Lämpimähkö sää jatkuukin

vielä tänne marraskuun alkuun. On se ihmeellistä, että lenkillä voi käydä vielä melko ohuissa ulkoiluvaatteissa näin myöhään syksyllä. Öisin on tainnut olla koko viikon lämpöä liki saman kuin päivällä eli kymmenkunta asetetta. Vettä ei mielestäni ole satanut liian paljoa, sillä olemme vain kerran joutuneet lenkiltä kiiruhtamaan kotiin sateen takia.

Viikolla kävimme auttamassa lenkkikavereita veneen nostossa. Ensimmäisen kerran näin purjeveneen uitettavan peräkärryyn. Tavallisestihan kölivene nostetaan nosturilla vedestä trailerille. Nyt se kuitenkin ui traktorin perässä olevaan traileriinsa ja traktori veti koko komeuden maihin ja siirsi sujuvasti Meringen kotipihalleen.

Eilen illalla olin vuosikymmeniin ekan kerran palokunnan talolla tanssimassa. Nuoruudessani kävin kotkassa vepskillä monet kerrat jytäämässä ja nyt olimme Karjaan Brankkiksella kantrikonsertissa. Siellä esiintyivät Alan Parry kitaroineen, uusi karjaalainen katriyhtye Winestones ja illan kohokohtana Country Express. Mies oli bändiä kuullut livenä jo kaksi kertaa aiemminkin, kait 40 v sitten, eikä hänen mielestään yhtye ollut entisellään; eivät soittaneet samanlaista musaa kuin silloin joskus. Kait kehitys kehittyy ja yhtyeenkin on kehityttävä ajan mukana…

Meitä kuulijoita oli paikalla yli 400, aika moni oli juonut enemmän kuin kohtuudella, yleisön keski-ikä oli luultavimmin yli 50 vuotta ja tanssilattialla oli paitsi kuumaa, myös ahdasta. Tanssimme kaikesta melusta ja tönimisestä huolimatta kolmisen tuntia ja kivaa oli. Pitäs varmaan innostua toisenkin kerran muistelemaan…

Lauantaina oli Pyhäinpäivä, jolloin monet muistavat pois nukkuneita läheisiään sytyttämällä kynttilät näiden haudoille. Meillä ei täällä lähellä ole sellaista hautuumaata, jonne kävisimme viemässä muistokynttilän, vaan muistaahan voi muutenkin ja muulloinkin kuin vain tiettynä juhlapäivänä. 

Kuvasin kuitenkin naapurin tunnelmallisen kynttilälyhdyn illan kunniaksi.

En ole paljoa pitänyt kameraa mukanani. Ja se tietenkin kaduttaa, sillä tänäänkin Tammisaaressa olisi ollut tosi paljon kuvattavaa. Olimme siellä nimittäin kulttuurilenkillä, jolloin tutustuimme muutamaan taideäyttelyyn Ensin Elverketissä oli neljän taiteilijan näyttely Lattiasta kattoon seinästä seinään, sitten katsastimme EKTA:ssa Tähtiin kääntyneet - muinaiset intiaanikulttuurit ja HeleneSchjerfbeck – elämä ja taide – näyttelyt. Viimeksi vierailimme Villa Schildt:ssä katsomassa taiteilija Malin Ahlsvedin Satu koiranaamioista ja muita kertomuksia –taidenäyttelyn. Ja Tammisaari on kaikkineen niin viehättävä kaupunki, että kunhan saan vanhoja kuviani koneelta karsittua, niin käyn taltioimassa Tammisaaren näkymiä.

Kuvasin kuitenkin sen veneennoston lisäksi täällä Lappohjassa erään pensaan, jonka lehdet kiinnittivät huomioni. Samanlaisia lehtiä oli isoissa puissa myös Tammisaaressa, jossa myöskään ei selvinnyt kasvin nimi. Lehdet ovat siis sekoitus vaahteraa ja tammea.

 Mikähän puu tuo lienee? En löytänyt vaahteroista enkä tammista sopivaa kuvausta tai vastinetta noille lehdille.