arkimietteitä: Tavallista talvista arkea

olen viettänyt lomajutun kirjoituksen jälkeen. Tai eipä oikein talvisesta voi puhua, kun lunta ei ole enää kuin joissain isoimmissa kasoissa. Paitsi meidän verannalla, tuolla takapihan puolella. Kuuntelimme muutama viikko sitten (silloin kun meillä vielä oli lunta), että ukkonen jyrisi melko kovasti illalla. Kun taivas kuitenkin näytti olevan aika kirkas, ei ääni voinut johtua ukonilmasta. No, seuraavana aamuna huomasimme, että lumet olivat tulleet jyrinällä katolta alas. Ja nyt sitä lunta on vielä kasassa, vaikkakin hupenee vauhdilla vesisateessa.

Parin viime viikon aikana en ole tainnut saada mitään aikaiseksi. Valokuvauksenkin lopetin melkein kokonaan, kun en ole saanut järjestykseen entisiäkään kuvia. Ja kun katselen FB:ssä maisemavalokuvausryhmässä julkaistuja kuvia, niin ei juuri huvita enää kuvata: niin upeita kuvia en pysty kuitenkaan saamaan aikaan, että niitä kannattaisi julkaista ja sitä paitsi kaikki näyttää olevan jo kuvattu; moneen kertaan...

Vaan kun oikein muistelen, niin olenhan tehnyt muutakin kuin surkutellut huonoa talvea.

Kävin muutaman kerran Kaakkois-Suomessa, kerran Keski-Suomessa, pojat olivat vuorollaan luonani yökylässä Jpäässä, olemme lenkkeilleet kuraisilla teillä ja kävimme pari kertaa oikein Salossa asti. Siellä on suuri realisointimyymälä, josta ostin itselleni työtuolin kotiin sekä sateenpitävän takin purjehdusreissuille; yhteensä hintaan 20 Euroa.
Tuolin (Kinnarps free float 6000) monipuoliset säädöt ovat kunnossa, vaikka päällinen onkin kovasta käytöstä hieman kulunut...

Venemessut olivat jo tämän kuun alussa. Sieltä kävimme bongaamassa veneeseen uuden lämmittimen, kun Wallas lopetti viime kesänä toimintansa. Siis talvi on jo niin kevättä, että...

Sotshin olympialaiset loppuivat tänään. Johan niitä kaksi viikkoa on katseltukin; kuka enemmän, kuka vähemmän. Ja saattaa olla, että joku ei ole katsellut eikä kuunnellut niitä ollenkaan.
Meillä on hiihdetty ja ammuttu ja hieman tutustumismielessä liutettu kiviä jäällä. Jääkiekon seuraaminen on Malminkartanon hommia; pojille maistuu vielä viimeisimmän maailmanmestaruutemme tallennuksen katselu...

Kävin taas fysioterapeutin luona tuon olkapääni kanssa. Hän mobilisoi nikamiani ja neuvoi (taas kerran) selän oikaisukonstit sekä opasti kuminauhaliikkeiden tekoa. Harjoitan nyt kuukauden verran olkapäätäni sillä punaisella kuminauhalla ja katsotaan sitten, millainen liikerata kädelläni on. Ja jottei totuus unohtuisi, niin seuraavaksi on kait ruvettava tutkimaan vasenta reittäni: Siihen sattuu jatkuvasti, kun nousen ylös tai kävelen. Vanhuus ei taida sittenkään tulla yksin...

Minulla ei ole ollut kissaa sitten 70-luvun alun, kun muutimme kerrostaloon ja Pennimme ei sopeutunut siellä asumiseen. Kissankarvoista pääsen kuitenkin osalliseksi silloin, kun käyn Miehikkälässä. Siellä on rauhallinen rotukissa, joka ulkoilee koiratarhassa...

Eilisellä Turun reissulla kävin katsomassa Paimiossa, vanhan Turuntien varrella olevaa Pyhän Jaakobin kirkkoa. Kirkkoon en päässyt sisään ja sateessa en monta kuvaa malttanut ottaa. Sain kuitenkin kokoelmiini kirkon, jonka kellotornissa on vuosiluku 1734.

Pyhän Jaakobin kirkko Paimiossa

Salossa olen käynyt useita kertoja, vaan vasta eilen kävin Uskelan kirkon mäellä. Kirkossa oli ilmeisesti siunaustilaisuus, joten sateessa tyydyin vain ottamaan muutaman kuvan.