Pitkästä aikaa

ennätän bloggaamaan.

Olen muutaman viikon ollut estynyt kirjailemasta tänne mitään, vaan kirjoitettavaa kyllä on, sillä paljon on tapahtunut uuden presidentin valitsemisen jälkeen. Ensin kuitenkin jatkoa jutuille Paremman toivossa ...
Vasemman jalkani vasaravarvas ja vaivaisenluu leikattiin tarkalleen 4 kuukautta sitten. Edelleenkin jalkateräni on turvoksissa ja kipeytyy jo muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Olen käyttänyt lääkärin neuvon mukaan silikonisia varpaidenvälin levittäjiä ja nyt viikon verran yölastaa. Vaan enpä enää taida uskoa jalkani paranevan ennalleen. Ainakin isovarvas näyttää yhtä kääntyneeltä kuin ennenkin...

Kun viikon 6 alussa lähdin Hangosta, oli tarkoitukseni olla vajaa viikko poissa. Siten olisimme päässeet ystävänpäivänä lähtemään Venemessuille, jotka ovat purjehtijoille tärkeä jokavuotinen pakko. Vaan kuinkas kävikään?
Porvoon kurssin jälkeen suunnistin perjantaiaamuna kohti Miehikkälää. Lauantaina oli tarkoitus tavata ystäviä Kotkassa ja käydä kapakassa katsomassa cabareeta. Maanantaina takaisin Hankoon, venemessujen jälkeen Hämeenlinnaan opiskelemaan ja viikonloppuna lastenhoitoon Malminkastanoon. Kaikki hyvin suunniteltuna ja omalla autolla ajettuna.

Kuitenkin perjantaina puolenpäivän jälkeen, kun olin juuri päässyt Haminan taajamasta Virojoen suuntaan, teki autoni tenän: Vaihde, se automaattinen, ei pysynyt päällä. Enpä voinut muuta kuin jäädä pysäkille ja soittaa paikalliselle ystävättärelleni, josko hän tietäisi jonkun autokorjaamon puhelinnumeron. Eikä aikaakaan, kun Neonini oli jo hinausauton lavalla matkalla kohti korjaamoa. Huoltomiehet huomasivat jotain nestettä valuvan jostain autoni alle, joten lupasivat palata asiaan maanantaina. Vaan minunhan piti nyt mennä Miehikkälään... ja huomenna Kotkaan ja sitten Hankoon ja...!

Kuva Juha Metso

Suloinen ystävättäreni lainasi minulle autonsa ja pian olin taas matkalla Miehikkälään. Kaikki siis OK; vaan eipä kuitenkaan! Ennen perille pääsyä laina-auton öljynpaineen merkkivalo syttyi ja varoitussireeni soi, tai sireeniltä ääni ainakin kuulosti. Soitin auton omistajalle ja sovimme, että lauantaiaamuna lähden siskon kanssa etsimään Virojoelta moottoriöljyä. Onnistuneen öljynlisäyksen jälkeen lähdin ajamaan kohti Kotkaa, jossa musikaali Cabareen oli määrä alkaa klo 13.00 ravintola Kairossa.  Vaan jo ennen Haminaa alkoi se sama öljynpaineen varoitusruljanssi. Joten ajoin auton omistajansa pihalle ja ihmettelin, miten jatkan matkaa. Onneksi talossa oli toinenkin auto ja sen kyydissä pääsin Kairoon juuri ennen näytöksen alkua. Ennätin pikapikaa riisua enimmät toppavaatteet ennen ravintolasaliin kiiruhtamista, sillä kovan pakkasen takia minulla oli päälläni aika paljon vaatetta.

Maanantaina illansuussa sain autokorjaamolta tiedon, että Neoniini oli tilattu uusi jäähdyttäjä. Niinpä venemessut jäivät väliin, sillä pääsin vasta keskiviikkona Järvenpäähän. Hämeenlinnan opiskelun jälkeen jäin sitten perjantaina Malminkartanoon vain Matiaksen seuraksi, sillä pienemmät lapset menivät mummin ja vaarin hoitoon. Poikani oli vaimoineen lentänyt Kuopioon; olivat eka kerran kolme yötä ilman  lapsiaan. Kun kyläpaikassa oli myös kolme pienokaista, niin vierotusoireita ei kuulema päässyt syntymään. Matias ja minä saunoimme ja sitten nukuimme yön oikein makeasti isin ja äitin sängyssä :-). Lauantaina suunnistimme Oopperan balettikouluun Sörnäisiin. Siellä 13 pientä poikaa otti tuntumaa baletin ihmeelliseen maailmaan. Matias oli innoissaan ja lupasi mennä toisellekin ilmaiselle tutustumistunnille parin viikon päästä.

Ennen syömään menoa kävimme Ateneumissa Carl Larsson-näyttelyssä. Ja kun olimme liikkeellä Larsson-lauantaina, niin saimme viettää hetken kuunnellen satuja. Varsinaisen näyttelyn kuljimme läpi turhankin kiiruusti, kun Matias halusi nähdä ne neljä taulua, joiden löytäjä sai yllätyspalkinnon, muutaman Larsson -postikortin.

Näyttelykäynnin jälkeen meille maistuikin Raxxin ruoka. Matias piti paikasta tosi paljon, sillä siellä sai syödä pizzaa ja pehmisjäätelöä niin paljon kuin halusi. Ja kyllä se poika halusikin.
Meillä oli vielä suunnitelmissa mennä Ikeaan katsastamaan kylpyhuonekalusteita uudistettuun Järvenpään kylppäriin, vaan Malminkartanoon päästyämme olin niin uupunut ja jalka kipeänä, että en maksustakaan olisi enää lähtenyt minnekään. Laskiaissunnuntain Matias vietti mäessä kavereitten kanssa ja minä kävin muutaman kerran pihalla lumitöissä, jotta kulkemiseen olisi edes pieni polku lumisateen loputtua.
Maanantai-iltana pääsin syömään hyvin La Famigliaan ja viettämään synttäreitä yhdessä mukavan sisters-porukan kanssa. Olipa antoisaa tavata pitkästä aikaa hyviä ystäviä ja selvittää niin työ- kuin eläkeläiskuulumisetkin.

Tiistaina sitten pääsin takaisin Hankoon kahden viikon poissaolon jälkeen ja pääsin maksamaan laskuja ja tekemään muita kotikone -töitäni. Ja keskiviikkoaamuna se kotikone ei sitten suostunutkaan käynnistymään. Ei vaikka soitin atk-tuelle Espooseen. Huolestuneena viestitin läppärillä Helsinkiin, etten saisikaan sovittua aineistoa tehtyä torstain palaveriin. Vaan onneksi apu oli lähempänä kuin Espoo: mies ilmoitti jonkin ajan kuluttua koneen olevan taas iskussa ja niin sain sovitut työt tehtyä. Ja koska minun ei tarttenutkaan hakea atk-tukea avuksi, pystyin käymään junalla Hesassa kokouksessa. Onneksi, sillä huono ajokeli ei houkuttanut aikaiseen lähtöön pimeälle tielle.

Hangossa on nyt lunta ihan riittävästi, vaikka viime päivien suojasää olikin muuttanut kadut sohjo- ja vesilammikoiksi. Kun nyt on pieni pakkanen, niin jalankulkijoiden liukastumisvaara on melkoinen. Taitaa täällä katujen talvikunnossapito olla kuitenkin paremmalla tasolla kuin oli torstaina Hesassa. Onneksi ainoat jalkaani mahtuvat talvikengät ovat vedenpitävät, joten selvisin märästä kokousreissusta junaan kuivin jaloin.


Ja vaikka tänään täällä Hangossa satoi "vain" hieman (alijäähtynyttä) tihkua, niin hieman käsittelin kuvaa, joka on vastaukseni Inspisblogin kuvaushaasteeseen    082: Kuva johon voi kirjoittaa.