22.11. Melkeesti kuukausi humahti jo

loppuun, siis tästä marraskusta suurin osa on jo takana. Kiirettä on näemmä pitänyt minullakin, kun en kirjoitamaan ole ajallaan ennättänyt. Vaan eipä taida olla järkeä ottaa itselleen mitään pakkoja; jos en kirjoita joka sunnuntai, niin sitten teen sen, kun ennätän/siltä tuntuu. Nimittäin ei kirjoittaminenkaan aina maistu. Hyvänä esimerkkinä on kesäisen purjehdusblogini eteneminen: Kirjoitus on vielä Potsdamissa, vaikka ollan oltu jo liki 3 kuukautta kotona. Pitää pian innostua jatkamaan se loppuun asti, jotta innokkaimmat lukijat saavat tietää, miten loppumatkamme meni. Oltiinhan Potsdamin ja Berliinin jälkeen kulussa vielä muistaakseni 3 tai 4 päivää. Vasta elokuun lopulla pääsimme Fehmarnille, jonne jätimme s/y SeijMerin talvisäilöön odottamaan ensi toukokuuta, jolloin lähdemme tuomaan sitä kohti kotia.

Kuluneen kahden viimeisen viikon aikana olen tainnut viettää enemmän aikaa muualla kuin täällä kotosalla.
Kuitenkin vielä viikolla 45 olin täällä päivät yksin, kun mies oli naapurissa talkoissa.
Silloin käväisin taas Tammisaaressa kauppareissulla, siis tällä kertaa yksin. Meiltähän on sinne lyhyempi matka (14 km) asioille kuin Hankoon (20 km). Ja koska olin yksin, oli minulla erinomainen tilaisuus kävellä rauhassa kaupungin katuja kameran kanssa. Tuli otettua muutamia kuvia, joista jotkut jopa onnistuivat.

Tammisaaren kirkon torni naakkoineen

Taustalla Knipanin rakennukset

Museolla oli Joulukorttimaisia ikkunoita.

Käväistiin talkoista huolimatta lenkillä, kun traileri oli kertaalleen maalattu ja kuivui suojassaan. Kamera oli mukana, vaan ei juuri ollut kuvattavaa, tai ei oikein innostavaa semmoista.

Traileri kuivumassa 

Sotkettuja junavaunujen kylkiä näyttää kulkevan täälläkin...

Viikolla 46 menin Jäkeen Liikenneturvan kautta. Hain sielä materiaaleja, kun olin Eija-Maaritin kanssa keskiviikkona Järvenpäässä Aina on Oikea Ikä -messuilla. Ajankohtaan sopien esittelimme ikäihmisille liukuesteiden valintaa; siis sitä, kuinka saada pitoa jalankulkuun. Emme siis myyneet mitään, vaan valistimme messukävijöitä siitä, kuinka tärkeää on estää tapaturmia oikeanlaisilla jalkineilla ja niihin laitettavilla liukuesteillä.

Messujen jälkeen kiirehdin Hesaan elokuviin. Uudenmaan Insinöörit tarjosi jäsenilleen mahdollisuuden nähdä 007 James Bond:in Spectre -elokuva puoleen hintaan. Paikalla olikin salin täysi katsojia. Muistin taas, miksi elokuvissa kannattaa käydä: ottaa mukavasti vatsanpohjasta, kun kamera panoroi ja maisemat vaihtuvat suurella kankaalla. Se tunne voittaa menen tullen kotoisen tv-ruudun katselun

 Loppuviikolla kokoonnuttiin Safety Sisterssien kanssa Kaitaalla ja lauantaina kävin tapaamassa entisiä ylioppilasluokkalaisiani. Syötiin yhdessä Meripaviljongissa ja muu porukka meni sen jälkeen katsomaan Eduskunta 3 -näytelmää ryhmäteatteriin. Minä en ollut onnistunut saamaan lippua loppuunmyytyyn näytökseen, enkä jaksanut lähteä ovelta kyselemään peruutuspaikkaa. Kivaa oli kuitenkin tavata ystäviä ja syödä hyvin...

Sunnuntaina minulla oli historiallinen tilaisuus seurata jännittävää koripallo-ottelua: Saaran pelasi ensimmäisen kerran ToPon paidassa. Tyttö oli oikein reipas ja tuntuu pitävän samasta lajista kuin äitinsäkin aikoinaan.

Pelin jälkeen ajelin sitten pitkästä aikaa kaakkoisimpaan Suomeen, Kotkaan ja Haminaan.

Haminassa kiersin keskustassa ihailemassa kauniisti valaistut kirkot ja raatihuoneen.

Haminan raatihuone ja ortodoksinen kirkko iltavalaistuksessaan

Vihkikirkkoni (kauan sitten), Haminan ev.lut kirkko...

Viime viikolla HI:n kamerakerhossa saimme käytännön oppia valaisusta. Meillä kerholaisilla on mahdollisuus vuokrata studiovalaisinsetti taustakankaineen, ja Timo Ripatti opetti meitä käyttämään niitä. Arttu Markunpoika oli mallinamme ja saimme hyvän käsityksen "luonnonmukaisesta valaisusta". Nyt ei muuta kuin rohkeesti kokeilemaan...

Torstaina kävin silmäklinikalla 26.10 tehdyn silmäleikkauksen lopputarkastuksessa. Lekuri totesi silmän olevan kunnossa ja ryppykalvon tasoittuneen. Valitettavasti kuitenkin silmänpohjan rappeuma oli hieman edennyt, vaan ilmeisesti ei kuitenkaan huolestuttavasti. Kaihileikkaukseen  minun on hakeuduttava sitten myöhemmin, kun tulee oikea tarve. Toivottavasti ei tule ihan lähivuosina...

Nyt täällä Lappohjassa on ollut pienen pakkasen päivä. Aurinko paistoi eilen ja tänään melko mukavasti, vaan lumiräntää on viime yönä satanut sen verran, että tiet olivat tänään lenkkeillessä osin liukkaat.

Takapiha 21.11.15

Takapiha tänään, 22.11.15

Tänään otimme pitkästä aikaa käyttöön savipadan ruuanvalmistukseen. Isäntä laittoi sianlihan suikaleita marinoitumaan kurpitsasalaatin liemeen ja lisäsi sekaan valkosipulia ja tavallista sipulia sekä joitain mausteita. Sitten hän pilkkoi puoli kiloa nauriita ja neljä porkkanaa pieniksi kuutioiksi. Lihat paistettiin kuumalla pannulla ja sen jälkeen kaikki ainekset laitettiin liotettuun Schlemmertopf-pataan ja uuniin muutamiksi tunneiksi. Ja kyllä meillä on taan pariksi päiväksi hyvää ja terveellistä syömistä.

Kotimaiset juurekset hyvässä käytössä...