Hae tästä blogista

maanantai 27. maaliskuuta 2017

26.3. Aurinko paistaa

vaan tuuli on kovaa. Eipä tuo tuuli kuitenkaan täällä sisällä kerrostalossa tunnu. Ja taas meni kaksi viikkoa ohi, melkein huomaamatta ja ihan kirjoittamatta.
Edellismaanataina oopperasunnuntain jälkeen kotiuduin, kun olin saanut lapset ajoissa aamulla kouluun. Kyllä nuo osaavat yksinkin lähteä, vaan kiva oli taas olla siinä aamutohinassa mukana. Lappohjassa viikko meni normaaliin tapaan, lenkkeilimme kerran, kävimme kaupassa ja ihmettelimme epävakaista säätä, ikkunan takaa...


Jäät alkavat olla aika vähissä, ja tuo Koverharin uusi maamerkki näytää olevan jo melko valmis. Laiturissa on taas iso laiva, mitähän se tuo? Toivottavasti Koverharin satama-alueen kehitys tuo tulevaisuudessa uusia työpaikkoja ja vaikka asukkaitakin Lappohjan kylälle ja koko Hankoon.




Sunnuntaina ajelin Helsinkiin Messukeskukseen Kuva&Kamera -messuille. Kuuntelin muutamia alustuksia maisema- ja potrettikuvauksesta, etsiskelin rompetorilta vastavalosuojaa 50 mm-obiskalleni ja ihailin näytteille asetettuja valokuvia.
Kuvasin muutamia hevoskuvia Saara mielessäni.

Talossa oli monta muutakin messua samaan aikaan, ja käväisin hevos/ratsastus-osastolla ennen poislähtöäni. Saara on nyt hevostyttöiässä, ja kuvittelin löytäväni hänelle jotain kivaa aiheeseen liittyvää synttärilahjaksi.

Onneksi olin yläkerrassa kuvannut muutamia hevoskuvia, sillä täällä alakerrassa sain vaivaiset kuvat ainoastaan ponista ja laamasta.




Maanantaiaamuna olin taas "laittamassa lapsia kouluun". Iltapäivällä muutamat Työsuojelupäälliköt ry:n seniorit tapasivat lounaan merkeissä ja muistelimmet yhdistyksen alkuaikoja muun keskustelun lomassa. Kiva tapaaminen, vaikka osanottajia olikin turhan vähän.

Tiistaina ajelin kuivassa kelissä Valkeakoskelle, jossa kävin kuuntelemassa yhtä kurssia. Ja luvattu räntäsade alkoi juuri, kun olimme ulkona sammutusharjoituksessa. Tuli kuitenkin syttyi ja sammui aiotun mukaisesti sateesta huolimatta...




Keskiviikkona kävin vihdoin terveydenhoitajan juttusilla Tammisaaren terveyskeskuksessa ja sain lähetteen verikokeisiin. Hyvä minä; tuo olisi tosin pitänyt tehdä jo viime syksynä, kun syöpiksellä ei enää verikokeita otettu, vaan ne pitää nyt hoitaa omassa terveyskeskuksessa.

Perjantaian palasin taas suureen kaupunkiin, kun kävin tarkistuttamassa, mitä vaurioita aromataasinestäjä-lääkitys oli minuun tehnyt. Toistaiseksi kaikki hyvin sillä suunnalla, joten rupeaa ajatteluttamaan, että vaikuttaako hoito ollenkaan vähentävästi estrogeenitasooni...

Ja lauantaina oli vihdoin odotettu juhlapäivä: Saara täytti 9 vuotta. Olin luvannut leipoa juhlaan suolaiset piirakat ja niin teinkin. Tosin pikkusen meni aluksi pieleen, kun poltin pellillisen sienipiirakkaa. Siis piirakan pohja paloi hiileksi ja sitä myötä syömäkelvottomaksi. Onneksi minulla oli varattuna tekoaineita reilusti ja pakastimessa suppilovahveroita, joten saatoin pyöräyttää toisen piirakan, jota en enää paistanut pellillä...

Lauantai-iltana vietettiin sekä Joutsenten yötä että Earth Hour-iltaa. Sammutin valot ja sytytin kynttilät sekä edesmenneitten siskojen muistolle että maapallon ilmaston puolesta.

Kynttilä enkelisiskoille...


Kynttilä maapallon ilmaston puolesta...
Sunnuntaina sain itseni iltapäivällä liikkeelle, vaikka Camilla Läckbergin Majakanvartija-kirja olikin vielä kesken. Olin osatnut sen edelliskäynnilläni Järvenpään kirjaston poistomyynnistä yhden Euron hintaan. Se ostos kyllä kannatti, ja olen entistä ihastuneempi Läckbergin Fjällbacka sarjan tarinoihin. Tuo kylähän onkin meille tuttu, sillä yövyimme tuossa Ingrid Bergmannillekin rakkaassa kylässä mennen tullen viime kesänä.

Järvenpään keskustaa kehitetään, ja ns. Perhelän-kortteli keskeltä kaupunkia tullaan lähiaikoina purkamaan. Monet liikkeet ovat jo muuttaneet pois kiinteistöstä ja näyteikkuna- ja seinätilat on nyt sallittu taiteilijoille näyttelytilaksi. Ja upeeta taidetta kaupunkilaisten nähtäväksi onkin syntynyt ja syntymässä.

Värikästä, luvallista...

Upea muraali, ja luvallista taidetta tehdään koko ajan lisää...
Entinen Fidan kirpputorihuoneisto on koristeltu sisältäkin maalauksin ja sunnuntaina siellä oli konsertti. Trion pojat totesivat olevan harvinaista, että heidän konsertissaan yleisö lisääntyy...

Huomaa rumpusetti ...




tiistai 14. maaliskuuta 2017

12.3. Mielenkiintoisen viikon tapahtumia

vasta kuvailen ja kuitenkin uusi viikko on jo melkeesti puolessa. Menneellä viikolla jäi ulkoilut aika vähiin, kun olin täällä kotosalla vain maanantain, ja silloinkin valmistauduin lähtemään Jäkeen.

Keskiviikkoaamuna ajelin Katajanokalle, josta matkustimme Päivikin kanssa lahden eteläpuolelle.
Tuuli oli aika kovaa, vaan aivan vastaista, joten laiva ei juuri keikkunut. Jäitä sen sijaan näytti kasaantuneen satama-altaaseen Helsingissä.


Tallinnassa kävimme ensin huoltoasemalla, kun en onneksi ollut muistanut tankata koti-Suomessa. Bensiinin hintahan oli naapurissa noin 25 senttiä halvempaa litralta kuin täällä pohjoisempana. Täydellä tankilla olikin sitten mukava ajella Rocca Mareen ostoksille. Kovin vilkasta ei suuressa ostoskeskuksessa ollut, sillä sain otettua muutaman yleiskuvan, joissa näkui vain muutama ihminen...


 Vietimme yön tutussa Viru-hotellissa; sen 15. kerroksen huoneesta oli komea näköala pohjoiseen, rannan suuntaan. Huoneen ikkunat olivat vaan kovin likaiset, joten kännykän kameralla tuli aika suttuisia kuvia...


Torstaiaamuna sain itsestäni sen verran irti, että varasin ajan hotellin kampaamosta ja leikkautin hiukseni. Lyhyethän ne jo olivatkin, vaan nyt niissä on jo hieman malliakin. Vielä ennen hotellista lähtöä kuvasin ikkunamaisemaa oikealla kameralla.

Kun klikkaat kuvaa, aukeaa se suuremmaksi näyttäen samalla muutkin postauksen kuvat suurina...
 Lauantaina kävin päivällä Docrates-klinikalla hyödyllisessä tilaisuudessa. Hyvinvointia Lymfalla -päivän ideana on luoda tietoisuutta lymfahoidon hyödyistä rintasyöpäpotilaille. Tapahtuman toteuttavat yhteistyössä Rintasyöpäyhdistys ry sekä Laurea Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden bSpirit-tiimi. 
Ohjelmassa oli luento lymfasta, näytösesitys lymfahieronnasta ja Heidin vetämä lymfajumppa. Tulipa  samalla esille sekin, miksi lymfajumpan liikkeet tehdään tietyssä järjestyksessä. Minulle tämä oli erittäin hyödyllinen  osallistuminen. 

Ruoholahdesta ajelin Vantaalle, sillä sieltä Otavantieltä oli löytänyt Helsinki Sauna Dayn ainoan vapaan saunavuoron. Omakotitalon pihasaunassa sain kylpeä aivan yksinäni, mikä sinällään oli erittäin mukavaa. Pieni haitta tässä saunomisessa oli se, että edelläni saunoneet 5 nuorta, eivät olleet huomanneet lisätä puita kiukaan uuniin. Siksipä lämpötila saunassa oli van 40 astetta eikä kiukaasta lähtenyt edes kunnon pihinää, kun menin sinne vuorollani. Ensimmäisen puoli tuntia istuin lauteella, mätin välillä puita uuniin ja odotin kiukaan lämpenevän. Ja sainhan sitten ennen vuoroni loppumista ihan kunnon pehmeät löylyt, semmoiset kuin vain IKI-kiukaan 200 kivikilosta liki parhaimmillään lähtee.

Järvenpäähän ennätin parahiksi juuri auringon laskun aikaan. Liukastelin Tuusulanjärven rantamilla ja sain kuvattua niin laskevan auringon kuin taivaalla loistavan täysikuunkin... 




 
Sunnuntaina jätin autoni Jp:n pihalle ja ajoin bussilla Töölöön, jossa meillä oli tapaaminen. Siis Kotkan yhteislyseon vuoden 69 ylioppilaitten edustajat tapasimme ruokailun ja kuulumisien vaihdon merkeissä ravintola Lehtovaarassa Voin kokemuksen perusteella nyt suositella paikan sunnuntaibrunssia, jota tarjoillaan koko päivän.
Ruokailun jälkeen kävelimme Oopperaan, jossa esiintyi Iiro Rantanen, Iiro of the Opera -nimikkeen alla. Mukana olivat nyt Johanna Rusanen ja Jope Ruonansuu. Erikoista eri musiikkilajien yhteentörmäystä todellakin, vaan ihan mukava reilu tunti kuunnella ja tutustua monipuolisiin esiintyjiin.

Olipa taas kerran monipuolinen viikko. Onneksi nyt tämän viikon saan olla ihan rauhassa täällä kotona...



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

5.3. Kevättäkö enteilee

kun taas lumet alkaa olla osin poissa? Viikko sitten oli uutta, valkeaa lunta maassa liki 10 senttiä, vaan suojakelit tuossa viikolla sulattivat lumia ja sohjossa oli erittäin epämukavaa kulkea.

Eilinen kuiva +0 -keli näytti haihduttavan sitä lunta pois lisää, joten tämän päiväinen lenkkikeli oli melko kuivaa  kävellä.
Tosin aurinko ennätti paikoin sulattaa  tienpintaa, niin että asketeet jo taas painuivat kuraan. Lenkkeillessämme pienvenesataman rantaan, kävi tuuli kylmästi nenääni, vaikka kellään muulla ei ollut kylmä...

Lenkkikaverit olivat olleet koko viikon flunssassa, joten otimme tämän ensimmäisen ulkoilun hieman varovaisemmin. Kiersimme kuitenkin Ekön salmen rannalle armeijan niemeen, jossa olen yrittänyt valokuvata vesi- ja jäätilannetta.

Jos pari viikkoa sitten pääsi jäätä myöten Ekön saareen, niin nyt salmi oli taas avoinna. Lahtien rannat näyttivät olevan vielä jäässä, vaan me emme sinne kyllä uskaltautuneet.






Laskiaistiistaina kävimme rantakävelyllä kahdestaan, kun lenkkikaverit siis olivat tiukasti peiton alla räkätaudissaan. Silloin oli vielä melko paljon lunta, vaan jo suojaa, joten alkavaa sohjoa oli jään päällä.  Silloin emme liukkaiden takia päässeet alas venerantaan; siis mäki oli niin liukas...



Aiemmin viikolla olin taas käymässä Hesassa. Keskiviikkona kävin Liikenneturvan keikalla Koskelan palvelukeskuksessa keskustelemassa ikäihmisten kanssa turvallisesta liikenteestä. Ihan mieluisa homma minulle, kun joukkoon sattui mukavan puheliaita eläkkeellä olevia kuljettajia...

Torstaina oli pääkaupunkiseudun Siskojen tapaaminen Merimiehenkadulla, ja meitä oli paikalla alun toistakymmentä eri ikäistä syöpäsiskoa. Olemme sairautemme eri vaiheissa, joten kokeneemmat saattoivat antaa todellista vertaistukea vasta hoitonsa alussa oleville. Oikein mukava ilta, ja tuollaisia tapaamisia on Siskola-nimikkeen alla ollut jo ympäri Suomea, maakunnissa. 

Perjantaina palasin takaisin Lappohjaan ja eilen olikin taas pyykkipäivä. Olen monasti kertonut, kuinka taloyhtiössämme on pesutupa ja kuivaushuone erittäin kohtuulliseen hintaan; siis ei kannata pieneen kylpyhuoneeseen kustantaa omaa pyykkikonetta. Olen mielestäni maksanut pesutupamaksut muutaman kerran vuodessa, en siis joka käytön jälkeen. Olin laskeskelevani, että ehkä 2-3 vuoroa on jäänyt maksamatta viime vuonna, vaan sittenhän toimistosta tulee vuoden vaihteen jälkeen huomautuslasku mksamattomista kerroista, kuten tuli vuosi sittenkin.

Ja niinhän se lasku tuli, vaan siinä näytti olevan maksamatta kaikki viimevuotiset pesutuvat ja myös se edellisvuoden saldo. Meinasin pyörtyä moisesta kirjanpitäjän/sihteerin huonosta laskupäästä ja tarkistin huolellisesti nettipankista viime vuoden tiliotteet. Ja petyin itseeni ihan totaalisesti: Olin toukokuussa 16 maksanut  kahdeksasta pesukerrasta ja senkin väärälle tilille. Miten voin olla noin huolimaton, sillä olen olevinani aivan varma, että olin maksanut kaikki muistamani pesutupavuorot. Nyt ei auta muu kuin maksaa heti jokaisen kerran jälkeen, jotta muisti ei tee tepposiaan...

 Toivotaan iloksemme lisää kauniita, aurinkoisia päiviä...