Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste puolukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puolukka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

1.1.2017. Vuosi vaihtui

ja niin on mennyt joulukin. Nyt voin vain toivottaa sinulle ja läheisillesi erinomaisen hyvää koko tätä loppuvuotta 2017!


Olemme ulkoilleet aika paljon, kiitos taas lenkkikavereittemme. Miehet kävelevät edellä jutellen omiaan, pysähtyvät välillä odottamaan meitä käsikynkkää hipsuttelevia naisiaan. Usein ollaan menty rantaan, jossa on kiva seurata vedenkorkeuden vaihtelua. Ja kivempi rantahietikolla on kävellä kuin asfalttitiellä. Minä haluaisin oikeastaan kunnon metsälenkille, vaan lenkkikaverini ei kunnolla selviä kovin epätasaisessa maastossa.
Vesi oli aiemmin syksyllä liki ennätysalhaalla, Itämerestä oli karannut 300 kuutiokilometriä vetta Atlantille, tai jonnekin sinne päin. Nyt joulu- ja vuodenvaihdelenkeillä huomasimme veden nousseen, liekö karkuvedet tulleet takaisin vai tuulet nostaneet vedenpintaa. Vesi oli vuoden viimeisenä päivänä niin korkealla, että oli vaikeuksia pystyä kulkemaan rannalla kuivin jaloin.


Muistaakseni ei usein ole satanut, vaikka kostea ilma on joskus ollutkin. Ja luonto on edelleen uskomattoman vihreää. Joulupäivänä oli hyvä ilma pelata frisbeetä...

Saisinpa nuo pisarat kuvattua terävinä...

Ainakin sammal on kirkkaan vihreää...

Joulupäivän harrastuksia...
 Hangon auringonlaskut ovat olleet tosi näyttäviä tässä viime aikoina ja niitä on kuvattu paljon. Minulta nuo etelämmät iltaruskot ovat jääneet väliin, vaan olen onneksi ennättänyt muutaman kerran kameran kanssa tähtäilemään laskevaa aurinkoa täällä hieman pohjoisemmassakin, Tammisaaressa ja Lappohjassa.
 
Kerrankin sattui kaupassa käynti Tammisaareen oikeaan aikaan ...
Jouluaaton aaton auringonlasku oli niin värikäs, että minun piti hieman vähentää kuvan saturaatiota...
Ja pistäydyinhan minä joululenkillä metsään sen verran, että sain maistettua makoisan kylmää puolukkaa.



Ja lopuksi pieni ihmetyksen aihe, kuusi kukkii; tai ainakin on lykännyt uutta kasvustoa......

Kuusen oksa kukkii, vaikka se jo karistaa neulasiaan...

tiistai 20. syyskuuta 2016

Menipä aika nopeasti,

edellisestä kirjoituksestani näyttäisi olevan jo yli kaksi viikkoa. Tai aikahan kuluu kuten ennenkin, minä vaan olen tullut entistä hitaammaksi. Ja kun kameralla en ihan joka päivä kuvaa, niin en meina muistaa, mitä edellisviikolla tapahtui. Siis jotta tapahtumat pysyisivät mielessäni, niin joudun katsomaan ottamiani valokuvia. Ja jos niitä ei ole, siis kuvia, niin sitten ei kait ole tapahtunut mitää muistamisen ja mainitsemisen arvoista. No, onneksi voin facesta tarkistaa joitain asioita...

Edellisviikolla, vk 36, käytiin lenkillä kavereitten kanssa pari kertaa. Tiistaina oltiin autosienessä, kuten viime syksynä. Kuski siis bongasi keltaisia pilkkuja, pysäytti auton ja käytiin poimimassa kanttarellejä. Ja saatiin sienien lisäksi mustikoita ja puolukoitakiin. Siis aivan ihana reissu, kun vielä saatiin piirakkaan omputkin.

Keskiviikkona sitten kierrettiin kävellen kauniissa alkusyksyn säässä Lappohjan rantaa ja huomattiin, ettemme olleet ainoita nauttijoita.



Kesän kirkas vihreä väri puustossa on muuttunut jo hieman vaisummaksi;  vielä ei ollut ruskaa.

Koivu on jo pudottanut lehtiään...



Torstaina olin harvinaisen virkeä: kävin ihan yksin lenkillä ja poimin lähimetsästä  litran puolukoita. Niistäkin keitin hillosokerin kera hyvää, jota syön aamupuuron seassa.



Perjantaina aloitin uuden harrastuksen: menin miehen kanssa kansalaisopiston Kaikkea kivaa kotiin   -kurssille. Mies siellä on käynyt jo vuosien ajan ja tehnyt meille mm. sängyn sekä yöpöydät ja minulle norsukellon. Minä menin sinne tarkoituksenani aloittaa kivenhionta, vaan siihen hommaan ei vielä ollutkaan koneita paikalla. Joten vietin aikaani ihmetellen hopeakorujen näpräystä. Mieleni minunkin ehkä tekisi, vaikka en koruista nykyisin paljoa välitäkään; sormet vaan eivät moiseen nysväykseen enää taivu.

Koulun lähellä on ankkalampi...
Ja toisen "harrastuksen" aloitin sitten perjantaina illalla. Osallistuin keskuskoululla ensimmäiseen kolmesta verhoiluviikonlopusta. Olin päättänyt päällystää uudelleen rikkimenneet tuolinpäälliset. Olin joskus Lions-kirppikseltä ostanut vitosella pari palaa kestävää Alcantara-kangasta. Nyt sain niistä ommeltua uuden päällisen yhteen tuoliin. Minun verhoilutyöni oli helppo ja yksinkertainen, aivan erilainen kuin muiden työt. Otin kuvan esimerkiksi vanhojen tuolien uudelleen verhoilusta.

Kolmessa eri vaiheessa olevia tuoleja...
Lauantaina kurssin jälkeen kävin pitkästä aikaa Hangon rannoilla ja mukana oli kamera...

Vasemmalla rakennetaan Hangon merikylpylää...


Viime viikko meni poissa kotoa, kun olin Jäkessä ja Malminkartanossa. Alkuviikolla kuuntelin HI:n kamerakerhossa ammattikuvaajan luentoa, ja tiistaina olin mukana Liikenneturvan seminaarissa. Torstaina tapasin monen kuukauden poissaolon jälkeen poikani ja hänen lapsensa, ihana jälleennäkeminen. Lapset menivät viikonloppuna mummin ja vaarin kanssa Ruotsin risteilylle, joten en minä heidän seurastaan kovin paljoa kerennyt nauttia.

Sitä enemmän sitten nautin lauantaipäivästä: silloin olin mukana ihanassa Siskopäivässä hotelli Haagassa. Oli mukavaa tavata livenä monia facekavereitä ja kuunnella päivällä mielenkiintoisia luentoja. Iltajuhla oli sitten aivan mahtava ja Siskojen myyntipisteessä kauppa kävi.



Siskojen onnenapila...
StepUp Schoolin Team M esiintyi syöpään kuolleen tanssijansa Jennin sekä kaikkien enkelisiskojen muistolle.

Terhi-siskon tankotanssi...

Lisää kuvia ja videoita tapahtumasta tulee facebookiin Siskojen yleisille sivuille, kannattaa käydä katsastamassa.


Nyt olen jo takaisin kotona ja tänään kävin lenkillä nauttimassa upeasta ilmasta;  bonuksena sain pikkusen mustikoita ja puolukoita.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

27.9. Kesä jatkuu...

Aika mukavaa, että koko viikon on edelleen ollut lämmintä, vaikka syyspäiväntasaus onkin jo ohitettu. Jotkut muistelivat, että vuosi sitten tähän aikaan oli itäisessä Suomessa jo 5 cm lunta; nyt kukat vielä kukkivat, jopa mansikka tuolla Satamatien penkalla.


Ja juuri kypsyneitä mansikoitakin oli siellä muutamia; en syönyt, kuvasin vain

                         


Sienimetsään en vielä ole "kerennyt" ja ensi viikollakin sienestys taitaa jäädä väliin, kun olen taas Hesassa. Kuvasin kuitenkin sieniä tuossa kotipihalla, missä näyttää olevan aikamoiset kasvustot mustesieniä. Voisikohan niitä syödä?







Puolukoita meillä on vielä pakkasessa, kun mies ei happamia marjoja syö. Niitä olisi kuitenkin kiva käydä poimimassa, jos metsään menisin.



Kaupastakin niitä voi ostaa, kun tekee kaupat tarpeeksi suuresta erästä. Katselin nimittäin puolukan hintoja: 5 kilon laatikon näytti saavan 9,90 Eurolla, kun taas neljänneskilon rasiassa kilohinnaksi näytti muodostuvan 13,96 €.



Eilisellä lenkillä näin kukkien lisäksi eläimiä. En kauriita, vaan kärpäsiä ja ja jonkun "sontiaisen". Kuka tuntee?