Sadetta on ollut muutamana päivänä

ja joissa näyttäisi piisaavan vettä. Varmaan nyt pohjavesikin on tarpeeksi korkealla talven tulla. Nyt taitaa olla täällä etelässä vuoden pimeimmät ajat, sillä täällä ei vielä lumi valosta maisemaa. Aurinko nousi tänään vasta 8.48 ja laski jo 15.41. Päivän pituus oli lyhyenlainen, vain 6 h 53 minuuttia. Kuukauden ajan ja tunnin verran päivä vielä lyhenee, sitten se kääntyy joululta pitenemään taas. Jaksetaanhan me tämän kaamoksen ohi, eikö vain...

Kun mennä kesänä satutin olkapääni Burgissa, eikä siellä ollut mahdollista suorittaa tarkkoja tutkimuksia, niin vasta nyt viikolla ennätin magneettikuvaukseen. Se oli yhtä metelöivä kone kuin aiemmillakin kerroilla, jolloin olen maannut sen sisuksissa silmät. Oli minulla meteliltä suojaamaan kuulosuojaimet; niissä vain oli kovaa musiikkia, vaan onneksi pyynnöstäni sulkivat radion. Pidin ahtaassa kammiossa silmäni todella kiinni ja laskin sekunteja tietääkseni, kuinka kauan kuvaus kestäisi. Ennätin laskuissani johonkin liki neljään sataan, joten kait siellä meni yli kuusi minuuttia. Ei minuun meinannut paniikki tai ahtaanpaikankammo iskeä, mutta varmuuden välttämiseksi oli hyvä, että oli jotain tekemistä...

Kuvausreissulta palatessani oli jo ihan ilta ja hämmästyksekseni näin Jpäässä kauniisti valaistuja
puita. En päässyt kovin lähelle kuvaamaan, vaan sain kuitenkin muutaman kuvan, joista voisi vaikka teettää joulukortin, vai lieneekö liian tummataustainen...?


Kävin viikolla Hesassa eräässä kokouksessa valitsemassa yhdistykselle uuden puheenjohtajan. Samalla tapasin monia kollegoita; siis entisiä sellaisia, eihän siellä juuri eläkeläisiä ollut. Helsingissä oli keskiviikkona kuiva, ei kovin tuulinen sää, joten oli vaihteeksi kiva kävellä kaupungilla, jossa joulurieha ei vielä täysin ollut alkanut. Ja junamatkailu oli vaihteeksi mukavaa sekin ja eläkeläiselle suht edullistakin. Lipunmyyjä Jpään rautatieasemalla myi minulle Jpää-Tikkurila- Helsinki välille eläkeläisliput Jpää-Tikkurila ja Jpää-Helsinki. Jälkimäinen lippu oli halvempi kuin seutulippu Tikkurilasta Hesaan olisi ollut, joten voitin liki euron. Kiitos VR:n palveluhenkilö...

Viikonlopun vietimme talkoissa Miehikkälässä. Ruokailutilan remontti tuli tehtyä, työpöytä ja kaappi saivat uuden paikan ja seinien alaosa uuden maalin. Polveni on vielä melko hellät lattialla pyörimisestä, sillä seinää lattian rajasta en voinut maalata seisoviltani. Ja jostain syystä nyt alkaa rintalihaskin olla hellänä; vaan miten telan pyörittely voi vaikuttaa moiseen pieneen lihakseen...

Vt-7 eli E18 -tien sekä Haminan ohitustien rakentaminen oli taas edistynyt muutamassa viikossa aika harppauksen. Putosin kartalta monta kertaa, kun liikennejärjestelyistä ei meinannut saada tolkkua. Liikenteenohjaus oli hoidettu ihan kohtuullisen hyvin, vaan vanhasta muistista ei enää voi  kuvitellakaan ajavansa Koskenkylästä Kotkaan tai Summasta Husulan ohi Lappeenrantaan päin, niin paljon teiden linjaukset näyttävät muuttuvan. Kun aikoinaan, 30 v sitten, aloitin ajamisen Haminan ja Jpään välillä, kulki tie vielä Loviisan ja Porvoon keskustojen läpi. Sitten kun tämä suuri urakka valmistuu, pääsee Haminasta Turkuun moottoritietä pitkin ilmeisen joutuisasti. Niin se maailma muuttuu...

Uusi silta ennen  Pyhtään kirkonkylan liittymää

Vielä ei ajettu viittojen mukaan Haminan ohikulkutiellä Husulassa

  Lähdimme perjantaina iltapäivällä matkaan aurinkoisessa säässä.

Ennen kuin pääsimme perille, oli
maisema jo muuttunut sumuiseksi. Sunnuntaina päivällä Kaakkois-Suomessa satoi paikoin lunta, joka ei onneksi kuitenkaan jäänyt maahan, vaan suli heti pois.


Kyllä se talvi kohta tulee...








 

Neuvottoman lahdella oli sumua...