18.10. Ei vieläkään sada

joten ei metsässä ole sieniä. Minua alkoi oikein ajatteluttaa tänään lenkillä tämä aurinkoinen syksy. Mitä jos sadetta ei enää tulisikaan? Kaunista on ja lämmintä, ihanaa ulkoilla, vaan jos tämmöstä olisi aina, niin seurauksena voisi olla katastrofi.
No, onneksi meillä kait kuitenkin on vielä ne ihanat neljä vuodenaikaa, ja niistä nyt menoillaan upea syksy. Nautitaan tästä niin kauan, kuin tätä kestää...



Siis sieniä ei ole. Kävin viikolla Teijossa, jossa pojan lapset viettivät syyslomaa isovanhempiensa kanssa.

Tuliaisiksi vein rasiallisen pakastesieniä, kun olivat kertoneet, että metsästä ei löydy sieniä. Kuitenkin, kun kävimme laavulla makkaran paistossa, oli metsään ilmestynyt muutamia suppilovahveroita. Olivat vaan tosi pieniä, niin että jätimme suurimman osan vielä kasvamaan.

Nykyajankin lapset osaavat leikkiä luonnon antimilla, kun isovanhemmat opastavat. Niinpä Saara ja Samu tekivät kaarnalaivan, sille maston ja purjeet. Siellä sitten tyynessä järvessä uittelivat laivaansa hyvin tyytyväisinä.

Ollan lenkkeilty tällä viikolla melko ahkeraan. Perjantaina jopa Paraisilla asti. Se reissu oli lenkkikavereitten autolla; käytiin pesuainetta ostamassa Virtasen maalikaupasta. Samalla katsastettiin Paraisten vanha kivikirkko (vain ulkoa) ja Tammiluodon viinitila. Ostettiin myös Oxan kahvilasta sekundapipareita pussillinen joulua odottamaan. Niistä myöhemin lisää, jos eivät lopu sitä ennen...

Paraisten kirkkoon ei valitettavasti päässyt sisään...

Tammiluodon viinitila oli vierailta jo suljettu...

Nyt viikonloppuna kierrettiin taas Lappohjan rantaa; siis kuljettiin ihan rannassa ihmettelemässä alhaista vedenkorkeutta.

Ensi viikon, siis jo huomisesta alkaen, olenkin taas Hesassa. Joka päivälle on jotain ohjelmaa; jo hieman jännittää kaikki tarkastukset ja kontrollit ja matkat...