vuodelta 2015, osa 2

Vappuna 15 olivat siis varsinaiset rintasyöpähoidot ohi. Koko rumba oli alkanut oikeastaan jo elokuun viimeisimpinä päivinä Schlögenissa 2014, vähän ennen kuin lensimme kotiin. Olin huomannut rinnassani kyhmyn ja tiesin heti, mistä on kyse, sillä tätini oli 35 vuotta aiemmin kuollut levinneeseen rintasyöpään. Laitoimme kuitenkin aivan rauhallisesti veneen talvehtimiskuntoon, sillä lentoliput kotiin oli jo tilattu. Pääsin heti tutkimuksiin ja jo syyskuussa minulta leikattiin molemmista rinnoista pienet syöpäkasvaimet. Ja syövän lopulliseksi nujertamiseksi aloitetut kohtalaisen rankat hoidot siis päättyivät silloin huhtikuun lopulla.

Purjeveneemme SeijMer oli siis talvehtinut Itävallan Schlögenissä, Tonavan varrella. Lensimme 18.5. Müncheniin ja sieltä seuraavana aamuna junailimme itsemme Passauhun. Ennätimme hyvin kierrellä kaupunkia (vähän liiankin pitkän matkan) ennen kuin astuimme laivaan. Kyllä, olimme matkustajina jokilaivalla, joka kulki Tonavaa myötävirtaan.  Laiva jätti meidät Schlögeniin kahden tunnin matkan jälkeen ja jatkoi matkaansa Linziin. Olipa jännää kulkea samaa reittiä, jonka olimme matkanneet edelliskesänä mennessämme Wieniin.

Jokilaiva, jolla menimme Passausta Schlögeniin. Melkein joka päivä satoi...

Veneen riisuminen talvivaatteista sujui onneksi melko nopeasti, sillä ulkona satoi. Oli mukavaa päästä sateensuojaan veneeseen  ja jätimme vielä pressun istuinlaatikon suojaksi. Siihen meidän oli jätettävä matkalaukut ja muut matkatavarat, sillä veneessä sisällä oli paljon hommia ja järjestettävää, ennen kuin pääsisimme lähtemään liikkeelle.

SeijMer talviasussaan...

Vihdoin 27. toukokuuta pääsimme matkaan ja saman tien Passauhun asti. Matkakertomus on luettavissa SeijMer-blogissa. Kuvia  jutuissa on aika paljon ja ne on syytä katsoa suurina. Klikkaa siis jotain kuvaa, niin näet kaikki sen postauksen kuvat suurina. Sama pätee muissakin bloggerin blogeissa, niin tässäkin.

Tonavan saimme kuljettua ylöspäin vastavirtaan yllättävän sujuvasti, joten jo  kesäkuun viides päivä jätimme tuon suuren joen taaksemme ja siirryimme Donau-Main- kanavalle. Sitä matkasimme ensin vastavirtaan, olimme siis  bergfarer. Suuntamme kääntyi kumminkin Bachhausenin sululla, sillä sieltä vedet laskevat sekä Mustalle Merelle että Pohjanmerelle; olimme nyt talfarer. M-D-kanaalilla viivyimme melko pitkään, sillä vietimme liki viikon Nürnbergissä odotellen kirjettä Suomesta. Vasta 15.6. jatkoimme Main-joelle.

Lähestymme Schweinfurtia 16.6. mukavaa Main-joen myötävirtaa ajellen 

Jätimme Main-joen ja siirryimme Reinille perjantaina, 26.6.15. Olimme silloin olleet kuukauden matkallamme. Reinillä matka sujui myötävirtaan paikoin melkein liiankin vauhdikkaasti ja tulimme Duisbergiin läkähdyttävässä helteessä 3.7.

Duisburgin kaupungin marina

Duisburgista käännyimme 6.7. pois Reiniltä, kohti pohjoista ja Mittelland-kanaalia. Sille  MLK- kanaalille saavuimme 11.7. ja vietimme Hannoverissa muutaman päivän, ennen kuin pistäydyimme Hampurissa tuttuja tapaamassa. Hampuri oli yksitoikkoisen kanavamatkan päässä ja ilmiselvästi reitiltämme sivussa. Oli kuitenkin ihan mukava käydä Annea tapaamassa veneillen.

Hampuria Elbeltä kuvattuna...

Reinin jälkeen oli eri nimisiä kanaaleita ja kanavia niin paljon, että oli vaikeaa pysyä kartalla. Ja varsinkin näin jälkeenpäin en millään muista kymmenen eri kanavan nimeä, vaikka tässäkin kirjoituksessa käytän lokikirjaa apunani.
Kun Hampurin jälkeen palasimme Mittelland-kanaalille, jatkui matka kohti itää ja Berliiniä. Olimme suunnitelleet alunperin, että purjehdimme upeasti, masto kannella, Berliinin keskustaan, valtiopäivätalon takaiselle Speer-joelle. Potsdamiin saavuttuamme järki kuitenki voitti halun ja kuljimme junalla 30 kilometrin matkan Berliinin päivävierailulle.

Sanssoucin linna Potsdamissa

Itämeri alkoi nyt olla jo aika lähellä, vaan sinne emme voineet ajaa Oder-joen kautta; siellä ei olisi ollut meille tarpeeksi syvää. Onneksi on rakennettu West Oder-kanava Saksan puolelle rajaa ja sitä myöten saavuimme 13.8. Szezeciniin eli Stettiniin. Siellä saimme nostettua maston paikoilleen ja pääsimme lopulta purjehtimaan sekä vihdoin 18.8. Itämerelle. Burg af Fehmarnille tulimme 22.8. ja vene nostettiin maihin 29.8. Sitten lepäsimme Finnlinesin laivassa kotimaahan syyskuun 3 päivänä.

Bossman nosti SeijMerin maston Stettinissä...

Ja täällä kotomaassa syksy meni mukavasti. Sain puhtaat paperit 1-vuotistarkastuksessa ja maksoin itseni kipeäksi hammaslääkärissä. Ilmeisesti solunsalpaajahoitojen tai nyt syömäni Letrozol-lääkkeen sivuvaikutuksesta hampaani olivat reikiintyneet ja nytkin tuntuu, että jotain häikkää on taas tulossa, kun kaikkia hampaita pakottelee.  Lokakuun lopussa pääsin vihdoin silmäleikkaukseen, joka oli jo 2 kertaa siirtynyt syöpähoitojeni takia. Polikliinisessä operaatiossa vasemmasta silmästäni poistettiin ryppykalvo, joten sen silmän keskeisen näön ei pitäisi enää huonontua.

Joulu tuli ja meni ja vuosi vaihtui. Menköön tämä vuosi nyt tälleen, katsotaan ensi vuonna uudelleen...

14.9.15. Kolmatta viikkoa jo kotona

vaikka öitä ei täällä vielä olla vietetty kuin 11. Siis aloitellaan nyt toista koko viikkoa. Vaikka kyllähän tuo kotiutuminen sujui  nopeasti; arkirutiineista saatiin kiinni jo toisena päivänä ja nyt tuntuu kuin ei oltaisi missään poissa oltukaan.

Sauna lämmitettiin heti tultua ja lämmitetään edelleenkin 2 kertaa viikossa. Nyt ei kuitenkaan jätetä lättialämmitystä päälle, kuten kävi viimosen saunan jälkeen toukokuussa. Arvannet, missä sen nyt jälkeenkinpäin huomaa...

En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, vaikka viime vuosituhannella muutamana vuotena kasvimaata hoitelinkin. Nyt puutarhamme on kuitenkin kuin oikean viherpeukalon jäljiltä; nimittäin niin vihreää täynnään, että... Kuva kertonee näystä enemmän:

Lappohja näyttäisi olevan ennallaan ja syksy saapuu pikkuhiljaa tännekin. Me on päästy muutaman kerran lenkille ja oikeastaan ainoat muutokset ympäristössä ovat maakapelit ja postilaatikot. Sähkönjakelukeskeytyksiä varmaankin ehkäistään, kun täällä näyttää kaivettun johtoja maan alle. Posti on laitattanut postilaatikoita ryhmiin, jotta postinjakajan ei tartte pysähtyä entiseen malliin joka laatikolla. Laskin, että pysähdykset vähenevät kolmasosaan aiemmasta. Siis pelkkää säästöä noilla muutoksilla kait saadaan aikaan, toivottavasti...

Muutaman kesän olemme nyt motoroineet masto kannella Keski-Euroopan jokia ja kanavia. Kesän lopulla nostimme viimein maston pystyyn Stettinissä, Puolassa. Pystyimme purjehtimaan reilun viikon ajan, kun edessä ei ollut matalia siltoja  ja olimme taas takaisin Itämerellä. Kotiin tultuamme saimme onneksi mahdollisuuden käydä purjehtimassa näillä kotoisilla vesilla. Pertti ja Inge veivät meidät lauantaina upeassa syyssäässä Sömmaröön kierrokselle. Muutaman tunnin ajan tunsin todellista purjehtimisen riemua, vaikka en itse tehnyt muuta kuin nautin kyydistä. Muutaman kuvan otin Koverharin edustalla purjehtivista H-veneistä  sekä Lappohjan rannoista. Ne on vaan nyt tuolla pöytäkoneella, joka toimii-ei toimi...

Kerran olen käynyt marjametsässä. Ihanaa oli olla oikeassa metsässä ihan itse, eikä vaan katsella sitä veneestä. Keräsin litran mustikoita ja parit desit puolukoita, yhtään sientä en nähnyt.

Sen sijaan näin jotain, jota luulin käärmeeksi. Taitaa tuo kumminkin olla raajaton sisilisko eli vaskitsa...

Kesän matkakertomus on vielä aika kesken. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt tms. vielä kirjoittaa matkan viimeisistä vaiheista, blogissa ollaan vasta Potsdamissa, Berliinin naapurissa. Yöpymispaikkakartaan sain jo alkupään satamat lisättyä; homma on aika hidasta, joten kestää vielä jonkin aikaa, että koko kartta on valmis.

Matkakertomusta voi kuitenkin lukea osoitteessa http://seijmer15.blogspot.com