6.1.13 Loma lähenee loppuaan...

Viimeinen viikko lomaa alkoi maanantaiamuna, kun lähdimme ajamaan kohti Minas Del Riotintoa. Tämän, kuten edellisenkin  kohteen tiedot olin lukenut Algarven Suomi-seuran matkakertomuksesta. He olivat vime keväänä vierailleet sekä Aracenassa että Rio Tinton maisemissa, mutta en matkakertomuksesta ollut nähnyt kuvia, joten kaikki vastaantullut ja -tuleva oli uutta.

Kaupungista lähdettyämme ajoimme muutaman kylän läpi ja sitten pysähdyimme levähdyslaueelle, kun näimme vilahduksen järvestä. Ja kyllä se pysähdys kannatti: laskeuduimme pitkät portaan tieltä alas ja päädyimme padolle. Se Campofrio-järvi oli siis padottu vuorten väliin ja oli nyt aurinkoisella säällä aivan tyyni, joten ihailimme maisemia pitkän tovin nauttien raikkaasta vuoristoilmasta.

Matka jatkui ja seuraava järveä luulimme kuolleeksi. Kuitenkin olen lukenut, että kyseessä on taas yksi vesivarasto, Emb.Cobre-Gossan. Järven takana näkyi tehdasrakennuksia ja Dehesan kaupunki.

Tämä järvi on vesivarasto

Käännyimme Pena de Hierron tienhaarasta sen enempää ajattelematta, olimmehan tulleet katsomaan kaivosmuseota. Pari kilometriä ajettuamme oli perille vielä kilometrin matka, vaan tie oli muuttunyt niin huonoksi, että päätimme kävellä lopun matkaa. Ja taas ilma oli raikasta eukalyptuspuiden keskellä, kunnes saavuimme valtavalle avokaivannolle. Sieltä oli viime vuosisadan alusssa kaivettu malmeja, vaan nyt alueella on museo, joka tosin oli suljettuna käydessämme paikalla. Korkeuserot paikalla näyttivät olevan 360-680 metriä. Me emme kiivenneet kovin ylös, vaan huomasimme kuitenkin paikalle johtavan päällystetyn tien idempää. Olimme siis käyttäneet "epävirallista" reittiä.

 Palasimme autolle ja pois ajaessamme ihailimme loputtomia appelsiini- ja mandariinipuuviljelmiä, jotka olivat tiukasti lukittujen porttien takana. Google Mapsin kuvasta näkyy, miten puut on istutettu...

Saavuimme lopetetun kaivos- ja tehdasalueen näköalapaikalle. Hurjalta tuntui katsella raiskattua luontoa, joka ehkä joskus taas otetaan tuottavaan käyttöön.

Olimme etsimässä Minas Rio Tintoa, joten meidän piti jatkaa matkaa. Muutaman kilometrin ajettuamme löysimmekin ennen Nervan kaupunkia taas uuden kaivosalueen ja suljetun museon.Täällä olisi  myös ollut museorautatie, vaan ei kuitenkaan vierailupäivänämme. Siispä ajelimme vain autollamme valtavan rotkon molemmilla reunoilla ihmetellen taas kerran ihmisen kädenjälkiä luonnossa.

Näimme myös mineraalien punaiseksi värjäämän Rio Tinton ja kirkasvetisen puron sekoittuvan toisiinsa.

Jatkoimme matkaa läpi Nervan ja seurailimme Rio Tintoa etelään päin. Tie käväisi välillä hetken Sevillan maakunnan puolella El Madronon kylän kohdalla, palaten taas takaisin Huelvan maakuntaan. Käväisimme Berrocalin kylässä päiväpanolla eli siis välipalalla ja jatkoimme etelään seuraten vielä hetken Rio Tintoa. Matkalla oli taas iso padottu järvi ennen saapumistamme La Palman kaupunkiin, jossa yövyimme.

Siisti huoneemme oli pikku ravintolan yläkerrassa. Illalla luulimme tilaavamme pihviä, vaan saimmekin syötäväksi 14 Euron edestä kuivattua kinkkua. Pyynnöstä saimme myös leipää, jotta kallista ruokaa ei tarvinnut jättää haaskuuseen...