Hae tästä blogista

tiistai 29. maaliskuuta 2016

29.3. Pääsiäinen on ohi

ja kohta loppuu tämä maaliskuukin, alkaa huhtikuu. Ilmat olivat tässä muutaman päivän aivan upeita, ja luonto on alkanut kunnolla heräämään kevääseen.

Tässä myöhäinen pääsiäistervehdys, sinulle lukijani:


Minua ei ole jostain syystä oikein huvittanut kirjoittaa; no, tiedänhän kai syynkin: pöytäkoneeni on taas temppuillut. Se oli syksyllä huollossa ja alkuvuodesta se ei asentanut päivityksiä, vaikka muuten toimikin hyvin.   Kone siis toimi hyvin, vaan internetiin pääsyssä on ollut jotain häikkää, kun joka toinen päivä ei löydy kelvollista IP-osoitetta.

Niiden päivitysongelmien takia jouduttiin koneeseen asennetamaan Win7 uudestaan muutama päivä sitten. Ja nyt ei ole toiminut oikein mikään, kone temppuilee ja taaskaan tänään ei sillä päässyt netiin. Joudun siis kirjoittamaan läppärillä, ja kun tässä ei ole rullahiirtä, vaan vain levyhiiri, niin en tykkää tästä epäergonomiasta.

Puolentoista viikon aikana olemme lenkkeilleet niin porukalla kuin kahdestaankin. Ulkoilimme ainakin 5 kertaa  kameran kanssa. Todistetuksi on tullut kevään reipas edistyminen ja luonnon kauneus, taas kerran.

Pientä sadetta, vaan ei se haitannut:




Tämän päivän panoraamat:



Ensimmäiset kukat:

Sinivuokon nuput...

Ensimmäiset näkemäni leskenlehdet tänä keväänä...

Lappohjan monipuolista maisemaa: hiekkaa, kiviä, kalliota, metsää...
juuria, juuria hiekassa...

siirtolohkareita ja kalliota...

Paljon talousmetsiä, mäntyjä...
Tänään käytiin puolukassakin, liekö kevään merkki sekin...



Lepän urvut ovat muuttuneet kauniin punaisiksi


Yhden kerran kävin ihailemassa auringonlaskua:




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

20.3. Palmusunnuntaihin päättyy

tämä rankahko viikko. Ja kun siis tänään on sekä kevätpäivän tasaus, että palmusunnuntai, niin toivotan sinulle, lukijani, oikein mukavan valoisaa pian alkavaa kevättä.




Siis rankka viikko takana, kyllä.
 Lähdin maanantaina Hesaan, jossa jätin auton Malminkartanoon ja junailin itseni Kaisaniemeen, kahvila Violaan illanviettoon. Meillä oli LT:n paikallisten OTO-kouluttajien tapaaminen ja samalla tutustuttiin uusiin kouluttajiin. Kuultiin myös alustukset Liikenneturvan uusista kampnjoista, jotta osaamme niitä hyödyntää eri tilanteissa. Meillä muutamilla vanhoilla kouluttajilla olikin ilo nähdä nuoria, tuoreita kasvoja viemässä tätä tärkeää liikenneturvallisuusasiaa kentälle.

Ruokailun jälkeen (oli tosi hyvät tarjoilut) palasin pojan luokse ja totesin, etten voisikaan jäädä sinne yöksi, koska lapset olivat kuumeessa. Tarvitsin kuitenkin IT-apua, joten odotin kunnes Jp tuli töistä. Hän palautti Microsoft-tilini käyttöön ja saatoin ladata läppärilleni PowerPoint-viewerin. Tarvitsisin sitä torstaina, kun menisin pitämään Mäntsälän senioreille alustuksen iäkkäitten turvallisesta liikkumisesta liikenteessä.

Tiistaiaamuna ajattelin sitten ladata tarvittavat tiedostot koneelleni. Vaan mitä ihmettä - en saanut konettani auki, kun se kysyi yllättäen salasanaa. Kokeilin moneen kertaan sitä maantai-iltana laitettua, yhden kapiteelinkirjaimen ja yhden numeron sisältämää sanaa, vaan tuloksetta; en saanut konettani auki. Eihän siinä muu auttanut, kuin ajaa takaisin Malminkartanoon. Onneksi samalla matkalla kävin Kannelmäestä hakemassa jaettavaa aineistoa Mäntsälän tilaisuuteen. Ja se salasanaongelma ratkesi sitten aivan helposti, minä olin vain sekopäissäni sotkenut sen kapiteelin; onneksi poikani ei vielä ole samalainen kuin minä...

Tiistaina sisko tuli luokseni ja menimme uimahallille saunomaan. Samalla tietenkin vedimme itsemme piipuun vesijuoksussa. Tai eihän se Sinttu hyväkuntoisena ollut yhtään väsynyt, minä sen sijaan olin aivan poikki juostuani muutaman altaanmitan ilman vyötä. No, uni maittoi onneksi urakan jälkeen hyvin ja heräsimme keskiviikkoaamuna suht' virkeinä lähtemään Tallinnaan päiväristeilylle.

Suomenlinnaa kuvattuna Viking Xprs-lautalta menomatkalla...
Meillä oli tietenkin hytti käytössä ja otimme pienet torkut menomatklla. Satamasta emme sitten juuri poistuneet, kun kävelimme vain läheiseen ostoskeskukseen. Siellä aika kului niin vinhaan, että vietyämme ostokset hytiin, ennätimme juuri ja juuri käväistä ostamassa tuliasiksi Maatuskan Merekeskuksesta. Ja siten laivan lähtiessä olimmekin taas valmiit nokosille hyttiimme. Mitä muutakaan tekemistä meillä olisi laivalla ollut?
Automme oli matkan ajan parkissa Viking Xprs -laivassa ja se oli todella kannattavaa: 8 Eurolla ei autoa olisi maissa saanut päivää pysäköityä. Eikä meidän tarvinnut kanniskella ostoksiamme sen pidemmälle.

Torstaiaamuna laittelin esitykseni valmiiksi läppärilleni ja aloin olla valmis lähtemään Mäntsälään. Vaan huomasin kauhukseni, että siinä uudemmassa, nopeassa koneessa ei ollutkan paikkaa videotykin liittimelle; tai näin minä ainakin asian tulkitsin. Tavallisesti minulla on pussillinen tikkuja mukana, kun olen tottunut vuosien mittaan tekemään tikusta asiaa, vaan nyt ei ollut ainuttakaan. Eipä auttanut muu, kuin käväistä kaupasta ostamassa muistitikku, jonne sitten kopioin esitykseni tiedostot.

Iltapäivällä sitten se tilaisuus, Mäntsälän senioreitten kuukausikokous, meni osaltani mielestäni ihan hyvin. Yleisö oli hyvin mukana ja jakamani LT:n aineisto oli osallistujista mielenkiintoista ja sisälti tärkeää asiaa.

Kun päivällä oli paistanut aurinko, niin iltapäivällä sää muuttui sateiseksi ja pian tuiskutti jo lunta. Perjantaina aamulla näytti, kuin talvi olisi tullut takaisin. Lumikerros peitti maan ja aamusta ei edes aurinko paistanut

Perjantaina lumi peitti maan...
Täällä Lappohjassa oli eilen saapuessani kuitenkin jo melko lumetonta.,

Piha jo melkeesti lumeton...
Tänään päiväkävelyllä venesatamassa ei paljoa enää jäitä näkynyt. Ja vesikin oli taas alhaalla...


Viikon päästä onkin sitten jo pääsiäinen. Toivon sinulle rauhallista valmistautumista tulevaan pääsiäiseen Tavataan taas silloin...





sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

13.3. Ei näkynyt aurinkoa

tänään. Eilen se paistoi siniseltä taivaalta, vaikka lämpötila oli pikkusen pakkasen puolella. Siksi ei tiellä ollut märkää muualla kuin auringonpaisteisilla kohdilla ja kävely oli ihan siistiä. Ei siis kastuneet jalat kuten tänään:, kun aurinko ei paistanut, mutta lumi oli sohjoa ja tiet kuraisia.

Olen siis lenkkeillyt näin loppuviikosta koko viikon ainoat liikunnat. Tänään oli kuitenkin liki, ettei ulkoilu jäänyt väliin. Puolen päivän maissa minua paleli niin kovin, että menin sänkyyn peiton alle. Heräsin jonkin ajan kuluttua, kun lenkkikaveri P onneksi soitti ja määräsi meidät lenkille. Jos hän ei olisi pyytänyt meitä ulos, niin emme taaskaan olisi itse saaneet aikaseksi lähteä. Siis kiitos I ja P!

Ohutta lasia saari täynnään...

Jään liikuttama kivi...

Vesi oli eilenkin alhaalla...

Högsand näkyvissä
 Nuo kuvat olivat eiliseltä reissulta. Tänään oli siis pilvistä, kun menimme rantaan. Siellä oli sukeltajia tutkimassa hylkyä, joka on yksityisen venelaiturin vierellä. Ihmettelimme, mistä he olivat sinne päässeet, kun autonsa kuitenkin olivat kunnan rannassa. Tulimme siihen tulokseen, että olivat menneet jäätä myöten, joten mekin uskaltauduimme pienen matkaa jäälle, jo toisen kerran tänä talvena.

Piene matkaa uskaltauduimme meren jäälle. Tästäkin näkyy, että vesi on alhaalla, kun veneluiskasta on pää melkein kuivilla...

Salmi on avoinna, tässä lahdessa on jääkansi...
Kun eilen näimme viimekesäisen joutsenenpoikasen, niin tänään ilmeisesti kuvasin sen vanhemmat, joita ei eilen näkynyt...



Oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin lukijani. Päivät ovat jo pidentyneet huomasti, vaikka kevätpäiväntasaukseen onkin vielä aikaa viikkko, se on tänä vuonna palmusunnuntaina. Palataan ehkä silloin asiaan...

torstai 10. maaliskuuta 2016

8.3. ja kyllä silloin nauratti;

ei niinkään siskoa, vaan minua sitä enemmän. Juttu oli nimittäin niin, että edellisviikolla oli hyvin sateista ja märkää. Lähdettyäni Jäkestä kotiin, oli sisko lähtenyt kauppaan. Ja kun keli oli mitä oli, lainasi hän eteisen lattialta minun saappaani jalkaansa. Prismasta lähdettyään hän oli ihmetellyt, kun jalan alla tuntui joku paakku. Ja puolessa välissä matkaa oli hän huomannut saappaasta irtoavan pohjasta jotain. Siinä vaiheessa hän soitti minulle ja rupesi ihmettelemään hajoavaa saappaanpohjaa. Minä arvasin heti, mistä oli kysymys: Ne saappaat olivat jo yli 20 vuotta vanhat, enkä ollut käyttänyt niitä monta kertaa. Ne on valmistettu polyuretaanista, siis erittäin mukavat ja keveät pitää. Vaan  tuo materiaali nykyäänkin vanhenee noin 10 vuodessa, jolloin esim. kengänpohjat hajoaa.
Minulla on kokemusta tuollaisesta kengänpohjan hajoamisesta jo muutaman kerran aiemminkin.

Siispä ymmärsin heti siskon puheista, mistä oli kysymys, ja siksi minua nauratti, ihan mahottomasti. No, sisko oli sitten kuitenkin päässyt perille, tosin vähän kastunein jaloin.
Viimeksi Jäkessä käydessäni kuvasin ne saappaat tuossa eteisen lattialla, joten nyt näette, mistä oli kysymys...

Kivat kevyet PU-saappaat
Hajonneet PU-phjat...
























Tiistaina oli kansainvälinen naistenpäivä. Minä juhlin sitä kahdessa paikassa. Päivällä olin nelisen tuntia syöpäklinikalla, jossa vietettiin hoitohenkilökunnan järjestämää naistenpäivää. Kuuntelin muutaman luennon, join kahvia, tutustuin uimapukuihin ja peruukkeihin ja laitoin nimeni kolmeen arpajaislappuun. Palkintoja oli paljon, varsinkin henkilökunnan tekemä sydäntyyny olisi ollut kiva saada; en valitettavasti voittanut mitään.

Lisäksi kävin laitattamassa väriä kulmakarvoihin ja hierotuttamassa kädet. Siis Suomen Kosmetologikoulun oppilaat tekivät pieniä hoitoja niin meille potilaille kuin talon henkilökunnallekin.
Oli vaihteeksi ihan mukavaa käydä siinä talossa iloisen asian nimissä...


Ajoin Meilahdesta Porvooseen, jossa on Sisutus Ometta, Eijan mukava sisutuspuoti. Aiemmin liike sijaitsi Sipoossa ja kirjoitin siitä blogissani kaksi vuotta sitten. Nyt minulla ei ollut kameraa mukanani, joten otin vain muistikuvia liikkeen sisällä, ostin aasinmaitosaippuan ja söin suukon. Ulkoa sain kännykällä onneksi yhden kuvan, jotta voin todista käyneeni paikalla.




Siskosukkia neulomaan!


Siskot- syöpäkuntoutujat yhdistyksellä on haastekampanja 2016: Neulo Siskorusettisukat. Siinä on tarkoituksena neuloa siskorusettisukkia, jotka sitten toimitetaan syöpäklinikoille, jotta syöpähoidoissa olevat voivat ottaa ystävän kutomat sukat lämmittämään palelevia varpaitaan. Ohjeet löytyvät yhdistyksen nettisivulta,  joten kaikki kutomaan; minusta siihen ei ole, siis kutomiseen.

Olen onneksi saanut ihania lämmittäviä kudonnaisia, vaikka en niitä itse osaakaan tehdä.  Vuosina 09 ja 14 sain entiseltä saksankielen opettajalta sukat, syksyllä 14 ystävältä ihanat ranteenlämmittäjät ja syöpikselta tuntemattoman kutojan tekemän pehmeän kaulahuivin. Kaikki nuo ihanaiset ovat olleet ja ovat edelleenkin kovassa käytössä liki päivittäin, valkeat sukat nykyisin öisin.







Tässäpä näitä mukavia juttuja taas tulikin. Eilen paistoi hieman aurinko ja tänään taas lumet ovat huvenneet melkein urakalla. 


tiistai 1. maaliskuuta 2016

28.2. Kalevalan päivää

on tänään vietetty. Me ei liputettu, vaan käytiin sen sijaan ulkona lenkillä ja naapurikunnan Skogbyssä syömässä. Päivä on ollut siis todella upean keväinen, niin muutama muukin päivä tällä menneellä viikoilla. Nyt juuri uutisissa ennustivat, vai lupasivat, kunnon pakkasia tulevaksi viikoksi, varsinkin öiseen aikaan. Aurinko kumminkin lämmittää jo niin paljon, että pienessä pakkasessakin tumman asfaltin päältä lumet sulaa, siis kevättä enteilee.

Kävimme siis Skogbyn Furuborgissa ärtsoppa aterialla; samaan hintaan saimme kahvin sekä pullan hillon ja kermavaahdon kera (nami nami!).



Kiersimme kylän ja kävimme tutustumisajelulla myös Mannerheimin muistokiven maisemissa Harparskogissa. Mielenkiintoista oli ajella Mannerheimintietä, jolla ei osin ole talvikunnossapitoa.



Tuohon asti olin saanut tätä juttua kirjattua sunnuntai-iltana Järvenpäässä, vaan sitten huomasin, että pillerini ei lataudukkaan läppärin kautta, joten piti lopettaa. Olen siis netissä pillerin kautta silloin, kun en ole täällä kotona. Ja nyt vasta ennätän jatkaa viime viikon juttua. Paitsi että enpä taida enää muistaa, mitä silloin tapahtui tai teimme. Pitänee katsastaa kuvavarastoa...

Näyttäisi siltä, että olisimme olleet jopa kolme kertaa viime viikolla lenkkeilemässä täällä Lappohjassa. Ensin oli märkää ja sitten kelit parani keväisiksi. Tuloksena paljon kuvia jo liki jäättömäksi riisuutuneesta merestä ja muista kevään merkeistä.








Nyt on jo maaliskuu, uskomatonta. Tämän viikon arkiset mietteet saavat hautua viikonloppuun asti. Toivottavsti sunnuntaina sitten lisää, maltathan odottaa uusia kuvia...