Huhtikuu lopuillaan

ja tämä viimeinen sunnuntai on sateinen. Satoi sitä tuossa viikollakin, kun jouduin viettämään arkipäivät poissa kotoa.

Sadetta

Maanantaiaamuna lähdin liikkeelle hyvissä ajoin, jotta ennätin käydä Meilahdessa laboratoriossa ennen luuydinbiobsiaa.

Meilahden sairaala-alueen pysäköintiluolastot ovat tooosi suuria...

 Tuo näytteenotto ei juuri eronnut luuydinnäytteestä; siinä ilmeisesti sen ruiskulla imettävän näytteen lisäksi kaivettiin kait jonkinlaisia näytepaljoa sieltä luuytimestäni. Toimenpide ei juurikaan sattunut; sen sijaa meinasi sattua lääkärin puhe kahdelle toimenpidettä seuranneelle kandille. Tohtori vertaili kahta erilaista hoitotapaa ja kertoi, että  toisella saavutetaan kaksi kukkautta lisää elinaikaa potilaalle. Taisin henkäistä aika syvään, sillä lääkäri kiirehti lisäämään, että hän ei nyt puhunut minun tapauksestani. Näytteet saatiin otettua ja tutkittavksi ja biobsian tulokset saan tietää ilmeisesti toukokuun alkupuolella, kun menen 7A -osastolle tapaamaan lääkäriäni...

Mannilantiellä jouluruusut lopettelevat kukintaansa...

Tiistaina jätin auton Järvenpäähän ja lähdin junalla Hesaan. Kunnon kaatosade häiritsi kävelyäni asemalle ja meitä kastuneita, vaikkakain sateenvarjon alla kulkeneita, ihmisiä tungeksi junaan. Ja kun juna seisahtui Keravalle, ei siellä ollut satanut yhtään. Onneksi ei Hesassakaan satanut, kun kävelin Merimiehenkadulle Siskojen vuosikokoukseen. Siellä tehtiin tärkeitä päätöksiä yhdistyksen tulevaisuudesta ja syötiin Silvopleen hyvää kasvisruokaa.
Kokouksen jälkeen sain kyydin Malminkartanoon pojan luokse; pitkästä aikaa oli kiva tavata koko perhe, vaikka Samu olikin leirikoulussa 😉 ...

Hääkuvauksen ABC

Tiistaina junailin taas Hesaan, tai oikeastaan vain Pasilaan asti. Ja tietenkin Jäkessä taas satoi lähtiessäni, ei onneksi kuitenkaan niin paljoa kuin edellisiltana. Meillä oli HI:n kamerakerhossa aiheena Hääkuvaus. Häiden kuvausta harrastava Hannu Tiainen piti meille mielenkiintoisen alustuksen aiheesta Hääkuvauksen ABC. Pikkusen oli vähän kuulijoita mukavasta aiheesta huolimatta; ettei vain olisi insinöörien mielenkiinto valokuvaukseen ja kerhotoimintaan hiipumassa.

Kyllä on entinen Pasilan ratapiha muutoksessa...

Minulle oli päivällä soitettu maanantaisten verikokeitten tuloksista. Ne osoittivat veriarvojeni nousseen niin paljon, että saatoin jatkaa kuukausi sitten keskeytynyttä sytostaattipillerikuuria.  Ja pistoshoito alkanee jahka nyt kaikki menee hyvin ja käyn tapaamassa lääkäriäni 7.5.

Perjantaina lähdin sitten ajelemaan takaisin kotiin. Bensiinitankkista oli melkeesti pohja näkyvissä, niin minun täytyi etsiä joku tankkauspaikka, jossa polttoaineen litrahinta olisi alta 1,499. Siis kalliiksi on taas tuo menoveden hinta noussut raakaöljyn hinnannousun myötä. Polttoaine.net sivustolta sitten huomasin, että Kirkkonummen Teboililla olisi lähiseutujen halvimmat taksat ja kurvasin sen kautta takaisin 51-tielle kohti Hankoa. Melkein kotona eli Karjaan eteläisessa tiehaarassa olevalla Shellin huoltamolla oli sitten kuitenkin se halvin polttoaina, 1,409. Vaan enhän tuota ollut älynnyt katsoa etukäteen...

Lauantai meni leppoisasti, kun käytiin kaupassa, imuroin huushollin, pesin suihkuhuoneen ja saunottiin. Lenkille en jostain syystä enää jaksanut lähteä, vaan ihan hyvä oli päivä muutenkin.

Nyt tänään sunnuntaina huomaan, mitä sivuvaikutuksia niistä sytostaateist alkaa tulemaan. Ääneni on jo maassa, kieli hieman arkana, päätä koskee ja liikkuminen on jäykempää kuin aiemmin. Näistä huolimatta kävimme lenkillä, vesisateessa. Ei siis huomattu sadetta, ennen kuin astuimme ovesta ulos. No, kävimme vain venerannassa, sillä luultavasti sinivuokot eivät sateella olisi aukaisseet kukkiaan. Niinpä niitä ei olisi kannattanut kameran kanssa käydä etsimässä, vaan yritänpä aurinkoisemmalla ilmalla uudestaan.