Kevätinnostuksen vallassa

päätin kirjoittaa unohtuneeseen sunnuntaiseen tapaan pienen jutun.

Talvi piti meitä otteessaan aika pitkään tänä vuonna. Ja nyt sitten tuo kevät oikukkaine säineen tuli melkeesti yhdessä hujauksessa. Vaan vielähän tuo ilma ennättää kylmetä, vappuun on vain reilu viikko...

Kolme vuotta sitten ensimmäinen krookus tuossa pihalla kukki jo 19.3. tänä keväänä vastaavaa näin vasta 18.4.

Olen yrittänyt käydä epäsäännöllisen säännöllisesti lenkillä, vai lieneekö tuo säännöllisen epäsäännöllistä tuo lenkkeilyni. Usein tieni johtaa rantaan täällä Lappohjassa; en Hangossa ole tainnut kuvata koko vuonna. Minusta on kiva kuvata samoja kohteita eri aikoina, kuvista näkee hyvin ajankulun ja maiseman muuttumisen. Esimerkkinä tuo Strömudden, Virtaniemi, tai sotilasniemi, kuten minä sitä nimitän.

tuolta oikean yläkulman laiturilta käyn yleensä kuvaamassa tuota rantanäkymää...

näkymä 19.4.18.

näkymä 2.2.18.

Tänään teimme pitkästä aikaa ympäristö- ja kulttuurikierroksen autoillen lenkkikavereitten kanssa. Yhteiset kävelylenkit ovat käytännössä jo jääneet pois, vaan sujuuhan tuo yhdessäolo autoillenkin.

Kiersimme reitin Snappertuna-Fagervik-Inkoo, ja kotimatkalla poikkesimme Tammisaaressa Dagmarin lähteellä.

Snappertunassa kävimme häiritsemässä jumalanpalvelusta, kun menimme sisään kirkkoon kellojen soiton jälkeen. Keltaisessa puukirkossa ja sen kellotapulissa on ilmeisen uudehkot paanukatot ja kirkko hautausmaineen sijaitsee korkealla mäellä.

kellotapuli on vuodelta 1776

Kirkko on valmistunut v. 1689, alttaritaulu on 1840-luvulta

Edellisellä reissulla oltiin Fagervikissä (4.5.14) hieman myöhemmin kuin nyt, sillä silloin siellä kannatti pysähtyä kuvaamaan; siis luonto oli jo kunnolla herännyt. Fagervikin kuvat löytyvät tästä kansiosta.

Matkalla Inkooseen ostimme saaristolaisleipää. Ei, ei siellä ollut kauppaa, vaan itsepalvelumyyntipaikka. Limppua 400 gr neljällä Eurolla ja rahat sai jättää tiskiin.

Sateisessa Inkoon kirkonkylän satamassa kävimme ihmettelemässä purettuja laitureita. Varmaankin ne rakennetaan uudestaan entistä ehompina.

Laitureita purettu

ja kalastus kielletty...

Tammisaaressa on Dagmarin puisto, luonnonsuojelualue, jossa on Dagmarin lähde. Venäjän keisari Aleksanteri III ja hänen tanskalaissyntyinen puolisonsa Dagmar, (keisarinna Maria Fjodorovna) kävivät Dagmarin lähteellä huvipurrellaan viisi kertaa 1800-luvun lopussa mm. täydentämässä aluksen vesivarastoja. Siitä lähde on saanut nimensä.
Parkkipaikalta alas lähteelle on aikamoinen alamäki ja lähteeltä on vielä matkaa rantaan. Jaksoin kuitenkin kävellä takaisinkin autolle, hyvä minä...

Lähteeltä on vielä matkaa rantaan

kirkas on vesi lähteessä

Keisarinnan kuva ja lähteen muistomerkki 

Källvikenin aluetta hoidetaan edelleen puistomaisesti

Tänään on näyttänyt sataneen hieman täällä kotonakin, eikä vain Inkoon maisemissa. Ei kuitenkaan ole ollut ukkosta niin kuin edellisyönä, jolloin välähtelivät kevään ensimmäiset salamat ja jyrinä oli aikamoinen. Vaan paukkeeseen ja jyrinöihin täällä Lappohjassa on totuttu (pakko tottua), sillä tuossa naapurissa Syndalenin metsissä armeija pitää kovapanosammuntojaan useamman kerran vuodessa.

ensimmäinen leskenlehti, 9.4.18

kevään ensimmäinen kuvaamani sinivuokko, 18.4.18.

leppä kukkii

taisi jo aiemminkin tämä pariskunta pesiä täällä...