Viimesiä viedään

eli pian taas on kuun vaihde käsillä. Siis tämä lämmin lokakuu vaihtuu pimeään marraskuuhun. Vaikka pimeäähän sitä alkaa olla jo nytkin: päivän pituus täällä Suomen Etelässä on tänään maanantina enää 9 tuntia 28 minuuttia. Päivä lyhenee kait monta minuuttia vuorokaudessa. Enää ei pitkään aikaan ole voinut aamulla päätellä ylösnousun oikeata ajankohtaa silmiä raottamalla. Siis jotta voisi vilkaista, että joko rupeaa taivas vaalenemaan sopivasti. Tuolla konstilla sängyssä menee nyt jo överiksi.
Kuluneella viikolla ennätti tapahtua paljon: Leivottiin uusia kurssinjohtajia, hain lapsia päivähoidosta parikin kertaa, sain myönteisen päätöksen Perhelomien sponsoroimalle virkistyslomalle ja annettiin tytölle nimeksi Rebekka. Venekin tuli nostettua telakalle ja peitettyä; tosin ilman minun myötävaikutustani.

Ja eilen huomasin taas, kuinka erehtyväinen ihminen on...siis ainakin minä olen.

Ihmettelin joskus alkukesästä, minkä kasvin olin bongannut eräältä tontilta. Sain apua tyrnin tunnistukseen, kiitos siitä. Itse sitten päättelin, että kyseessä olisi tyrnin hedepuu, koska en puussa nähnyt minkäänlaisia marjanalkuja.
No, eilen kävin uudestaan samassa paikassa ja nyt saatoin ihailla oksia täynnä mehukkaita oranssin värisiä marjoja. Siis puut ovat todella tyrnejä ja ilmeisesti emikasveja, koska tuottavat hedelmiä. Marjat olivat erittäin mehukkaita, jopa ylikypsän tuntuisia. Ja maistuivat ihanalle.
Missähän se urospuu oikein on heteineen? Vai menikö minulta nyt lisääntymistiedot vikaan?

Olen vuosien mittaan epäsäännöllisen säännöllisesti kuvannut Hangossa samoja kohteita. Siis nähdäkseni maiseman muuttumisen. Ja kyllä se muuttuukin. Saanen joskus aikaiseksi kuvasarjan Regatan rantamaiseman kehityksestä viime vuosien aikana. Eikös muutosta muuallakin kuin työelämässä nimitetä kehittymiseksi?

Tässä kuvassa Regatan tontin asuintalo on jo valmis ja hotelli Regatan entistettyä julkisivua vielä kunnostetaan. Graninin tontin taloilla ovat työt vielä aivan kesken.