25.1.15 on taas talven tuntua

kun maassa on vähän lunta. Tiedä häntä, kuinka kauan pysyy, kun näyttäs oleva lämpötila 0:ssa.

Vaan tämmöisiin talviin kait täytyy vaan tottua täällä etelämmässä; Lapissahan on kunnon talvi, pakkasta ja lunta vaikka tänne lähettää...

Istuksin tässä hetken väsyneenä, kun meillä oli tänään taas pyykkipäivä. Meillähän ei ole omaa pesukonetta, vaan käytämme halvalla taloyhtiön pesukonetta ja kuivaushuonetta. Pesutupa on vain 50 metrin päässä, joten ei siinä kovasti tule lenkkeiltyä, kun sinne kulkee. Liikuntaa olen kuitenkin saanut tänään niin, että väsyttää, ja siksi välillä on levättävä. Lepäillessäni tässä työpöydän ääressä nautin revontulten katselemisesta...

Nämä reposet on kuvattu Kanadassa, Manitobassa, kuva netistä...

Revontulia en ihan luonnossa täällä etelässä nähnyt, vaikka niitä näyttäisi olleen näkyvissa jopa Virossa. Olen siis katselut maisemakuvaajien feissarikuvia, joissa harva se päivä on julkaistu toinen toistaan upeimpia kuvia reposista, siis revontulista.
Ja netissä on paljon näyttäviä videoita tuosta koukuttavasta luonnonilmiöstä. Esim Rovaniemen matkailusivulla on tietoa, kuvia ja video. Myös VisitFinland -sivustolla on näyttävä 2-minuuttinen video aiheesta. Googlen kuvasivulta pääsee katselemaan satoja revontulikuvia. Kannattaa nautti kuvista ja videoista, jos et ole itse päässyt luonnossa näkemään revontulia.

Minä en ole kuvannut kuluneella viikolla mitään. Sen sijan kävin kahtenä päivänä Espoossa hammaslääkärissä, sillä alaleuassani kipeytyi hammas. Ja niinhän sen sitten tiistai-iltana kirurgi vetäisi pois ja määräsi minulle antibioottikuurin. Ja kun en muistanut vanhaa lääkäriohjetta piimän juonnista antibioottikuurin aikana, niin vatsani on ollut hieman levoton, ei kuitenkaan kipeä. Homma helpotti, kun eilen muistimme sitten ostaa piimää ja hapankaalia.

Olen (usein) suunnitellut  tekeväni kuvakirjan. Yhden sellaisen teinkin jo useita vuosia sitten, kun olin uuden kuvakirjaohjelman koekayttäjä. Vaan nyt minusta tuntuu, että kuvia on niin paljon, etten tiedä, mitä siihen kirjaani laittaisin. Poikani sen sijaan on ahkeroinut ja tehnyt mm. lapsista ja Espanjan lomamatkoista mukavia muistoja kuvakirjojen muodossa.

Ja kuvakirjojen taso on niin korkealla, että tuskin kehtaisin tekelettäni näyttää, kun vertailuksi ottaa Ifolorin vuoden kuvakirjakilpailun palkitut. Ja voittajaa on rauhoittava selailla ja ihailla, vaikka koko ajan hiipiikin pieni kateus mieleen...

Kuvavalmistamo Ifolor on tehnyt asiakkaidensa kanssa suurensuuren kuvakirjan nimeltään Onni on.
Se löytyy tästä linkistä.

Ehkä vielä joskus minäkin tartun kameraan ja kuvaan jotain. Sitten saan tänne tekstin sekaan omiakin valokuvia. Sitä ennen käyn kuitenkin taas Hesassa valokuvakerhon kokouksessa ja paria lekuria tapaamassa...

Pitkäparjantaina

"Päivä on pilvinen,
sillä pitkäperjantaina
päivä on aina pilvinen."
... (Oiva Paloheimo)

Nyt on oikeesti pilvinen päivä; ja todella pitkäperjantai. Eilen oli kaunis auringonpaiste, vaan tänään on sadellut lunta/räntää vähän väliä. Maahan sitä ei onneksi ole jäänyt, joten piha näyttää edelleen keväiseltä. Tämä päivä on mennyt taas sisällä ruokaa laittaessa ja TV:tä katsellessa. Mies grillasi lohta ja valmisti peruna-porkkana-muusin sekä kanttarellikastiketta. 

Minä katselin mielenkiintoisen ohjleman siitä, miten kuuluisat Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalaukset syntyivät. Ohjelma on nähtävissä Yle Areenassa kuukauden ajan. Suosittelen!

Viime sunnuntaina lähdin Suomen Etelästä kesärenkailla ja keväisin mielin. Maanantaiaamuna heräsin Jpäässä  ja valmistauduin lähtemään Hesaan kurssinpitoon. Vaan maassa oli 15 senttiä uutta tuoretta lunta, enkä voinut kuvitellakaan etsiväni omaa autoani hangesta. Minulla ei ollut jalkaan mahtuvia talvikenkiä mukana, joten kahlasin kävelykengillä rautatieasemalle seitsemän junalle. Perillä sitten vaihdoin kuivat sukat ja kengät ja saatoin pitää kurssin hyvin levänneenä. Siksi siis levänneenä, että minun ei ollut tarvinnut jännittää auton ratissa. Illalla kävin sitten uudestaan fysioterapeutilla, jonka ei tarttenyt tehdä minulle uusia tukipohjallisia, kun totesi nykyisten olevan oikean malliset. Siis hyvät tukemaan levinnyttä ja mataloitunutta vasenta leikattua jalkaterääni. Yritän nyt sitten tehdä varvasjumppaa monta kertaa päivässä ja toivon sen auttavan jalkaterääni normalisoitumaan.

Kävin poikien kanssa judossa, kun keskiviikkona päivän päätteeksi ei vielä pakkanen ollut liukastuttanut katuja. Myöhemmin illalla ei niillä kesärenkailla olisi voinut minnekään liikkeelle lähteäkään. Alkuviikon Tampereen seudun kolarisumaan  oli varmaan osasyynsä kesärenkailla; vaan ainahan "talvi pääsee" yllättämään.

Varmoja kevään merkkejä on pihamme krookusten lisäksi Jpäässä  kukkiva kliivia. Krookuksista on jo kuva viime lauantain jutussa.

Tänä vuonna nyt sitten kuvasin sen tarkoituksena saada käyttökelpoisia kukkakuvia. Ja mielestäni onnistuinkin aika hyvin. Tein tämän pääsiäisen tervehdyskortin eräästä niistä kuvista. Eihän kliivian kukan oranssi väri ehkä ole aivan pääsiäisen normaalin värikartan mukainen, vaan ehkä kuvassa oleva violetti kuitenkin sitoo kokonaisuuden ajankohtaan. 

Ja kun haluat katsella oikein hyviä kuvia, niin käypä Vuoden kuvakirja -sivustolla ihailemassa upeita kuvakirjoja.

Toivotan sinulle, lukijani, oikein iloisen rauhallista pääsiäisen aikaa! 

Toivottavasti saat pyhien aikana tilaisuuden rauhoittua kiireiltäsi.