Hae tästä blogista

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

27.9. Kesä jatkuu...

Aika mukavaa, että koko viikon on edelleen ollut lämmintä, vaikka syyspäiväntasaus onkin jo ohitettu. Jotkut muistelivat, että vuosi sitten tähän aikaan oli itäisessä Suomessa jo 5 cm lunta; nyt kukat vielä kukkivat, jopa mansikka tuolla Satamatien penkalla.


Ja juuri kypsyneitä mansikoitakin oli siellä muutamia; en syönyt, kuvasin vain

                         


Sienimetsään en vielä ole "kerennyt" ja ensi viikollakin sienestys taitaa jäädä väliin, kun olen taas Hesassa. Kuvasin kuitenkin sieniä tuossa kotipihalla, missä näyttää olevan aikamoiset kasvustot mustesieniä. Voisikohan niitä syödä?







Puolukoita meillä on vielä pakkasessa, kun mies ei happamia marjoja syö. Niitä olisi kuitenkin kiva käydä poimimassa, jos metsään menisin.



Kaupastakin niitä voi ostaa, kun tekee kaupat tarpeeksi suuresta erästä. Katselin nimittäin puolukan hintoja: 5 kilon laatikon näytti saavan 9,90 Eurolla, kun taas neljänneskilon rasiassa kilohinnaksi näytti muodostuvan 13,96 €.



Eilisellä lenkillä näin kukkien lisäksi eläimiä. En kauriita, vaan kärpäsiä ja ja jonkun "sontiaisen". Kuka tuntee?












sunnuntai 20. syyskuuta 2015

20.9. Kesän tuntua

on viikon säissä ollut, vaikka meidän kesälomamatkasäämme olikin ihan eri luokkaa. Melkein koko viikko on ollut kaunista ja lämmintä, Tänäänkin lenkkeillessä olisin kait tarennut t-paidassa; minulla oli kevyttoppatakki...


Alkuviikolla lenkkeilin vielä Lappohjassa, vaan loppuviikon olenkin viettänyt Malminkartanossa ja Jäkessä.

 Saara hämmästytti minut temppuilemalla uudessa (minulle uudessa) kiipeilytelineessä leikkipuistossa. On noilla lapsilla käsivoimia, ei minusta varmaankaan olisi moiseen...

Yöpymispaikassa on uusi, upea littu-TV. Semmonen, jossa taitaa olla nettikin. Ainakin siitä löysin Yle Areenan, kun sitä päivällä selasin odotellessani lapsia koulusta kotiin. Areenasta sattui silmiini sarja Siskon peti. Kun en sitä koskaan ole aiemmin katsonut, niin nyt sitten klikkasin jotain jaksoa. Ja perään katsoin toisenkin. Tykkäsin siis; toivottavasti ennättäisin joskus katsoa tietokoneelta netissä muitakin jaksoja.

Naamakirjaan oli sitten muutaman päivän päästä joku linkittänyt Siskon peti -sarjasta jakson Viinapäivä, joka on hulvaton sketsi, vaan valitettavan totta. Katso itse tästä

Kameraa en juuri ole jaksanut ulkoiluttaa enkä käyttää muutoinkaan. On niin paljon kesämatkakuvia katsomatta ja laittamatta, että ei pitäisi hankkia uusia päänsärkyjä. Nämä tietokoneetkin kiukuttelevat yhtä aikaa taas. Kaikki paikat alkaa olla täys dataa, jota pitäisi siivota rankalla kädellä. Katsellaan, mitä syksy tuo tullessaan...


maanantai 14. syyskuuta 2015

14.9.15. Kolmatta viikkoa jo kotona

vaikka öitä ei täällä vielä olla vietetty kuin 11. Siis aloitellaan nyt toista koko viikkoa. Vaikka kyllähän tuo kotiutuminen sujui  nopeasti; arkirutiineista saatiin kiinni jo toisena päivänä ja nyt tuntuu kuin ei oltaisi missään poissa oltukaan.

Sauna lämmitettiin heti tultua ja lämmitetään edelleenkin 2 kertaa viikossa. Nyt ei kuitenkaan jätetä lättialämmitystä päälle, kuten kävi viimosen saunan jälkeen toukokuussa. Arvannet, missä sen nyt jälkeenkinpäin huomaa...

En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, vaikka viime vuosituhannella muutamana vuotena kasvimaata hoitelinkin. Nyt puutarhamme on kuitenkin kuin oikean viherpeukalon jäljiltä; nimittäin niin vihreää täynnään, että... Kuva kertonee näystä enemmän:




Lappohja näyttäisi olevan ennallaan ja syksy saapuu pikkuhiljaa tännekin. Me on päästy muutaman kerran lenkille ja oikeastaan ainoat muutokset ympäristössä ovat maakapelit ja postilaatikot. Sähkönjakelukeskeytyksiä varmaankin ehkäistään, kun täällä näyttää kaivettun johtoja maan alle. Posti on laitattanut postilaatikoita ryhmiin, jotta postinjakajan ei tartte pysähtyä entiseen malliin joka laatikolla. Laskin, että pysähdykset vähenevät kolmasosaan aiemmasta. Siis pelkkää säästöä noilla muutoksilla kait saadaan aikaan, toivottavasti...

Muutaman kesän olemme nyt motoroineet masto kannella Keski-Euroopan jokia ja kanavia. Kesän lopulla nostimme viimein maston pystyyn Stettinissä, Puolassa. Pystyimme purjehtimaan reilun viikon ajan, kun edessä ei ollut matalia siltoja  ja olimme taas takaisin Itämerellä. Kotiin tultuamme saimme onneksi mahdollisuuden käydä purjehtimassa näillä kotoisilla vesilla. Pertti ja Inge veivät meidät lauantaina upeassa syyssäässä Sömmaröön kierrokselle. Muutaman tunnin ajan tunsin todellista purjehtimisen riemua, vaikka en itse tehnyt muuta kuin nautin kyydistä. Muutaman kuvan otin Koverharin edustalla purjehtivista H-veneistä  sekä Lappohjan rannoista. Ne on vaan nyt tuolla pöytäkoneella, joka toimii-ei toimi...

Kerran olen käynyt marjametsässä. Ihanaa oli olla oikeassa metsässä ihan itse, eikä vaan katsella sitä veneestä. Keräsin litran mustikoita ja parit desit puolukoita, yhtään sientä en nähnyt.


Sen sijaan näin jotain, jota luulin käärmeeksi. Taitaa tuo kumminkin olla raajaton sisilisko eli vaskitsa...



Kesän matkakertomus on vielä aika kesken. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt tms. vielä kirjoittaa matkan viimeisistä vaiheista, blogissa ollaan vasta Potsdamissa, Berliinin naapurissa. Yöpymispaikkakartaan sain jo alkupään satamat lisättyä; homma on aika hidasta, joten kestää vielä jonkin aikaa, että koko kartta on valmis.

Matkakertomusta voi kuitenkin lukea osoitteessa http://seijmer15.blogspot.com