vaikka öitä ei täällä vielä olla vietetty kuin 11. Siis aloitellaan nyt toista koko viikkoa. Vaikka kyllähän tuo kotiutuminen sujui nopeasti; arkirutiineista saatiin kiinni jo toisena päivänä ja nyt tuntuu kuin ei oltaisi missään poissa oltukaan.
Sauna lämmitettiin heti tultua ja lämmitetään edelleenkin 2 kertaa viikossa. Nyt ei kuitenkaan jätetä lättialämmitystä päälle, kuten kävi viimosen saunan jälkeen toukokuussa. Arvannet, missä sen nyt jälkeenkinpäin huomaa...
En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, vaikka viime vuosituhannella muutamana vuotena kasvimaata hoitelinkin. Nyt puutarhamme on kuitenkin kuin oikean viherpeukalon jäljiltä; nimittäin niin vihreää täynnään, että... Kuva kertonee näystä enemmän:
Lappohja näyttäisi olevan ennallaan ja syksy saapuu pikkuhiljaa tännekin. Me on päästy muutaman kerran lenkille ja oikeastaan ainoat muutokset ympäristössä ovat maakapelit ja postilaatikot. Sähkönjakelukeskeytyksiä varmaankin ehkäistään, kun täällä näyttää kaivettun johtoja maan alle. Posti on laitattanut postilaatikoita ryhmiin, jotta postinjakajan ei tartte pysähtyä entiseen malliin joka laatikolla. Laskin, että pysähdykset vähenevät kolmasosaan aiemmasta. Siis pelkkää säästöä noilla muutoksilla kait saadaan aikaan, toivottavasti...
Muutaman kesän olemme nyt motoroineet masto kannella Keski-Euroopan jokia ja kanavia. Kesän lopulla nostimme viimein maston pystyyn Stettinissä, Puolassa. Pystyimme purjehtimaan reilun viikon ajan, kun edessä ei ollut matalia siltoja ja olimme taas takaisin Itämerellä. Kotiin tultuamme saimme onneksi mahdollisuuden käydä purjehtimassa näillä kotoisilla vesilla. Pertti ja Inge veivät meidät lauantaina upeassa syyssäässä Sömmaröön kierrokselle. Muutaman tunnin ajan tunsin todellista purjehtimisen riemua, vaikka en itse tehnyt muuta kuin nautin kyydistä. Muutaman kuvan otin Koverharin edustalla purjehtivista H-veneistä sekä Lappohjan rannoista. Ne on vaan nyt tuolla pöytäkoneella, joka toimii-ei toimi...
Kerran olen käynyt marjametsässä. Ihanaa oli olla oikeassa metsässä ihan itse, eikä vaan katsella sitä veneestä. Keräsin litran mustikoita ja parit desit puolukoita, yhtään sientä en nähnyt.
Sen sijaan näin jotain, jota luulin käärmeeksi. Taitaa tuo kumminkin olla raajaton sisilisko eli vaskitsa...
Kesän matkakertomus on vielä aika kesken. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt tms. vielä kirjoittaa matkan viimeisistä vaiheista, blogissa ollaan vasta Potsdamissa, Berliinin naapurissa. Yöpymispaikkakartaan sain jo alkupään satamat lisättyä; homma on aika hidasta, joten kestää vielä jonkin aikaa, että koko kartta on valmis.
Matkakertomusta voi kuitenkin lukea osoitteessa http://seijmer15.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!