Monen moista olen saanut kokea tämän syksyn aikana. Iloista ja surullista. Aika kuluu ja elämä jatkuu, menetyksistämme huolimatta.
Syksy on pysynyt toistaiseksi aurinkoisena täällä Suomen Etelässä, vaikka muuttuikin jo välillä hieman kylmaksi. Pääsin vielä kerran purjehtimaan, kun kävimme toissa torstaina Tammisaaressa nostamassa/laskemassa maston kannelle naapurin purjeveneestä. Aurinko paistoi meille koko matkan, vaikka muutoin olikin melko kalsaa. Tuuli kävi mennessä pohjoisesta, joten pystyimme purjehtimaan suurimman osan matkaa Lappohjasta Tammisaareen. Takaisin tultiin tietenkin koneistaen, kun masto kerran oli pitkittäin kannella. Ennen kotirantaan saapumista pohjoisen puolella ilmeisesti satoi, koska pilvet näyttivät valuvan alas ja sateenkaarikin näyttäytyi.
Edellisviikonloppuna, syyskuun viimeisenä, kiersimme ympäri läntistä Uusimaata, ja etsiskelimme ruokamarkkinoita. Aloitimme Inkoon kirkonkylältä, jossa kävimme markkinoiden puutteessa kirkossa sisällä; olin myös aiemmin saanut sen kuvattua ulkoa.
 |
| Panoraama Inkoon kirkon aisältä ei oikein onnistunut... |
 |
| Inkoon kirkko aurinkoisena syyspäivänä |
 |
| Lepopaikka Inkoon kirkkomaalla |
Seuraavaksi etsiydyimme Vesterbygårdiin, jossa kyllä oli ruokaa ravintolassa tarjolla, vaan ei etsimiämme markkinoita.
 |
| Vesterbygårdin pihalta näkyy kauas |
Jouduimme lopulta ajamaan Degerbyn kirkon ohi pitkälle maaseudulle Mangsin kartanoon, jossa kyllä sitten riittikin niin asiakkaita kuin myyjiä
 |
| Asiakkkaita oli todella paljon Mangsin tilan ruokamarkkinoilla |
 |
| Nautaa ja sikaa, kalaa ja leivonnaisia; lähitilojen tuotteita |
 |
| Tuoreita herkullisia vihanneksia oli monella myyjällä tarjolla |
Vierailimme viikonloppuna myös Fiskarssissa perintteisillä
lähiruokamarkkinoilla, joilla olikin paljon maisteltavaa ja nähtävää:
 |
| Kotitekoista makkaraa, nam nam |
 |
| Hyvää tummaa olutta, nam nam |
 |
| Seppämestarin taidonnäytteinä käyttötavaraa |
Lisää kuvia viikonlopun vierailukohteistamme voit katsella
tämän linkin kansiosta
Viime viikonloppuna hyvästelimme läheisen ystävän kauniissa syksyisessä säässä. Koskaan emme voi tietää, milloin kukin meistä jättää tämän maallisen elämän ja jälkeen jääneillä on aina yhtä pohjaton suru menetyksestä.
