Granadaan saavuimme iltapäivästä keskiviikkona. Hostellin
löysimme navigaattorin antamalla opastuksella ihan keskeltä kaupunkia. Ja
parkkipaikkakin kuului samaan pakettiin. Tai olisi kuulunut vielä samaan
hintaankin, jos olisimme älynneet varata majoituksen kahdeksi yöksi etukäteen…
Kun sitten iltapäivällä lähdimme kaupungille
tutustumiskierrokselle, niin vesisade kasteli meidät perusteellisesti ja oli
palattava takaisin majoituspaikalle. Meillä oli oikein nykyaikainen huone ja
siellä kunnollinen ilmalämpöpumppu, joten saimme vaatteet ja itsemme kuiviksi aika
pian.
Sateen loputtua lähdimme kaupungille syömään. Päivän menun hinta oli
illalla jo muutaman euron kalliimpi kuin päivällä, vaan meille riitti yksi
annos puoliksi, joten ei se ruokailu kalliiksi tullut. Palattuamme innostuimme
tilaamaan seuraavaksi aamuksi liput opastetulle käynnille Alhambraan. Vaan
eihän se enää onnistunut illalla, kaikki seuraavan päivän liput oli loppuunmyyty.
Torstaiaamuna sitten päätimme tehdä sen Alhambran vierailun
vasta lähtöpäivänämme, eli saimme ne 49 Euron liput perjantaiaamuksi. Liki koko
torstain satoi vettä. Kävelimme kuitenkin melko kuivina pitkän lenkin
Albaicin kaupunginosaan, hotellimme takana olevalle kukkulalle, Aika
kiipeäminen sinne oli, vaan näköalat alas kaupunkiin että Alhambran
linnoitukseen olivat mahtavat. Söimme taas päivän menun ja pieniä kaloja,
jotka eivät olleet paistettuja muikkuja, vaikkakin melkein yhtä hyviä. Siitä
lenkistä oli siis hyötyä että iloa…
Albaicin kukkulalta oli komea näkymä kaupunkiin ja vastapäiseen Alhambraan |
Silakat olis pieniä joulukaloiksi... |
Tällaisia portaita oli Albaicin kukkulalla paljon |
Perjantaiaamuna pakkasimme tavarat ja jätimme laukut
hotellin säilytykseen, kun lähdimme odottamaan Alhambraan kyytiä. Meitä oli
lopulta täysi autollinen turisteja poimittuna eri hotelleista ja pian kymmenen
jälkeen olimme ylhäällä vuorella, Alhambran sisäänkäynnin luona.
Englanninkielisen ryhmän tulkin saanti kesti turhan kauna ja moni vierailija
moitti juttua huonosti suunnitelluksi. Lopulta kuitenkin kolmenkymmenen hengen
ryhmämme oli valmiina korvakuulokkeineen ja vastaanottmineen lähtemään
opastetulle kierrokselle Generalifeen, kesäpalatsiin, ja uuteen ja vanhaan
kuninkaanlinnaan. Ulkona oli hyytävän kylmää ja kova tuuli. kaikki muut
ryhmäläiset olivat pukeutunee Espanjan talveen, vain meillä suomalaisilla oli
liian kesäiset kuteet päällämme. Ja minä palelin koko ajan, sillä koko 3,5
tunnin kierroksella ei oikeastaan oltu lämpimässä sisätilassa olenkaan. Siis on
aikoinaan ollut asukkailla viileät oltavat…
Siellä miesa sai kahdet pihdit ja väänsi lasini sangat taas
oikeaan asentoon, joten nyt ne ovat taas käyttökelpoiset. Optikkoliikkeen tyttö
ei ollut uskaltanut suoristaa sankojani, koska pelkäsi niiden murtuvan.
Jatkoimme matkaa kohti itään, eksyilimme hetken Guadixin
kapeilla kujilla etsien luola-asutuksia ja illaksi saavuimme La Calahorran
kaupunkiin. Siellä majoituimme paikalliseen hostelliin, jonka mainos
gepsussamme vei meidät ensin väärään, entiseen osoitteeseen. Täällä Sierra
Nevadan vuoristossa on onneksi asunnoissa/hotelleissa kunnon lämmitys, sillä
lumihuippuiset vuoret eivät ole kaukana. Huoneessa ja kylppärissä oli kunnon
vesikiertoiset, lämpimät patterit ja lisäksi ilmalämmityskone. Hyvin tarkeni
nukkua…
La Calahorrassa on komea linna, vaikka emme sinne osanneetkaan ajaa, vaan eksyimme kylän kapeilla kujilla... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!