vuoden 13 viimeisiä retkiä...

Casaresin kylä

Sunnuntaiaamuna lapsenmieliset lähtivät ulkoilemaan ja me otimme Katjan mukaan ajelulle kohti Marbellaa. Tarkoitus oli yhdessä mennä käppäilemään Marbellan kauniille rantabulevardille, vaan kun parkkipaikka ei löytynyt, jätimme miniän keskelle katua ja etsiydyimme ulos kaupungista. Muutaman kerran kiersimme samaa korttelia, ennen kuin navigaattori oli valjastettu matkaamaan kohti etelää. Suunnistimme valtatieltä kohti Casaresin kylää, joka sijaitsee vuoristossa. Vaikka matkaa kertyi mutkien takia useita kilometrejä, oli meri kuitenkin näkyvissä. Parkkipaikalta oli aika kiipeäminen vuoren huipulle, kylän ylätasolla, vaan kyllä kannatti. Näköalat olivat upeat ja näimme myös seuraavan päivän matkakohteemme, Gibralttarin.

Casaresin kylästä näkyi jo Gibralttarin vuori

Koska Casaresissa ei ollut mahdollisuutta yöpymiseen, palasimme takaisin rannikolle ja saimme huoneen Las Camelias -hotellista. Se oli matkamme tähän asti kallein majoitus, sillä maksoimme yöstä 50 €.

Aamulla jatkoimme matkaa ja saavuimme yhdentoista maissa Gibralttarin rajalle. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme rajalle. Eivätpä olleet rajamuodollisuudet kovin kummoisia, vaikka meillä olikin passit valmiina näyttöä varten. Ylitimme lentokentän, ahtauduimme kävelykadulle ja pääsimme vihdoin kondolihissin eli köysiradan asemalle lippujonoon. Paikalliset taksit tarjosivat matkaa huipulle samaan hintaan, kuin mitä hissi maksaisi. Ostimme kuitenkin 14 € per nenä hissiliput ja pääsimme kuuden minuutin matkan jälkeen huipulle. Näköalat olivat upeat, vaan minä olen kuitenkin hieman pettynyt; ensi kerralla otan taksimatkan, niin tutustun vuoreen toiseltakin kantilta. Apinat oliva söpöjä ja nälkäisiä.

Näkymä Gibralttarin hissin ylätasolta luoteeseen

Afrikkaankin on Gibralttarilta näkymä 

Pitsa-ateria jälkeen etsimme navigaattorilta hostellin, ja lähin löytyi Algeciras’sta, lahden toiselta puolelta. Reilun kymmenen kilometrin ajon jälkeen käännyimme navigaattorileidin ohjeitten mukaan vasemmalle ja jälleen vasemmalla, vaan hänpä laskikin uudelleen. Korttelin kierron jälkeen tulimme samaan kadunkulmaan uudelleen. Vaan eihän siitä päässyt, kun kulkuväylä oli suljettu kumikartioin. Taas kiersimme muutaman korttelin ja vihdoin pääsimme pysähtymään  Hostel Istanbulin kohdalle. Sieltä saimme huoneen kohtuuhintaan ja lähdimme pysäköimään autoa vastaanoton rouvan ohjeiden mukaan. Löysimmekin hetken etsiskelyn jälkeen paikan suurelta ilmaiselta pysäköintipaikalta ja suunnistimme takaisin hostellille. Vaan yhdestä kadunkulmasta kääntyminen johti meidät jonnekin muualle kuin majoituspaikkaamme takaisin. Kävelimme katuja eteenpäin ja saavuimme kirkon viereen suurelle torille, jossa oli ”lastenjuhlat” menossa.  Smurffit viihdyttivät lapsia kovan musiikin säestyksellä. 

Kiertelimme vielä hetken, vierailimme kirkossa ja kävimme syömässä ennen kämpille menoa. Mukava hostelli osoittautui kansoitetuksi kovaäänisellä väellä, vaan onneksi äänet hiljenivät illan mittaan ja saimme nukuttua rauhassa.

Vuoden viimeisenä päivänä lähdimme takaisin Fuengirolaan, jonne saavuimme rantatietä ajelleena iltapäivällä hyvissä ajoin. Meiltä ilta kului rauhallisesti vuoden loppua odotellen ja lapselliset kävivät vielä rannalla tähtiä etsimässä; niitä ei juuri ollut näkynyt. Ennen puoltayötä me virkeimmät menimme keskustaan odottamaan vuoden vaihtumista ja siihen liittyvää juhlaa. Viinirypäleitten syönti ei onnistunut ihan tarkoitetulla tavalla ja meteli oli mummon korviin liian kovaa, joten pian jätimme muut juhlijat ja palasimme kotiin.

Niin oli vuosi vaihtunut ja nyt

 Toivotamme kaikille oikein hyvää ja menestyksekästä koko loppuvuotta 2014. Feliz ano nuevo!!