Hae tästä blogista

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

9.1.14 pitkä matka Jerezistä Rondaan

Aamulla Jerezissä kävelimme hakemaan autoa. Ja samalla katsastimme paikallisen rautatieaseman, koska parkkipaikka oli sen vierellä. Aika kaunis rakennus se asema onkin, ilmeisesti sekoitus vanhaa ja uutta.

Jerez de la Fronteran rautatieaseman julkisivua...

 


Ajoimme rannikoa osittain myötäillen kaakkoon päin. Kun yritimme pysytellä mahdollisimman paljon rannan tuntumassa, päädyimme jossain pikkukylässä umpikujaan ja takaisin oikealle tielle oli kilometrien matka.
Trafalgarin niemessä kävimme kastelemassa jalat Atlantissa, minä en kyllä käynyt kuin peesamassa...


 Rannalla oli paljon kitesurffailijoita ja varjoilijoita


 ja näimme majakan, vaan emme sille asti kävelleet hienossa hiekassa ja tuulisessä säässä.

Tässä on viiden kuvan panoraama Trafalgarin niemestä ja majakasta
Matka jatkui kohti Euroopan mantereen eteläisintä kohtaa,Tarifan kaupunkia. Sieltä on vajaat 20 km Afrikan mantereelle. Emme niissä maisemissa viipyneet kuitenkaan kuin parin valokuvan ja lounaan syömisen ajan. Tuuli oli nimittäin todella kova ja hiekka narskui hampaissa vielä ruokailun jälkeenkin...


Matka jatkui ja pian ajoimme jo pohjoista kohti Algecirasin kaupungin läpi, jolloin Gibraltar oli taas näkyvissä lännen puolelle. Marbellan jälkeen tie Rondaan erkaantui kohti vuoristoa. Tie oli erittäin hyväkuntoinen, vaikkakin mutkainen. Koko 40 kilometrin matka sujui päätien osalta oikein hyvin. Löysimme huoltoasemankin juuri ennen kuin pösön tankki meni aivan tyhjäksi.
Sitten juuri kaupungin "portilla" ajoin ohi navigaattorin ehdottamasta risteyksestä, ja vielä seuraavastakin. Jouduin kääntymään takaisin, mutta ensimmäinen mahdollinen kääntymispaikka, liikenneympyrä, oli 3 kilometrin päässä. Ja sitten se tie, jolle viimein käännyimme, pieneni pienenemistään ja lopulta, monen mutkan ja mäen jälkeen, olin taas umpikujassa! Olin kääntynyt ahtaassa risteyksessä vasemmalle liian aikaisin. Katu oli erittäin kapea ja vastaan tuli auto. Minun oli peruutettava, vaan sen jälkeenpä en enää osannutkaan/mahtunut kääntää autoa oikeaan suuntaan. Onneksi mies ystävällisesti suostui ajamaan auton tuosta nolosta tilanteesta pois, vaikka olikin minun ajopäiväni...

Rondassa meillä oli eka kerran majoitus varattuna etukäteen netin kautta (hostelworld.com).
 Osoite oli siis syötettynä navigaattoriin, joten koneleidin ohjeilla saavuimme viimein liki oikeaan paikkaan. Siis risteykseen, josta olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, kun päämäärämme olisi siellä. Vaan kyseessä olikin kävelykatu, joten lähdin jalan etsimään majapaikkaamme.

Pian sen löysinkin, sain ohjeet parkkipaikalle ajamiseksi ja menin hakemaan tavaroita autosta. Mies oli löytänyt tilapäisen paikan autolle, sain pakaasit mukaani ja neuvoin hänelle, että tuosta korttelin päästä ajat vain maanalaiseen parkkihalliin. Raahasin laukut hostellin toiseen kerrokseen ja kiiruhdin kadulle odottamaan kuskia.

Kesti kauan, ennen kuin mies ilmestyi. Hän kertoi, ettei parkkihallin puomi ollut auennut, joten hän oli joutunut peruuttamaan auton takaisin ylös kävelykadun ruuhkaan. Sitten hänen oli ollut etsiydyttävä vastakkaiselle sisäänajorampille monen mutkan taakse. Onneksi hänellä on erinomainen paikallisvaisto, joten olihan hän saanut auton kunnon parkkiin.

Hetken rauhoittumisen jälkeen lähdimme ulkoilemaan. Heti seuraavan korttelin takana oli kuuluisa Rondan rotko ja ihailimme sitä uudelta sillalta. Ilta alkoi jo pimetä, joten sain muutamia kuvia valaistusta maisemasta.
Kävimme vielä suklaapuodissa nauttimassa hyvät kaakaot ja sitten olimmekin valmiit odottelemaan seuraavaa päivää, jolloin Jp perheineen junailisi seurakseme viehättävään Rondaan nähtävyyksiä katsastamaan.


Puente Nuevo, Uusi silta Rondassa

Wikipedian mukaan "Ronda on kaupunki Espanjan Andalusiassa Málagan maakunnassa. Kaupungissa on yli 30 000 asukasta, ja se on yksi seudun valkoisista kylistä,Pueblos blancos.[1]
Ronda on rakennettu korkealle Serranía de Rondan vuoristoon. Kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo -rotko, jonka yli on rakennettu 1700-luvulla silta Puente Nuevo. Rotkon pohjalla virtaa Guadalevín-joki. Rotkon eteläpuolella sijaitsee maurien rakentama vanhakaupunki (La Ciudad) kapeine kujineen ja pohjoispuolella sijaitsevat uudemmat rakennukset.[1]

Lisää Rondasta ja loppumatkasta kotiinpaluineen Espanjan matkamme viimeisessä matkakertomusosassa piakkoin...

tiistai 21. tammikuuta 2014

8.1.14 Jerezin päivä

Aamulla huomasimme saavamme edullisen aamiaisen omassa hostellissamme. Ja taas oli leivän päällä sitä hyvää kinkkua ja paseerattua tomaattia; lisänä minulla pieni tilkka kahvia...


Lähdimme kävellen kauniiseen, suht lämpimään ilmaan. Minulle tuli jopa hiki, ennen kuin pääsimme perille Tio Pepe -bodegaan. Ostimme liput tutustumiskierrokselle ja viininmaistiaisiin. Bodegaan pääsee tutustumaan myös virtuaalisesti tästä.

Odotellessamme kierroksen alkua katselimme kaunista piha-aluetta. Siellä oli mm. puu, jossa yhtä aikaa kasvoi sekä mandariineja, appelsiineja ja sitruunoita.

Kiersimme pikku junalla aluetta kuullen oppaan englanninkielistä selostusta historiasta, rakennuksista ja puutarhoista. Sitten näimme videon TioPepe-sedän tarinasta eli mainoksen tästä viinikellarista.
Pääsimme näkemään suuria varastohuoneita, joissa sherry ja brandy vanhenevat suurissa tammitynnyreissä.

Kierroksen lopuksi saimme maisteltavaksemme sekä kuivaa että makeaa juomaa. Yllätykseksemme meille juomat tarjoili suomalainen tyttö. Tämä Raumalta kotoisin oleva opiskelija kertoi valmistuvansa ensi keväänä ammattikorkeakoulua vastaavasta matkailualan opinahjosta ja toimivansa oppaana tässä Tio Pepe bodegassa. Hän toivoi voivansa opastaa joskus suomenkielistäkin ryhmää...


Haistoimme jä näimme, miten kaksi kertaa tislattu viini muuttuu Lepanto -brändyksi 15 vuoden tammitynnyrisäilytyksen aikana



Tie Pepe -brändin juomia viedään yli sataan maahan. Alla olevassa kuvassa on kussakin tynnyrissä vientimaan tunnus. Emme ennättäneet bongata Suomen sherrytynnyriä...


Vielä kävimme katsasatamssa Tio Pepe tuotemyymälän ennen kämpille paluuta. Kuvasin parit kirkot ja linnoituksen, vaan emme niihin sisään päässeet.

Jerezin katedraali

Täällä linnoituksessa toimii museo

San Miguelin kirkko Jerez de la Frontairissa

Maailman suurimmaksi tuuliviiriksi on mainostettu tämä Tio Pepe -bodegan tunnus.


perjantai 17. tammikuuta 2014

7.1.14. Matka Sherryn lähteille

La Palmasta meillä oli tarkoitus ajaa Atlantin rannalle, sillä matkaa etelään ei olisi ollut kuin viitisenkymmentä kilometriä. Vaan takaisin olisi pitänyt tulla samaa tietä, sillä Sevillasta lounaaseen on suuri suistomaa, Parque Nacional de Donana, jonka poikki ei kartastamme löytynyt tietä. Luonnonpuisto muodostuu Sevillan läpi virtaavan, Atlantiin laskevan Guadalquivir-joen länsipuolelle ja on Uneskon maailmanperintökohda. Monet Suomestakin etelään talveksi muuttaneet linnut talvehtivat siellä.
Laitan myöhemmin kaikki matkareittimme GoogleMapsiin...

Me lähdimme siis liikenteeseen kohti Sevillaa. Kuljimme A472 tietä mahdollisimman pitkälle itään välttäen näin E1-A49 -valtatien käytön. Jouduimme kuitenkin lopulta palaamaan isolle tielle, jotta pääsimme kiertämään Sevillan sen lounaan puolelta ja jatkamaan kohti etelää. Ylitimme Rio Guadairan korkeaa siltaa pitkin ja näimme vilauksen joesta ja Sevillan satamasta.



Hakeuduimme taas pienemmälle tielle heti, kun se oli mahdollista. Kun navigattoriin laittaa päämääräksi Jerezin, ohjaus on valitettavasti nopeimman tien kautta. No, kait jotain säätöjäkin voisi tehdä, vaan nyt laitoimme ekaksi kohteeksi El Torviscalin, jotta pääsisimme valtaväylältä pois. Tiellä N IV oli paljon rauhallisempi ajaa kuin AP4-E5-tiellä ja siellä oli enemmän nähtävää kuskillekin, kun vauhti oli hiljaisempi. Tällä 100 kilometrin matkalla näimme mm. fillaristin ja paljon aurinkopaneeleja, ei niinkään tuulimyllyjä. Ja Jerez De La Fronteran tunnusmerkkiä ei voinut olla huomaamatta.


Kädet ja jalat käytössä...

TIO PEPE Jerez De La Fronteran rajalla
Etsimme navigaattorista lähimmän hostelin ja aika kivuttomasti, vain parin hutin jälkeen, päädyimme yöpymään Pension Las Palomasiin. Autoahan ei tietenkään voinut jättää lähellekään yöpymispaikkaa, joten saamiemme ohjeiden mukaan etsiydyimme maksuttomalle parkkipaikalle muutaman korttelin päähän, rautatieaseman lähelle, ihan mukavan kävelymatkan päähän. Pension, huone ja vuode olivat kaikki erittäin mukavia, joten varasimme heti kättelyssä kahden yön majoituksen.


Kaupunkikierroksellakävimme luostarissa, kun kirkko oli suljettu ja  näimme upean "joulukuusen".




Seuraavana aamuna vuorossa olisi tutustumiskierros kaupunkiin ja sen houkutuksiin...

6.1.13 Loma lähenee loppuaan...

Viimeinen viikko lomaa alkoi maanantaiamuna, kun lähdimme ajamaan kohti Minas Del Riotintoa. Tämän, kuten edellisenkin  kohteen tiedot olin lukenut Algarven Suomi-seuran matkakertomuksesta. He olivat vime keväänä vierailleet sekä Aracenassa että Rio Tinton maisemissa, mutta en matkakertomuksesta ollut nähnyt kuvia, joten kaikki vastaantullut ja -tuleva oli uutta.

Kaupungista lähdettyämme ajoimme muutaman kylän läpi ja sitten pysähdyimme levähdyslaueelle, kun näimme vilahduksen järvestä. Ja kyllä se pysähdys kannatti: laskeuduimme pitkät portaan tieltä alas ja päädyimme padolle. Se Campofrio-järvi oli siis padottu vuorten väliin ja oli nyt aurinkoisella säällä aivan tyyni, joten ihailimme maisemia pitkän tovin nauttien raikkaasta vuoristoilmasta.


Matka jatkui ja seuraava järveä luulimme kuolleeksi. Kuitenkin olen lukenut, että kyseessä on taas yksi vesivarasto, Emb.Cobre-Gossan. Järven takana näkyi tehdasrakennuksia ja Dehesan kaupunki.


Tämä järvi on vesivarasto
Käännyimme Pena de Hierron tienhaarasta sen enempää ajattelematta, olimmehan tulleet katsomaan kaivosmuseota. Pari kilometriä ajettuamme oli perille vielä kilometrin matka, vaan tie oli muuttunyt niin huonoksi, että päätimme kävellä lopun matkaa. Ja taas ilma oli raikasta eukalyptuspuiden keskellä, kunnes saavuimme valtavalle avokaivannolle. Sieltä oli viime vuosisadan alusssa kaivettu malmeja, vaan nyt alueella on museo, joka tosin oli suljettuna käydessämme paikalla. Korkeuserot paikalla näyttivät olevan 360-680 metriä. Me emme kiivenneet kovin ylös, vaan huomasimme kuitenkin paikalle johtavan päällystetyn tien idempää. Olimme siis käyttäneet "epävirallista" reittiä.


 Palasimme autolle ja pois ajaessamme ihailimme loputtomia appelsiini- ja mandariinipuuviljelmiä, jotka olivat tiukasti lukittujen porttien takana. Google Mapsin kuvasta näkyy, miten puut on istutettu...















Saavuimme lopetetun kaivos- ja tehdasalueen näköalapaikalle. Hurjalta tuntui katsella raiskattua luontoa, joka ehkä joskus taas otetaan tuottavaan käyttöön.



Olimme etsimässä Minas Rio Tintoa, joten meidän piti jatkaa matkaa. Muutaman kilometrin ajettuamme löysimmekin ennen Nervan kaupunkia taas uuden kaivosalueen ja suljetun museon.Täällä olisi  myös ollut museorautatie, vaan ei kuitenkaan vierailupäivänämme. Siispä ajelimme vain autollamme valtavan rotkon molemmilla reunoilla ihmetellen taas kerran ihmisen kädenjälkiä luonnossa.

Näimme myös mineraalien punaiseksi värjäämän Rio Tinton ja kirkasvetisen puron sekoittuvan toisiinsa.


Jatkoimme matkaa läpi Nervan ja seurailimme Rio Tintoa etelään päin. Tie käväisi välillä hetken Sevillan maakunnan puolella El Madronon kylän kohdalla, palaten taas takaisin Huelvan maakuntaan. Käväisimme Berrocalin kylässä päiväpanolla eli siis välipalalla ja jatkoimme etelään seuraten vielä hetken Rio Tintoa. Matkalla oli taas iso padottu järvi ennen saapumistamme La Palman kaupunkiin, jossa yövyimme.

Siisti huoneemme oli pikku ravintolan yläkerrassa. Illalla luulimme tilaavamme pihviä, vaan saimmekin syötäväksi 14 Euron edestä kuivattua kinkkua. Pyynnöstä saimme myös leipää, jotta kallista ruokaa ei tarvinnut jättää haaskuuseen...



tiistai 7. tammikuuta 2014

4.-5.1.14 edellen Andalusiassa...

4.1.14 Sevillassa

Käveltiin aamiaisen etsintään joen rantaa, vaan eihän sieltä löytynyt kuin melojia, soutelijoita, juoksijoita ja muita reippaita ihmisiä. 

Minä en ollut reipas, kun teki mieli saada jotain vatsantäytettä. Käveltiin jonnekin härkätaisteluareenan nurkille, ennen kuin löysimme sopivan ruokapaikan. Ja koska ei enää ollut aamupäivä, tilasimme yhden Menu Del Dia:n kahteen pekkaan. Listaa ei ollut enklanettu, joten arviosta valitsin jotain. Saimme ekaksi ruuaksi keitettyjä herneitä, siis maukasta papusoppaa matalalta lautaselta. Toinen ruokalaji oli friteerattu kalafilee, joka tuntui hieman raa’alta, vaan tuli kyllä syötyä, myös lisukkeena olleet muutamat ranskanperunat. Sitten kävelimme pitkin kujia ja katsastimme artesaanien joulunäyttelyn eräällä aukiolla, jonka myyntikojut olivat erittäin siistit ja kivan näköiset. Tuotteita käsityötäistaiteilijoilta oli monia: kirjan kansia, nähkatavaroita, keramiikkaa koruja jne...



Ihmettelimme väenpaljoutta eräällä toisella aukiolla ja ostimme pääsyliput kirkkoon. Saimme eläkeläishintaan yhdistelmälipun kirkkoon, katedraaliin ja sen Giralda-torniin.

Kirkko on yksi upeimmista, missä olemme matkoillamme vierailleet ja Sevillan katedraalihan on pinta-alaltaan maailman suurin.


Lisää kuvia myöhemmin...

Tutustumisten jälkeen ostettiin pullo iltaviiniä ja mentiin takaisin kämpille.

5.1.14

Sunnuntaina aamulla jatkettiin matkaa ilman aamiaista ja pysähdyttiin syömään ensimmäiselle huoltisikalle, joka tuli vastaan autovialla. Vaan se aamiainen oli kallein ja huonoin, jota olemme tällä matkalla saaneet. Kun en osannut tilata aamiasta, niin tilasin ”bocadillo con queso”. Vaan se olikin joku ”ateria”, joka maksoi 6 euroa per nenä. Ja tuloksena oli kuiva sämpylä, jossa tosin paljon (kovaa) juustoa sisällä, lisänä vanhoja ranskalaisia. Juomana oli pieni tee ja pikkiriikinen kahvi, eikä hinta todellakaan vastannut sisältöä. Vaan tulihan edes jotain syötyä tyhjään mahaan…

Matkaa jatkui Aracenaan, josta luulimme löytävämme kaivosmuseon ja rautatien. Kuitenkin vain info oli auki, ja saimme perustiedot nähtävyyksistä. Kiipesimme ensin kylän läpi linnoitukselle ja kirkolle. Näkymät olivat upeat ja kiipeäminen todella kannatti.



Lippukassan auettua ostimme liput kello 16 kierrokselle tippukiviluolaan, eikä minnekään kaivokselle, vaikka alunperin niin luulimme. Kierroksen jo alettua kävimme(hieman myöhässä) hakemassa englanninkieliseen selostukseen tarvittavat audiolaitteet infosta, vaan ennätimme kuitenkin kierrokselle mukaan. Opas piti meistä hyvä huolta ja kävi aina kohteen vaihtuessa ilmoittamassa, mikä audiolaitteen kohta oli kyseessä. Luolassa taisi valokuvaaminen olla kiellettyä, vaan sain onneksi muutamia kuvia upeista kohteista.


 Tämä reissu kyllä kannatti; oli oikeastaan upeammat näkymät kuin aiemmassa tippukiviluolassa, jossa kävimme etelärannikolla.  Majoituksen löysimme paikallisesta hotellista aamiaisineen hintaan 38 Euroa per huone. Huoneessamme oli lämmityslaitteena kunnon vesikiertoinen patterti, vaan huone oli kylmä kuin hollitalli. Onneksi sängyissä oli reissun parhaimmat peitot, oikein melkein höyhenpeitot, joten yö sujui kyllä ihan hyvin.

6.1.14 
Maanatainaamuna jätimme hotellimme hintaan kuuluvan aamupalan jälkeen. Kartasta kuski valitsi reitin kohti Minas del Riotintoa. Siellä teimmekin oikein mielenkiintoisen tutustumiskävelyn. Siitä lisää myöhemmin…


perjantai 3. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, entä uudet kujeet...

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä, keskiviikkona, nukuimme tosi pitkään; siis lapset nukkuivat harvinaisen kauan, kun pojat olivat valvoneet vuoden vaihteen yli. Lapselliset lähtivät ensin rannalle hiekkalinnaa rakentamaan, ja sitten jatkoimme yhdessä kohti Sohalin linnaa, joka on Fuengirola-joen toisella puolella asuntoomme nähden. Linna oli kyllä lähellä, vaan rantakatua piti kävellä aika pitkälle, että pääsimme kiipeämään kukkulalle. Huipulle pääsy kyllä kannatti, sillä sieltä oli aika mukavat näköalat merelle ja kaupunkiin. Itse linnoitus on remontissa, joten tyydyimme vain kiertämään sen muurin ja palaamaan alas kukkulan toiselta kantilta. Siellä kuvasin ison hämähäkin, jota emme tunnistaneet.


Lapset kävivät hyppimässä kuminauhoilla itsensä hikeen ja isänsä oli kuvannut kortin täydeltä hienoja bäkkäreitä eli takaperin voltteja.



 Torstaina, 2.1.14, ajoimme pojat lähellä Marbellaa olevaan seikkailupuistoon.












 Kolmetuntisen seikkailupuiston vierailun aikana me tutustuimme Marbellan keskustaan. Olimme siellä jo muutaman kerran ajaneet, vaan nyt löysimme parkkipaikankin ja pääsimme kävellen katsastamaan Appelsiini-aukion ja pari kirkkoa.





Päivä oli pilvinen ja välillä sateli muutaman tipan vettä, vaan ei niin paljoa, että se olisi häirinnyt seikkailijoita sen enempää kuin kävelijöitäkään. Vuoden ensimmäiseen päivään verrattuna ilma oli kuitenkin viileähkö. Yöt ovat täällä etelässä olleet yllättävän kylmiä ja päivisinkin paikalliset ovat pääasiassa pukeutuneet lämpimämmin kuin me turistit…

3.1.14

Tänään lähdimme aamupäivällä liikenteeseen ja aluksi kohti pohjoista. Päästäkseen länteen täällä täytyy ajaa joko pohjoisen tai etelän kautta; siis jos haluaa ajella vauhdilla suuria teitä. Me olimme matkalla Sevillaan, takaisin tulemme ensi viikolla sitten etelän kautta.

Reilussa kolmessa tunnissa saavuimme suurkaupungin keskustaan etsimään katedraalia ja sen luona olevaa infopistettä. Ja sainkin infosta kaupungin kartan sekä hosteliluettelon. Muutaman puhelun jälkeen suunnistimme navigaattorin avustuksella hostal Dalis'iin. Ohjausneiti jakeli ohjeitaan ja huomasimme ajavamme taksikaistaa keskelle puistoaukiota. Kesti hetken löytää hostalin ovi, vaan sain lopulta huoneen kahdeksi yöksi, ihan keskeltä nähtävyyksiä. Parkkipaikka oli aivan majoituksen vieressä ja melkein yhtä hintava kuin huonekin...
Vain pienen lenkin jaksoimme tehdä katedraalille; katsotaan huomenna lisää


Emme tälläkään kertaa yritä Portugalin puolelle, sillä passit ovat tallessa kuten puhelinkin; kaukana täältä...