1.11. Marraskuuksi vaihtui jo

ja päivät senkun pimenee. Siis kun nyt on joinain päivinä ollut pilvistä, niin sisällä on oikeastaan koko päivän pidettävä valot päällä. Vaikka pysyyhän ne kyllä pitämättäkin...

Tänä aamuna Hangossa aurinko on näyttänyt nousseen 7.50 ja se laski jo 16.33. Päivän pituus on kuitenkin reippaasti työpäivän mittainen, 8 tuntia 48 minuuttia. Siitä se lyhenee vielä kait yli 7 viikon ajan ja heti joulun jälkeen odotellaan kovasti jo kevättä.

Tänään oltiin vaihteeksi lenkillä. Pilvisessäkin säässä sain kuvattua luontoa aika kivasti, siis omasta mielestäni.

Kanervan kukat lähikuvassa

Kirkkaita, keltaisia lehtiä valaisemassa maisemaa

Jäi tältä syksyltä vihdat tekemättä...

Maanantain silmäklinikkareissu meni hyvin. Operaation aikana olin näkevinäni, kuinka jollain imurin putkella silmästäni ensin imettiin jotain. Sitten pienet pinsetit nyppivät ja irrottivat joitain höytyviä/riekaleita, jotka se toinen instrumentti taas imaisi pois. Paikallispuudutuksessa tehty leikkaus kesti kait korkeitaan puolisen tuntia. Juotuani kotiutushuoneessa kahvit tuli mies hakemaan minua kotiin, minähän en olisi nähnyt ajaa autoa. Kun hoitaja sitten mittasi silmänpaineen operoidusta silmästä, en päässytkään lähtemään. Parin tunnin päästä uusintamittauksessa paina oli vielä vain 4, joten sovimme tarkistusmittauksen seuraavaksi aamuksi sinne Meilahteen. Emme siis lähteneetkään kotiin, vaan jäimme Jäkeen yöksi. Tiistaina sitten pääsimme LAppohjaan, kun silmänpaine oli hyvä 9. Kontrolli on kolmen viikon kuluttua, 19.11. Nyt laitan tippoja useamman kerran päivässä leikattuun silmään muutaman viikon ajan. Naamani saan pestä vasta huomenna, viikko operoinnista, ja saunominen on sallittua vasta ensi viikon jälkeen. En ilmeisesti näe yhtään paremmin kuin viikko sitten, vaan toivottavasti silmäpohjan ryppykalvon aiheuttama keskeisen näön sumeneminen on pysähtynyt. Tässä mielenkiintoinen video silmänpohjan ryppykalvon poisto-operaatiosta.





Käydessäni viikolla Tammisaaressa, katselin erään sisustustavaraliikkeen löytökoreja. Sieltä löysin sellaisen esineen, jota ilman en voi kait olla, koska ostin kakkuvuoan!

No, se oli tietysti tosi halpa, vaan sen lisäksi ostokseni tuki Roosa Nauha -keräystä; tuotosta luvattiin 2 Euroa syöpäsäätiön tukeen.

Ostin sen vuokan 5 Euron hinnalla, vaikka sen alkuperäinen hinta oli niinkin suuri kuin 36,25 €. Tosi kannattava ostos...


Eilen sitten sain pitkästä aikaa laittaa ruokaa. Mies oli venetrailerinteko -talkoissa ja olin kutsunut talkoolaiset meille syömään. Laitoin lihamurekkeen uuniin ja otin uuden vuokani käyttöön. Leivoin siis kahvikakun. Ennen vanhaan kahvikakkua sanottiin kuivakakuksi, vaan kehitys kehittyy. Selasin joitain leivontablogeja netissä ja luin Iloleipurinkin sivulta tälle vuo'alleni tarkoitetun ohjeen. Lopulta tein sellaisen taikinan, jota ei vatkattu, ainekset vain sekoitettiin keskenään. Ja ihan syötävähän siitä kakusta tuli; se kun siis on makeaa ja siinä on kuivahedelmien palasia, niin miehelle se maistuu enemmän kuin hyvin...

Lihamurekkeen kanssa uunissa paahdoin kasviksia. Kuvassa juuripilkotut kaskinauriit, punajuuret, porkkanat ja raitajuuret. Kauniita myös uunittamisen jälkeen muut paitsi raitajuuri, joka muuttui ruman mustanruskeaksi...

Syksyinen ranta voi olla aika kaunis, vaikka on pilvistä ja paras ruska jo tiessään...

Lappohjan rantaa 1.11.15