Täysikuu ja Eino-myrsky

ovat olleet uutisissa ja kuvasivustoilla tänä viikonloppuna. Ja kaikkihan me olemme ne omin silmin nähneet ja kuulleet. Turhan monet ovat joutuneet myös kokemaan einon aiheuttamat vahingot. Meillä oli sähköt poikki vain reilun tunnin ajan tänään puolenpäivän maissa, mutta tietääkseni kymmenet tuhannet taloudet eri puolilla Suomea joutuvat olemaan ilman virtaa toista vuorokautta.  Siis onneksi asumme täällä eteläisessä Suomessa, jonne tuo myrsky ei suurimpia vahinkoja aiheuttanut.

Täysikuu loistaa taas pilvettömältä taivaalta, vaan minä en siitä onnistunut vieläkään samaan kunnon valokuvaa, vaikka lauantai-iltana kerran yritinkin. Netissä sen sijaan on kadehdittavan onnistuneita ja kauniita uusia kuvia täyskuusta, niitä löytyy mm. googlettamalla.

Olehan minä yrittänyt tuota kuuta kuvata aiemminkin, vaikkakaan en kovin onnistuneesti. Syyskuun täysikuusta sain Miehikkälässä joitain kuvia. Näissä ihmeellistä mielessäni on se, että taivas muuttui alta aikayksikön pilvisestä paljaksi:

Kuluneen viikon olin liki kokonaan Jpäässä ja Hesassa. Ohjelmaan kuului valokuvakerhoa, lapsenlapsia, silmälääkäriä ja messuilua. Kamera oli koko ajan mukana, enkä onneksi käyttänyt sitä yhtään.
Lappohjaan palattuani lähdimme lauantaina taas Pertin ja Ingen houkuttelemina lenkille, joka tällä kertaa meni metsään. Saimme upeassa ulkoilusäässä muutaman kilon suppiksia ja 5 kanttarelliä. Siis ei kanttiskiloja vaan kappaleita. Sienistä mies laittoi sunnuntaipäivällisen, joka syötiin yhdessä lenkkeilykavereitten kanssa.

Ruuan jälkeen rupesin laittamaan Pertin läppäriä kuntoon, siinä ei netti toiminut. Sainkin koneen ja sen nettitikun aluksi kondikseen. Sitten latasin uuden virustorjuntaohjelman entisen lakattua suojaamasta konetta. Eipä asennus onnistunut, vaan seurauksena oli sininen ruutuja ja kone oli buutattava. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen menin Saunalahden sivuille, rekisteröin uuden käyttäjän ja tilasin Elisan tietoturvapaketin; nämä kaikki siis läppärin omistajan nimiin. Ja kun sitten tänään, maanantaina, yritin asentaa sitä tietoturvaa, niin taas oli seurauksena sininen ruutu ja sitten musta ruutu. Että semmoinen osaaja olen tietokonehommissa, vaikka jo liki 42 vuotta sitten olen käynyt ensimmäisen ohjelmointikielen kurssin. Nyt iltapäivällä sitten suosiolla veimme sen läppärin korjaamolle, jossa luvattiin 35 Euron hintaan selvittää, missä vika on; toivottavasti ei minussa...

Kaikki suppikset eivät menneet siihen ihanaan soosiin, vaan laitoin neljä pellillistä sieniä kuivumaan uuniin. Kiertoilma ja 50 astetta, ja niinpä meillä on nyt taas pari purkillista tuoreita kuivattuja suppiksia. Niistä ei kait enää saa yhtä hyvää soosia kuin tuoreista?

Maaliskuun aluksi

 yllätti oikea takatalvi. 

Tai ei vielä takasemmoinen kuitenkaan, sillä keikkuenhan se kevät tulee. Muutaman aurinkoisen suojapäivän jälkeen iski tänne Suomen Eteläänkin toistakymmentä astetta pakkasta. Hankikanto oli kait parhaimmillaan, vaikka en kyllä ennättänyt sitä kokeilemaan. 

Viime yönä tuiskutti lunta aivan hillittömästi, niin että en päässyt aamusella lehteä hakemaan, ennen kuin olin tehnyt lumityöt. Joku kuitenkin oli ennättänyt kahlaamaan ulos ennen minua...

Viikon aluksi kävimme hakemassa taas Turusta remonttitarvikkeita. Päivällä Turkuun päin ajellessamme oli hillittömän kaunis auringonpaiste, ja kun minun ei tarvinnut olla kuskina, niin sain repsikan paikalta kuvattua. Ja taas hämmästyin sitä, kuinka hyvin kamerani linssi piirtää ikkunan läpi vauhdissakin:

Auringon kilo häikäisi jäätyneistä vesiputouksista moottoritien kalliolla

Aurinko ei halmikuussa keskipäivälläkään näytä nousevan kovin korkealla, kun varjot ovat noin pitkät

 Sitten kun päivän päätteeksi peräkärry lastattuna seinäpaneleilla ajelimme takaisin Hankoon, oli aurinko jo laskemassa. Tiellä oli muutamin paikoin sumua, ja taas kamera vangitsi hienoja kuvia:

Sumua näytti joissain notkelmissa olevan aika sopivan kuvauksellisesti.

Laskeva aurinko värjää taivaanrannan mukavan värikkääksi.

Kaikkein upeinta matkalla oli kuitenkin saada vangittua nouseva täysikuu kameran kennolle. Kuu oli niin matalalla, että vain yksi kuva onnistui, koska metsä oli suurimman osan aikaa esteenä sen kuun näkemiselle:

Talon remontti edistyy pikkuhiljaa ja huommenissa taidamme päästä pätkimään niitä Turusta haettuja paneleita. Nyt ne ovat vielä kotiutumassa lattialla. Toivottavasti saamme ne myös naulattua seinään saman tien.Nyt kaikki tarvittavat seinät on tapetoitu lasikuitutapetilla ja maalattu, keittiön kaapit on asennettu ja katot maalattu.                      Pian kait joudumme tai pääsemme jättämään tämän kodin ja muuttamaan parikymmentä kilometriä kauemmas koilliseen. Silloin sitten Tammisaareen on lyhyempi kauppamatka. Toivottavasti saan kuitenkin jatkettua kuvausharrastustani edelleen Hangossakin.

Aurinko on tänään noussut täällä Hangossa Forecan tietojen mukaan kello 7.22 ja laskenut kello 17.59.  Päivällä on siis ollut pituutta 10 tuntia 37 minuuttia. Kevätpäivän tasaus on tämän kuun 20 päivänä, joten sen jälkeen on jo päivä pitempi kuin yö. Sitä kannattaa odottaa...

 

Paremman toivossa, osa 2

Keskiviikko meni ihan mukavasti yhdellä jalalla ja yhdellä kantapäällä köntystellen. Kauppareissulle otin kepin mukaan, enkä kiertänyt ihan koko puotia.Torstaina istuksin melkein koko päivän koneen äärellä ja kävin läpi ps Elements 9 -kurssin DV:ltä. Kävelyt tein ilman keppiäni, kun ne tuntuivat onnistuvan ihan hyvin. Vaan kun iltasella nilkuttelin sänkyyni, niin ihmettelin turvonnutta vasenta jalkaani. Ja kun koitin nilkkaani, oli se ihan kuuma ja kosketusarka. Hieman pelästyin, vaan kun kipu yms rajoittui vain nilkkaani, ei sinne leikellylle alueella, niin tajusin kyseessä olevan itseaiheutetun vamman. Nilkkani oli ottanut nokkiinsa ilman kyynärsauvoja-kävelystäni ja kipeytynyt liiasta rasituksesta. Sängyssä sitten kohotin jalkopäätä entisestään.

Perjantaiaamuna otin sauvat kauniiseen käteen ja siirryin lepolinjalle. Siis turhan kävelyn välttamiseksi vietin nojatuolissa koko päivän. Jalka oli kohotettuna levossa ja itse katselin televisiota iltaan asti. Muistaakseni oli eka kerta, kun noin tein; siis katselin tv:tä keskellä päivää arkena. Jäähdytin välillä kuumottavaa nilkkaa jääpussilla ja se temppu tuntuikin rauhoittavan. Vielä seuraava yö sängyssä jalkopääty kohti kattoa ja taas olin valmis linkuttamaan.

Eilen tiistaina jätin autoni Malminkartanoon ja ajoin bussilla Kamppiin lääkärin vastaanotolle. Nyt käytin jalkojeni lisäksi kahta kyynärsauvaa, eikä matka kovin nopeasti taittunut. Mutta onneksi se matka ei ollut kovin pitkä bussi 45:n kummallakaan päätepysäkillä.

Tohtori AM toivotti minut iloisesti tervetulleeksi, kun röntgenin jälkeen luokseen nilkutin. Olin aamulla poistanut siteet ja suihkuttanut sinipunaisen jalkani. AM katkoi kolmesta haavasta yhteensä 16 tikiä ja kaikki täysin kivuttomasti. Samalla hän selosti yksityiskohtaisesti millaisia luunkatkaisuja hän oli siihen jalkaterääni tehnyt. Sitten hän näytti saman kuvana tietokoneensa ruudulta ja mittaili kulman muuttuneen 45:stä 35:teen. Siis isovarpaani on ilmeisesti suoristunut ja etuvarpaani lyhentynyt. Ja näinhän koko operaatiossa pitikin käydä.

Nyt en vielä kolmeen viikkoon saa varata päkiääni, joten nilkkani tulee pitkään olemaan turvoksissa ja kipeänäkin väärässä asennossa kulkemisen takia. Tietysti vaihtoehtona olisi liikkumattomuus, mutta minusta se kuitenkin ajoittain tuntuu hätävarjelun liiottelulta.

Niin, ja sitten se "helmi"...siis etuvarpaaseeni istutettu piikki, joka ilmeisesti pitää katkaissut luun päät kiinnikasvamisen ajan paikoillaan. Se poistetaan sitten tämän marraskuun lopussa; siis silloin kolmen viikon kuluttua. En uskalla arvuutella, miltä tuntuu, kun se vedetään ulos. Toivottavasti saan sen piikin helmineen muistoksi.

Nyt keskiviikkona olen sairaan tytön hoitajana Malminkartanossa. Taivaalla paistaa täysikuu ja sen lähellä kello viidessä näkyy tähti. Varman tiedon mukaan se on planeetta, Jupiter. Ja kävinpä noita taivaankappaleita minäkin kiikaroimassa, joten uskon poikien selostuksen Jupiterin kuista.

Vietän tämän viikon täällä pohjosempana, kun viikonloppuna pääsen taas valokuvauskurssille. Nyt on kyseessä tutustuminen yökuvauksen saloihin. Jos opit kantavat joltistakin julkaisukelpoista, niin niitä on sitten tyrkyllä ensi viikolla.