25.1.15 on taas talven tuntua

kun maassa on vähän lunta. Tiedä häntä, kuinka kauan pysyy, kun näyttäs oleva lämpötila 0:ssa.

Vaan tämmöisiin talviin kait täytyy vaan tottua täällä etelämmässä; Lapissahan on kunnon talvi, pakkasta ja lunta vaikka tänne lähettää...

Istuksin tässä hetken väsyneenä, kun meillä oli tänään taas pyykkipäivä. Meillähän ei ole omaa pesukonetta, vaan käytämme halvalla taloyhtiön pesukonetta ja kuivaushuonetta. Pesutupa on vain 50 metrin päässä, joten ei siinä kovasti tule lenkkeiltyä, kun sinne kulkee. Liikuntaa olen kuitenkin saanut tänään niin, että väsyttää, ja siksi välillä on levättävä. Lepäillessäni tässä työpöydän ääressä nautin revontulten katselemisesta...

Nämä reposet on kuvattu Kanadassa, Manitobassa, kuva netistä...

Revontulia en ihan luonnossa täällä etelässä nähnyt, vaikka niitä näyttäisi olleen näkyvissa jopa Virossa. Olen siis katselut maisemakuvaajien feissarikuvia, joissa harva se päivä on julkaistu toinen toistaan upeimpia kuvia reposista, siis revontulista.
Ja netissä on paljon näyttäviä videoita tuosta koukuttavasta luonnonilmiöstä. Esim Rovaniemen matkailusivulla on tietoa, kuvia ja video. Myös VisitFinland -sivustolla on näyttävä 2-minuuttinen video aiheesta. Googlen kuvasivulta pääsee katselemaan satoja revontulikuvia. Kannattaa nautti kuvista ja videoista, jos et ole itse päässyt luonnossa näkemään revontulia.

Minä en ole kuvannut kuluneella viikolla mitään. Sen sijan kävin kahtenä päivänä Espoossa hammaslääkärissä, sillä alaleuassani kipeytyi hammas. Ja niinhän sen sitten tiistai-iltana kirurgi vetäisi pois ja määräsi minulle antibioottikuurin. Ja kun en muistanut vanhaa lääkäriohjetta piimän juonnista antibioottikuurin aikana, niin vatsani on ollut hieman levoton, ei kuitenkaan kipeä. Homma helpotti, kun eilen muistimme sitten ostaa piimää ja hapankaalia.

Olen (usein) suunnitellut  tekeväni kuvakirjan. Yhden sellaisen teinkin jo useita vuosia sitten, kun olin uuden kuvakirjaohjelman koekayttäjä. Vaan nyt minusta tuntuu, että kuvia on niin paljon, etten tiedä, mitä siihen kirjaani laittaisin. Poikani sen sijaan on ahkeroinut ja tehnyt mm. lapsista ja Espanjan lomamatkoista mukavia muistoja kuvakirjojen muodossa.

Ja kuvakirjojen taso on niin korkealla, että tuskin kehtaisin tekelettäni näyttää, kun vertailuksi ottaa Ifolorin vuoden kuvakirjakilpailun palkitut. Ja voittajaa on rauhoittava selailla ja ihailla, vaikka koko ajan hiipiikin pieni kateus mieleen...

Kuvavalmistamo Ifolor on tehnyt asiakkaidensa kanssa suurensuuren kuvakirjan nimeltään Onni on.
Se löytyy tästä linkistä.

Ehkä vielä joskus minäkin tartun kameraan ja kuvaan jotain. Sitten saan tänne tekstin sekaan omiakin valokuvia. Sitä ennen käyn kuitenkin taas Hesassa valokuvakerhon kokouksessa ja paria lekuria tapaamassa...