Viime viikolla vietettiin taas ystävänpäivää.
Mokomaa amerikkalaista hullutusta... moitti ystäväperheen mies, kun venemessuilla muistin toivotella heille hyvää ystävänpäivää.
Paljon muille en sitten tainnut muistaakaan terveisiä sinä päivänä lähetellä, joten hyvää ystävänpäivää nyt vielä jälkeenkin päin.
Kävin viime viikonloppuna vanhojen ystävien kanssa taas Kotkassa teatterissa. Vuosi sitten ihasteltiin Cabaree-näytelmää merimieskapakka Kairossa, vaikka matkanteko sinne olikin monen mutkan takana. Nyt lumouduttiin Piafin ääneen ja esittämäänsä musiikkiin. Näytös oli vauhdikas ja varsinkin Pia Lunkan upea ääni ja esiintyminen Edith Piafina teki näytelmästä todella katsomisen arvoisen.
Pia Lunkka ja Aleksi Lavaste, kuva Juha Lahtinen |
Kun sitten palasimme mummolaan, tahtoi tyttö piirtää kortin kuvan. Ja siitä tulikin ikimuistettava kuva:
Kuvassa mummo ja Saara pitävät toisiaan kädestä (mummo piirsi pyynnöstä ruusukimpun...) Saaralla on vaaleat hiukset ja pinkki mekko, jonka leveä helma ulottuu kainaloihinsa. Ja mummo pitää toisella kädellään kiinni... jostain.
Kun sitten vein tytön kotiinsa, ei hän enää antanutkaan piirustusta minulle, vaan se kuuluu kuulema vain hänen perheelleen. Minulla on joskus ollut sama sukunimi kuin heillä, mutta ei sekään auttanut minua saamaan sitä piirrosta. Onneksi isällään on hyvä kännykkä, joten sain kuvan s-postiini ja saatan sen nyt ylpeänä esitellä teillekin.
Talon remontti jatkuu vielä kiivaana täällä Suomen Etelässä. Huommenissa käydään Turussa hakemassa mm. tapettia ja paneleita. Onneksi luvassa on hyvää keliä, niin perävaunun vetäminen sujuu turvallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!