Hae tästä blogista

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

15.2.2015 helmikuu puolessa

ja ystävänpäivä juuri takana. Aika kuluu nopeasti näin vanhemmiten. Lapsuuden kesät tuntuivat jatkuvan aina vaan, nyt viikot vierivät kiihtyvällä vauhdilla ohi. Elämä on kuin vesspaperirulla: aluksi siitä saa otettua papereita, eikä se tunnu pienentyvän ollenkaan, mutta loppua kohti rulla pienenee jokaisen arkin myötä pelottavaa vauhtia. Siis ihan kuin elämämmekin lähestyy loppuaan kiihtyvällä vauhdilla, verrattuna lapsuuteen ja nuoruuteen...

Eilen lähetin ystävilleni ja muille kavereille FB:n välityksellä ystävällisen tervehdyksen:

Ystävänpäivähän on joka päivä, toivottavasti...
Menneellä viikolla paistoi aurinko muutamana päivänä oikein kirkkaasti. Tiistaina Hesassa käydessäni jätin auton parkkiin Folkhälsanin eteen ja nautin muutaman korttelin kävelystä, aurinkolasit silmilläni tietenkin, Meilahteen. Olipa keväinen ilma! Samoin oli keskiviikkona, kun lenkkeilimme ihan kahdestaan Rantapolkua pitkin Prediumiin päin. Kyllä maastossa polullakin kävely on miellyttävämpää ja mielenkiintoisampaa kuin kaduilla talsiminen.
Pilvistä ja mukavan tyyntä oli sitten perjantaina ja lauantaina, kun kävelimme kirkonlenkin ja kerrostalonlenkin ystäväpariskunnan kanssa teitä myöten. Liukasta oli, vaan onneksi nastat muutamissa kengissä.



Torstaina autoilimme neljästään Hesaan Vene-Båt 15 -messuille. Melkein kuin veneilykausi olisi jo alkanut! Mitään kovin uutta ja kiehtovaa ei messuilla nyt enää ollut; purjeveneetkin niin halpoja, ettei niitä viitsinyt katsellakaan. Sallinette siis pikku sarkaismin...

Minulla oli kamera mukanani, objektiivina kevyt kiinteä 50 millinen. Sillä en kyllä saanut otettua mieluisia kuvia, joten tässä vain kuvat suuresta akvaariosta, joka siellä oli täynnä kaloja...


Tänään olimme taas lenkillä, kahdestaan. Ensin veimme koneellisen pyykkiä peseytymään ja sitten teimme tunnin lenkin kerrostalojen kautta. Saimme käveltyä nyt reippaasti, kun minäkin jaksoin, tosin hiukan avustettuna.
Aurinko paistoi taas pilvettömältä taivaalta, tie oli osittain paljas ja osittain erittäin liukas. Pakkasta oli muutama aste, eikä kovin paljoa tuulta. Niinpä kotiin päästyämme olimme ihan hikisiä, kun vaatetta oli hiukka liikaa päällä. Vaan lenkki teki kyllä tosi hyvää.

Kevättä kohti siis mennään ja päivän pituus kasvaa huomattavaa vauhtia. Tai oikeastaa aika tasaista vauhtia, sillä muutaman viikon ajan päivä on pidentynyt 5-6 minuttia päivässä. Tänään aurinko nousi täällä Hangon horisontissa kello 8.05 ja laski kello 17.20; päivällä oli siis pituutta jo 9 tuntia 14 minuuttia. Pidennystä kahden viikon takaiseen oli 1 tunti ja 12 minuuttia. Ihana valo...

Olen julkaissut Facebookin maisemakuvaajat ja luonnonkuvaajat ryhmissä viime syksystä lähtien ottamiani kuvia. Ne eivät ole kovin suurta huomiota saaneet eikä niitä ole juuri kommentoitu, vaan onpa minusta kiva kaivella arkistoja ja etsiskellä mielestäni onnistuneita luonto- ja maisemakuvia:

Lappohjan rannassa, kun vielä oli lunta maassa 6.2.15.

Purjehduksella liki 10 v sitten...

Kaunis talvipäivä Lappohjassa 25.12.14
Ensi viikon alku menee taas pääkaupungissa ja loppuviikko varmaankin väsyksissä, mutta siitä lisää taas viikon päästä, jos hyvin käy...


4 kommenttia:

  1. Hyvin toimii kommentointi nimettömänä...

    VastaaPoista
  2. Toimii, kokeilin. Rp

    VastaaPoista
  3. Hei! Kivoja kuvia! Miten meni tämän viikon velvoitteet? T. Katja

    VastaaPoista
  4. Lähdettin jo klo 6 liikkeelle, minä ajoin. Ja kotio päin nukuin, kuten sitten sängyssä 4 h. Nyt olo toistaiseksi ok...
    Siis keskiviikon hoito siirtyi perjantaiksi...

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!