Huhtikuu 2024 on tullut

 ja maaliskuu meni ihan kommentoimatta. Vaikka kyllä minä postasin yhden uuden jutun, kun aloitin kirjoittaa viime kesään matkailuautoreissusta blogia. Ja siis julkisin jo ensimmäisen osan.

Maaliskuussa ei kait ihmeempiä tapahtunut. Naistenpäivää ja Joutsenten yötä vietettiin, kävin katsomassa elokuvan Myrskyluodon Maija ja pääsin vihdoin Siltasairaalaan luubiopsiaan. Tiina Lymin ohjaama elokuva sai kaiholla muistelemaan aikoinaan TV:ssä esitettyä Maijaa; tämä uusi on mielestäni hieman yliromantisoitu ja ylidramatisoitu versio kirjasta. Ja vielä kun en älynnyt ostaa lippua eläkeläisalennuksella, niin jäi hieman valju maku siitä kokemuksesta. 

Sen sijaan erittäin hyvä maku jäi  Siltasairaalan reissusta: toimenpiteen jälkeen nautin hyvin ansaitsemani päiväunet erittäin hyvässä sängyssä. Eikä se sänky pelkästään ollut hyvä, vaan siinä oli ihana, ilmeisesti viskoelastinen, petauspatja, joten pitkästä aikaa tunsin todella rentoutuvani. Pitänee hankkia kotiin samantyylinen nukkumisalusta.

Pääsiäinenkin tuli ja meni maaliskuun puolella. Oli muutama erittäin keväinen päivä, ihanteellisia ulkoilupäiviä. Minulta vaan tuo lenkkeily ei enää sujukaan kunnolla, kun kunto pettää kesken urakan ja jalat ovat kipeät. Niinpä kävin autoillen rannassa kuvaamassa muutaman kerran.

Ja kaksi suvun tyttöä vietti syntymäpäiviänsä, joten kävin syömässä kakkua sekä Jyväskylässä että Malminkartanossa.

Vesijumppa alkoi helmikuun lopulla ja huomenna taas pääsen altaaseen liikkumaan. Muuten ihan mukavaa liikuntaa, vaan jalat helposti kramppaa siellä vedessä, oikein meinaa tehdä kipeää. 

Ja sitten torstaina menen taas Meilahteen, nyt lääkärin vastaanotolle kuulemaan mikä tauti luihini on tehnyt kertymiä. Tuloksista sitten myöhemmin tietoa...

26.3. Aurinko paistaa

vaan tuuli on kovaa. Eipä tuo tuuli kuitenkaan täällä sisällä kerrostalossa tunnu. Ja taas meni kaksi viikkoa ohi, melkein huomaamatta ja ihan kirjoittamatta.
Edellismaanataina oopperasunnuntain jälkeen kotiuduin, kun olin saanut lapset ajoissa aamulla kouluun. Kyllä nuo osaavat yksinkin lähteä, vaan kiva oli taas olla siinä aamutohinassa mukana. Lappohjassa viikko meni normaaliin tapaan, lenkkeilimme kerran, kävimme kaupassa ja ihmettelimme epävakaista säätä, ikkunan takaa...

Jäät alkavat olla aika vähissä, ja tuo Koverharin uusi maamerkki näytää olevan jo melko valmis. Laiturissa on taas iso laiva, mitähän se tuo? Toivottavasti Koverharin satama-alueen kehitys tuo tulevaisuudessa uusia työpaikkoja ja vaikka asukkaitakin Lappohjan kylälle ja koko Hankoon.




Sunnuntaina ajelin Helsinkiin Messukeskukseen Kuva&Kamera -messuille. Kuuntelin muutamia alustuksia maisema- ja potrettikuvauksesta, etsiskelin rompetorilta vastavalosuojaa 50 mm-obiskalleni ja ihailin näytteille asetettuja valokuvia.
Kuvasin muutamia hevoskuvia Saara mielessäni.

Talossa oli monta muutakin messua samaan aikaan, ja käväisin hevos/ratsastus-osastolla ennen poislähtöäni. Saara on nyt hevostyttöiässä, ja kuvittelin löytäväni hänelle jotain kivaa aiheeseen liittyvää synttärilahjaksi.

Onneksi olin yläkerrassa kuvannut muutamia hevoskuvia, sillä täällä alakerrassa sain vaivaiset kuvat ainoastaan ponista ja laamasta.

Maanantaiaamuna olin taas "laittamassa lapsia kouluun". Iltapäivällä muutamat Työsuojelupäälliköt ry:n seniorit tapasivat lounaan merkeissä ja muistelimmet yhdistyksen alkuaikoja muun keskustelun lomassa. Kiva tapaaminen, vaikka osanottajia olikin turhan vähän.

Tiistaina ajelin kuivassa kelissä Valkeakoskelle, jossa kävin kuuntelemassa yhtä kurssia. Ja luvattu räntäsade alkoi juuri, kun olimme ulkona sammutusharjoituksessa. Tuli kuitenkin syttyi ja sammui aiotun mukaisesti sateesta huolimatta...

Keskiviikkona kävin vihdoin terveydenhoitajan juttusilla Tammisaaren terveyskeskuksessa ja sain lähetteen verikokeisiin. Hyvä minä; tuo olisi tosin pitänyt tehdä jo viime syksynä, kun syöpiksellä ei enää verikokeita otettu, vaan ne pitää nyt hoitaa omassa terveyskeskuksessa.

Perjantaian palasin taas suureen kaupunkiin, kun kävin tarkistuttamassa, mitä vaurioita aromataasinestäjä-lääkitys oli minuun tehnyt. Toistaiseksi kaikki hyvin sillä suunnalla, joten rupeaa ajatteluttamaan, että vaikuttaako hoito ollenkaan vähentävästi estrogeenitasooni...

Ja lauantaina oli vihdoin odotettu juhlapäivä: Saara täytti 9 vuotta. Olin luvannut leipoa juhlaan suolaiset piirakat ja niin teinkin. Tosin pikkusen meni aluksi pieleen, kun poltin pellillisen sienipiirakkaa. Siis piirakan pohja paloi hiileksi ja sitä myötä syömäkelvottomaksi. Onneksi minulla oli varattuna tekoaineita reilusti ja pakastimessa suppilovahveroita, joten saatoin pyöräyttää toisen piirakan, jota en enää paistanut pellillä...

Lauantai-iltana vietettiin sekä Joutsenten yötä että Earth Hour-iltaa. Sammutin valot ja sytytin kynttilät sekä edesmenneitten siskojen muistolle että maapallon ilmaston puolesta.

Kynttilä enkelisiskoille...

Kynttilä maapallon ilmaston puolesta...

Sunnuntaina sain itseni iltapäivällä liikkeelle, vaikka Camilla Läckbergin Majakanvartija-kirja olikin vielä kesken. Olin osatnut sen edelliskäynnilläni Järvenpään kirjaston poistomyynnistä yhden Euron hintaan. Se ostos kyllä kannatti, ja olen entistä ihastuneempi Läckbergin Fjällbacka sarjan tarinoihin. Tuo kylähän onkin meille tuttu, sillä yövyimme tuossa Ingrid Bergmannillekin rakkaassa kylässä mennen tullen viime kesänä.

Järvenpään keskustaa kehitetään, ja ns. Perhelän-kortteli keskeltä kaupunkia tullaan lähiaikoina purkamaan. Monet liikkeet ovat jo muuttaneet pois kiinteistöstä ja näyteikkuna- ja seinätilat on nyt sallittu taiteilijoille näyttelytilaksi. Ja upeeta taidetta kaupunkilaisten nähtäväksi onkin syntynyt ja syntymässä.

Värikästä, luvallista...

Upea muraali, ja luvallista taidetta tehdään koko ajan lisää...

Entinen Fidan kirpputorihuoneisto on koristeltu sisältäkin maalauksin ja sunnuntaina siellä oli konsertti. Trion pojat totesivat olevan harvinaista, että heidän konsertissaan yleisö lisääntyy...

Huomaa rumpusetti ...