toukokuu jatkuu

vielä reilun viikon, joten nautitaan keväästä edelleenkin. Hidastahan tämä kevään tulo näyttää olevan, sillä yöt ovat edelleenkin melkein kylmiä. Onneksi aurinkoisia päiviä on ollut ihan kivasti, vaikka kova tuuli pitääkin ilman viileänä.

ei ihan vielä vihtakoossa ole koivunlehti...

Viime viikonloppuna vierailin Porvoossa tapaamassa ystäviä. Samalla käväisin pitkästä aikaa Ometta-myymälässä Eijaa morjestamassa, sillä Porvoossa oli Ostosten yö. Mielenkiintoista monella tapaa oli molemmissa paikoissa.

vapaita, onnellisia kanoja...

Ometan kukkia, ilmaisesti magnolioita...

Ometan Eija-emäntä päässään upea kukkaseppele... 

Maanantaina kävin Helsingissä silmälääkärissä. Vasemmassa silmässäni on taas jotain häikkää, joten sain lähetteen jatkotutkimuksiin. Ja jo heti torstaina sain puhelun Tammisaaren Mehiläisestä, jonne minulle varattiin ensiviikolle lääkärinaika. Kyseessä on ostopalvelu, sillä silmäklinikalla on kait ruuhkaa. Terveystalon silmälääkäri epäili kyseessä olevan kostan silmänpohjan ikärappeuman ja sitä ilmeisesti hoidetaan alkuun pistoksilla. No tiistainahan tuo sitten selviää, etukäteen ei kannata asiasta stressata. Surraan vasta sitten, jos ja kun asia varmistuu.

Olin suunnitellut käyväni samalla reissulla HUSin Kampin labrassa verikokeessa. Nyt oli kyseessä Jorvia varten S-5HIIAnäyte, jolla käsittääkseni arvioidaan NETin mahdollista aktivoitumista, tai jotain semmoista. Onneksi huomasin perjantaina ennen lähtöäni, että ennen tuota verikoetta piti olla 10 tuntia syömättä. Ja olin varannut ajan lääkärikäyntien jälkeen iltapäivällä kello kolmeksi. Vaan eipä olisi onnistunut olla koko päivä syömättä, joten ennätin perua tuon ajan. 

Tiistaiaamuna sitten lähdin sitten täältä kotoa vähän ennen ylösnousua tuohon naapurikaupunkiin laboratorioon sopivasti paastonneena.

Jorvin lääkäri soittaa muutaman viikon päästä, jos aihetta on. Uskon kumminkin, että näen endokrinologini vasta marraskuussa NETin 3-vuotistarkastuksessa.

Ja kukkien kuvaus tietenkin jatkui; eikä minun tarvinnutkaan mennä kovin kauas, kun ihmeekseni huomasin täydessä kukassa olevan upean magnolian.. Sitä pitäisi päästä lähemmäksi, jotta tuntisin tuoksunsakin.

 

 

Keskiviikkona käytiin rannassa, kun perinteitä noudattaen MerInge laskettiin taas vesille. Vaikka purjehduskausi voisikin nyt alkaa, niin ilma oli tuulen takia todella kylmä. Luonto on kuitenkin jo, vai ehkäpä vielä, mukavan heleän vihreää.

Tämä ei ole MerInge 😏...

ihanaa vaalean vihreää...

Perjantaina lenkkeilin kylän koululle, sillä siellä oli kirjaston omatoimikäytön opastus. Sain uuden kirjastokortin ja siihen pinkoodin ja niiden avulla voin omatoimisesti käydä lainaamassa kirjoja, vaikka henkilökunta ei olisikaan paikalla. Samalla tutustuin kirjaston e-palveluihin ja Helle-kirjaston tarjoamiin moniin mahdollisuuksiin.

Olen nähnyt paljon ketunleipiä, vaan aina on ollut pilvistä ja käenkaalin kukat ovat silloin supussa. Nyt kirjastosta tultuani huomasin rantapolulla muutaman liki avoimen kukan, joten pitihän ne kuvata.

 Ja paljon muutakin kuvattavaa tuli vastaan. Ja vaikka kukat kukki keväisesti, niin minulla oli pipo päässä ja sormikkaat kädessä, niin kylmää oli edelleenkin...

mustikka aloittelee kukintaansa...

pikkutalvio värittää kallionreunaa...

vaahtera kukkii kauniisti...

Tänään oli suunnitelmissa ollut onnittelukäynti Mirkan luokse Lahteen, vaan enpä sinne yksin raaskinut ajella, kun suunnitellun matkaseuran väellä oli koronaltistus, eivätkä he olisi voineet lähteä mukaan. No halataan kummityttö sitten ensi kerralla...

8.3. ja kyllä silloin nauratti;

ei niinkään siskoa, vaan minua sitä enemmän. Juttu oli nimittäin niin, että edellisviikolla oli hyvin sateista ja märkää. Lähdettyäni Jäkestä kotiin, oli sisko lähtenyt kauppaan. Ja kun keli oli mitä oli, lainasi hän eteisen lattialta minun saappaani jalkaansa. Prismasta lähdettyään hän oli ihmetellyt, kun jalan alla tuntui joku paakku. Ja puolessa välissä matkaa oli hän huomannut saappaasta irtoavan pohjasta jotain. Siinä vaiheessa hän soitti minulle ja rupesi ihmettelemään hajoavaa saappaanpohjaa. Minä arvasin heti, mistä oli kysymys: Ne saappaat olivat jo yli 20 vuotta vanhat, enkä ollut käyttänyt niitä monta kertaa. Ne on valmistettu polyuretaanista, siis erittäin mukavat ja keveät pitää. Vaan  tuo materiaali nykyäänkin vanhenee noin 10 vuodessa, jolloin esim. kengänpohjat hajoaa.
Minulla on kokemusta tuollaisesta kengänpohjan hajoamisesta jo muutaman kerran aiemminkin.

Siispä ymmärsin heti siskon puheista, mistä oli kysymys, ja siksi minua nauratti, ihan mahottomasti. No, sisko oli sitten kuitenkin päässyt perille, tosin vähän kastunein jaloin.
Viimeksi Jäkessä käydessäni kuvasin ne saappaat tuossa eteisen lattialla, joten nyt näette, mistä oli kysymys...

Kivat kevyet PU-saappaat

Hajonneet PU-phjat...

Tiistaina oli kansainvälinen naistenpäivä. Minä juhlin sitä kahdessa paikassa. Päivällä olin nelisen tuntia syöpäklinikalla, jossa vietettiin hoitohenkilökunnan järjestämää naistenpäivää. Kuuntelin muutaman luennon, join kahvia, tutustuin uimapukuihin ja peruukkeihin ja laitoin nimeni kolmeen arpajaislappuun. Palkintoja oli paljon, varsinkin henkilökunnan tekemä sydäntyyny olisi ollut kiva saada; en valitettavasti voittanut mitään.

Lisäksi kävin laitattamassa väriä kulmakarvoihin ja hierotuttamassa kädet. Siis Suomen Kosmetologikoulun oppilaat tekivät pieniä hoitoja niin meille potilaille kuin talon henkilökunnallekin.
Oli vaihteeksi ihan mukavaa käydä siinä talossa iloisen asian nimissä...


Ajoin Meilahdesta Porvooseen, jossa on Sisutus Ometta, Eijan mukava sisutuspuoti. Aiemmin liike sijaitsi Sipoossa ja kirjoitin siitä blogissani kaksi vuotta sitten. Nyt minulla ei ollut kameraa mukanani, joten otin vain muistikuvia liikkeen sisällä, ostin aasinmaitosaippuan ja söin suukon. Ulkoa sain kännykällä onneksi yhden kuvan, jotta voin todista käyneeni paikalla.

Siskosukkia neulomaan!

Siskot- syöpäkuntoutujat yhdistyksellä on haastekampanja 2016: Neulo Siskorusettisukat. Siinä on tarkoituksena neuloa siskorusettisukkia, jotka sitten toimitetaan syöpäklinikoille, jotta syöpähoidoissa olevat voivat ottaa ystävän kutomat sukat lämmittämään palelevia varpaitaan. Ohjeet löytyvät yhdistyksen nettisivulta,  joten kaikki kutomaan; minusta siihen ei ole, siis kutomiseen.

Olen onneksi saanut ihania lämmittäviä kudonnaisia, vaikka en niitä itse osaakaan tehdä.  Vuosina 09 ja 14 sain entiseltä saksankielen opettajalta sukat, syksyllä 14 ystävältä ihanat ranteenlämmittäjät ja syöpikselta tuntemattoman kutojan tekemän pehmeän kaulahuivin. Kaikki nuo ihanaiset ovat olleet ja ovat edelleenkin kovassa käytössä liki päivittäin, valkeat sukat nykyisin öisin.

Tässäpä näitä mukavia juttuja taas tulikin. Eilen paistoi hieman aurinko ja tänään taas lumet ovat huvenneet melkein urakalla.