tuleet valkohanget - lauletaan reippaassa lastenlaulussa. Ja kun nyt helmikuun ensimmäisen viikonlopun päättyessä katson ikkunasta ulos, niin ne valkohanget näyttävät muuttuvan vedeksi aikamoista kyytiä. Itse asiassa olen tänään kahlannut lumisohjossa moneen kertaan kulkiessani pyykkituvalle. Saappaat jalassa eivätkä jalkani kastuneet, enkä onneksi liukastunutkaan, vaikka ajotien kohdalla on veden alla jäätä.
Alkuviikolla kävin Meilahden Tornisairaalassa valmistautumassa ensi torstain tähystysleikkaukseen Tapasin hoitajan sekä nukutuslääkärin ja kirurgin. Eipä siinä sitten sen kummempaa kuin että sain lähetteen muutamaan verikokeeseen ja sydänfilmiin. Huomenna käyn otattamassa sopivuuskokeen, jotta leikkauksessa mahdollisesti tarvitsemani veri on oikeain laatuista. Toisaalta veriryhmäni on ilmeisesti kantasolusiirron myötä vaihtunut, vaikka Veripalvelu ei sitä vielä virallisesti olekaan hyväksynyt. Joka tapauksessa veren tulee kuulemma olla sädetettyä, mitä se sitten tarkoittaneekaan.
Kotimatkalla näin erikoisen upean auringonlaskun, vaan en pystynyt sitä kuvaamaan, koska olin yksin ja ratissa. Kun sitten vihdoin pääsin pysähtymään, ei se aurinko tietenkään enää ollut näkyvissä, ainoastaan värit pilvissä.
Alkuviikolla oli meri taas avoinna ja vasta muutaman pakkaspäivän jälkeen näytti jääpeitettä muodostuvan Virtaniemen ja moottorivenesataman lahdelle.
 |
| Kuvattu 1.2.22... |
 |
| Kuvattu 3.2.22... |
Kuunvaihteen myrskyt rikkoivat paksunkin jään ja siirsivät jäälauttoja rannalle
 |
| jäälauttoja uimarannalla 2.2.22... |
Toivottavasti huomenna ei ole maantie jäässä ja liukas, kun aamusta ajelen Tammisaareen HUS:in laboratorioon...
Ensi viikonloppuna kirjoitan, jos jaksan, sillä keuhkojen tähystysleikkauksen jälkeen saatan olla vaikka vähän huonossa hapessa...
Ja helmikuun kunniaksi marraskuun kaktus innostui kukkimaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!