on laittanut kuntoon. Veneessä meillä on yleensä mukana taittuvarunkoiset pyörät, joilla polkien on mukava tutustua vierasvene -satamapaikkakuntiin vähän laajemminkin kuin vain jalkaisin.