syksy jo tuntuu alkaneen,

vaikka ei näitä syksyisiä päiviä vielä onneksi ole montakaan ollut. Vaan onpa ollut pitkä ja lämmin kesä! Juhannuksena viimeksi kerroin näitä arkimietteitäni, joten nyt on kirjoitettavaa liki kolmen kuukauden ajalta.

Kesäkuun loppu

Olikohan jalkani silloin pikkusen paremmassa kunnossa, kun käveltiin lenkkeilymielessä Tulliniemen luontopolulla.Ei suinkaan koko kierrosta, oli siihen turhan kuuma, vaan tuolla länsirannan polulla en ollut aiemmin käynytkään.

Lohjallakin ajeltiin, kun oli silmäpistoksen vuoro, seuraava onkin vasta nyt syyskuun lopulla. 

Hangossa oli ameriikan autojen kavalkadi ja sitä käytiin ihmettelemässä tuolla ison tien risteyksessä. Tallensin osan autoista kuviksikin:

Ja kauniiseen kesään kuuluvat perhoset, joita en kovin monia nähnyt; sain kuitenkin muutaman kuvattua ihan kotipihalla.

Heinäkuu

Heinäkuussa lämmin kesä jatkui ja ensimmäiset mustikat kypsyivät maistettaviksi. 

Tuntui, että kaikki kukki yhtä aikaa ja varsinkin villit karkulaisorvokit ilahduttivat naapurin ikkunan alla.

Saatiin vihdoin hankittua uusi petauspatja. Ensin saatiin kaupasta mukaan liian kapea patja, joten jouduttiin ajelemaan toistamiseen Karjaalle. Nyt meillä on ylimääräisenä 180x200x3 cm petauspatja, ostatko?

Heinäkuun puolivälissä oli naapurien jasmikkeiden kukinta käytännöllisesti katsoen ohi. Vaan kylläpä ne olivatkin tuoksuneet huumaavasti ja ilahduttaneet meitä valkeudellaan.

Ja suuri osa heinäkuuta kului Olympialaisia katsellen; no ehkä tuo on liioiteltua, vaan avajaiset ainakin katsoin tiukasti alusta loppuun.

Ja urheilusta kävi sekin kun pikkusen yritin lenkkeillä, vaan muutamaan sataan metriin taisi matkani jäädä. Saaliina kipeä selkä, hieman kantarelleja ja mustikoita. Illalla lisäksi ennen saunaa leikkasin nurmikon, hyvä minä. Ja seuraavana päivänä tehtiin uusi lenkki, koska sillähän se kipu lähtee, jolla se tulikin! Nyt poimin pensasmustikoita lenkkikaverin pihalta sekä vadelmia tien pientareelta. Omenia näytti oleva tulossa paljon ja tuomipihlajan marjat maistuivat harvinaisen makeilta.

Ja sitten koitti se päivä, jota oli odotettu jo pitkään: rakas purjeveneemme SeijMer valmistautui jättämään meidät, kun uudet omistajat laskivat sen vesille Koppnäsinrannassa. Pitkään se meitä palveli ja pitkään odotti mahdollisuutta päästä uusille vesille uuden miehistön ohjaamana. Yksi aikakausi elämästämme päättyi...

Heinäkuun lopulla rupesivat koivun siemenet tuppaamaan joka paikkaan, joten verannalla riitti siivottavaa.

Elokuu

Kuu aloitettiin autosienestyksellä, eli J ajeli tuttuja sorateitä hiljalleen etsiskellen kantarelleja. Kun niitä näkyi, nousimme molemmat autosta ja poimimme saaliin talteen. Ja kyllähän niitä ihan kivasti löytyikin, lisäksi poimin 1,5 litraa mustikoita.

Ja heti perään seuraavana päivänä sain ämpärin täyteen, pensasmustikoita...

Ja elokuun puolivälissä matkustin kolmantena syksynä peräkkäin Raumalle, tällä kertaa siellä oli Säkylän alokkaiden valatilaisuus. Samua oltiin käyty morjestamassa jo läheisten päivässä heinäkuussa, kun hän oli astunut palvelukseen ja nyt siis oli kyseessä jo valatilaisuus; alokkaasta leivottiin jääkäri.

 alokas Säkylän varuskunnassa läheisten päivänä...

Raumalla jääkärit poistuvat valatilaisuudesta...

Kävin vartalon TT-kuvauksessa Syöpäkeskuksessa  ja aivan loppukuussa sitten lääkärin vastaanotolla. Hyviä tuloksia sain onneksi: luustoon levinnyt rintasyöpä oli "sklerosoitunut" eikä luuston murtumisvaaraa näyttäisi olevan. Hoito jatkuu edelleen entisellään ja 4. luustolääke pistetään lokakuun puolella, sen jälkeen kolmen kuukauden välein. 

Nyt syksyllä on kaikkien muittenkin syöpieni seurannat verikokeineen ja kuvauksineen sekä oletettavasti saan lähetteen perinnöllisyyslääketieteen yksikköön tutkittavaksi, mitä tuo sitten tarkoittaneekaan.

Meilahdesta palatessani kävin ihan pikkuisella rauhoittavalla metsäkävelyllä ja palasin kotiin mukavan kehnäsienisaaliin kera. Ja samana aurinkoisena päivänä ennätimme käydä vielä mattorannassakin, ettei jäänyt ihan viime tippaan. Tosin pelkästään ulkona räsymatto ei enää kuivunut, vaan onneksi pesutuvan kuivaushuone oli vapaana.

Pääsin vihdoin myös käymään Latokartanon koskella Annen kanssa. Olipa mielenkiintoinen polku, vaan aika raskas minulle kulkea; lenkki tuli kuitenkin tehtyä, hyvä...

Ja elokuun lopuksi vietettiin sekä Hangon 150-vuotisjuhlavuoden Kansanjuhlaa Casinon puistossa että muinaistulien yötä Lappohja uimarannalla

Ja niin on kulunut kesä 24, ei kovin kummoisia tarinoita tai tapahtumia, kaikki siis lienee hyvin...

*********************************************************************************

Maaliskuun viimeinen viikko

loppuu tänään. Huomenna on kuulema aprillipäivä, vaan en usko, että joudun pilan kohteeksi. Tai siis ainakin toivon niin...

Aurinko nousi tänään Hangossa 6:56 ja laski 20:10. Päivällä oli pituutta jo 13 h 14 min. 


Kuluneella viikolla on tehty ja nähty paljon, vaikka en ole tainnut saada juuri mitään aikaiseksi.

Maanantaina Hesassa kävin fysioterapeutilla leikattua jalkaani näyttämässä. Lääkäri oli "määrännyt" 1x opastusta ja neuvontaa ja 5xlämpö- ja 5xkylmähoitoa sekä 5x fysioterapiaa ja hierontaa. Odotin innolla hyvää tekevää käsittelyä turvoksiselle vasemmalle jalkaterälleni. Vaan asiantuntija totesi vain, että hän voi tehdä tukipohjalliset, mutta muuta helpotusta vaivoihini hän ei voi antaa. Lääkäri siis ei ollut tiennyt, mitä fysioterapialla tällaisessa tapauksessa voi saada aikaan: ei oikeastaan mitään.
No, täytyy varata pedikyristiltä aika, jotta saan jotain nautintoa...

Tiistaina ajeltiin tuttavapariskunnan kanssa Paraisille taidenäyttelyyn. Matka oli pitempi kuin muistinkaan, vaan kyllä kannatti ajaa. Ja mikä sillä sitikalla oli ajellessa; varsinkin kun sain olla matkustajana takapenkillä.

Paraisten Vanhalla Kunnantuvalla näimme Lintu vai Kala -akvarelleja ja kalannahkalla koristeluja laukkuja. Itse parkitsemastaan kalannahkasta Kristiina oli tehnyt myös mm. kauniita, erikoisia koruja. Kuvia näyttelystä kannattaa katsoa Kristiinan blogista .



Samalla reissulla kävimme katsomassa ja ihailemassa Nordkalkin tehdasta, kaivosmuseota ja kalkkilouhosta. Olipa kerrassaan huikean näköistä! Louhoksen pohjalle on kuulema 120 m matkaa ja siellä liikkuvat dumpperit ja kaivinkoneet näyttivät aivan leluilta.


Samalla matkalla pääsimme ihailemaan runsasvetisenä virtaavaa Latokartanon koskea, joka sijaitsee Hästön tien varrella. Olipa komeat kuohut!

 
Lisää kaivoksen ja kosken kuvia (suurempina) on Picasa-kansiossa . Käy Paraisten kierroksella!

Lumet sulivat tällä viikolla tykkänään täältä Hangosta ainakin meidän pihalta. Paitsi tänä aamuna oli maa valkoisenaan. Lunta oli yöllä satanut sentin verran, mutta se suli auringonpaisteessa pian pois. Ensimmäiset krookukset aukeavat pian, jos pakkaset ei nyt jatku.

Autossani on jo kesärenkaat ja kun huomenna lähden taas pohjoisemmaksi, Jpäähän, niin toivottavasti tiet eivät ole liukkaita!

Ja viikon päästä on jo pääsiäinen! Kyllä aika hupenee ihan ite eestään...