Hae tästä blogista

maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden 2012 viimeinen

kirjoitus on nyt tässä.  Vuosi vaihtui viimeksi aivan erilaisessa säässä kuin nyt näyttää käyvän. Vuosi sitten tänään kävimme vielä sienimatsässä, vaan nyt sienet ovat peittyneet paksuun lumeen. Toisaalta, pian uuden vuoden puolella pääsee kait uudestaan sienestämään, kun tuo lumi näyttää sulavan aika vauhdilla pois. Viime torstaina alkanut suojasää on sulattanut hanget jo melkein olemattomiin. Onhan siinä lumen sulamisessa se hyvä puoli, että uudelle lumelle on nyt taas tilaa...

Mitä sitä kuluneena vuonna onkaan tullut tehtyä? Kärsin vaivaisenluuleikatun jalkateräni eripari koosta, kärsin diarriasta sairaalaan asti, kärsin puhelimen ja kameran puutteesta, kärsin huonosti toimivasta tietsikasta... Onneksi vuosi ei ole ollut pelkkää kärsimistä, vaan olen saanut nauttia vähästä työstä, sen puutteesta, pitkistä purjehdusmatkoista ja lyhyistä, uusista ja tutuista vierasmaalaisista kaupunkinäkymistä, uudesta kamerasta ja puhelimesta, kunnolla toimivasta tietokoneesta, uusista sopivista kengistä..., muutamia hyviä asioita mainitakseni.

Mitä sitten sain aikaiseksi kuluneen vuonna? No, ei kait eläkeläiseltä mitään voi enää vaatia... Sain kuitenkin viime talvena valmiiksi jutun Götakanavan purjehdukseltamme kesällä 2007. Ja äskettäin julkaisin myös kesän 09 purjehdusmatkakertomuksen, jonka teimme Höga Kustenille. Juttujen toimittaminen ei ollut kovin vaikeaa, kun kippari oli kirjoittanut ne valmiiksi. Sen sijaan kuvien linkittäminen kirjoituksiin oli tosi työlästä, vaikkakin mielenkiintoista. Sain elää molemmat purjehdukset uudestaa ilman veneen keikuttelua.

Nyt vuosi vaihtuu täällä Hangossa pilvisessä ja sateisessa säässä, joten minun ei kannata lähteä kuvaamaan kaupungin kustantamaa vuodenvaihteen ilotulitusta. Käytin sen sijaan "vanhan" ilotulituskuvan weppikorttiin, jolla toivotan kaikille ystävilleni ja muillekin, jotka ehkä lukevat tämän vuoden 2012 viimeisen blogin,
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2013 


maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaatto

ja joululaulut soivat radiossa jouluaaton ilmasillassa. Siis kuuntelen ulkosuomalaisten joulutervehdyksiä ja jäähdyttelen joulusaunan hikiä.

Aamupäivällä aloitin joulun laiton ja paistoin pipareita  3 pellillistä, joista vain 1 paistui liikaa.


Onneksi nuo norsut eivät palaneet. Norsumuotin olen joskus saaneet opiskelutovereilta Lontoossa.


Paistoin myös tähtitorttuja, joissa on omena-kaneli-hillosilmä. Ne jäi vähän vaaleiksi.


Tänään söimme aamulla ohrauunipuuroa. Ja jouluaaton päivälliselle paistoimme jauhemaksalettuja:


Paistuivat hyvin ja niistä tuli tosi hyviä, nam-nam...


Eilen kävimme venetelakalla, vaikka oma veneemme ei täällä Hangossa olekaan telakoituna. Kuvasin erään veneen joulutervehdykseksi irlantilaiselle pariskunalle, joka ensi kesänä jatkaa Itämeri-kierrostaan täältä Hangosta. Samalla kuvasin jäätymässä olevaa merta joulutervehdykseksi sinulle, hyvä lukijani:


Siis iloisen rauhallista Joulua sinulle ja läheisillesi!

Tavataan vielä ennen vuodenvaihdetta!


perjantai 21. joulukuuta 2012

Paremman toivossa jatkuu vielä

Ensin valoisamman ajan toivossa:
Vuoden lyhin päivä oli tänään, 21.12.12 klo 13.12? Aurinko nousitäällä Hangossa kello 9.29 ja laski  15.55. Tämän lyhimmän päivän pituus oli siis vain 5 tuntia 55 minuuttia. Vaan vaikka päivä oli lyhyt ja luntakin sateli, niin satuin näkemään auringon. Ja jopa kuvaamaan sen, ennen kuin se painui kokonaan pilveen.


 Siis olin Tuusulan moottoritiellä, kun aurinko paistoi silmiini. Jonkin ajan kuluttua jouduin onneksi pysähtymään liikennevaloihin ja ennätin saada kuvan. Seuraava tilaisuus kuvaamiseen tuli vasta tankattuani autoni Hyrylässä ja silloin se möllikkä oli jo vauhdilla menossa metsän taa. Vaan huomennahan ollaan jo menossa parempaan päin...


Ja sitten jatkoa vaivaisenluuleikatulle jalalleni... siis jutulle siitä. Kesällä Puolan ja Saksan kaupungeissa piti kävellä, jotta näkisimme muutakin kuin vierasvenesataman Silloin aina vasen jalkateräni kipeytyi niin, että juuri koskaan en pystynyt kävelemään tarpeeksi paljon. Ja vaikka sitten esim. Lyypekissä pääsin jo liikkumaan fillarilla, niin silti jalka kiukutteli. Oli aika lämmin ja ainoat jalkaan soppivat kengät oli lenkkarit. Ja niissä sitten jalka hautui, hikoili ja turposi entisestään. 
Tältä jalkani näyttivät eilen illalla. Räsymatto jallkojeni alla on muuten ainakin 60 v vanha, lapsuudenkotini peruja.



Syksyllä ja alkutalvesta olen kulkenut jalkahoitolasta ostamillani tilavilla, tukevilla kengillä. Niihin on mahtunut muotoillut tukipohjalliset. Vaan niiden pohjat ovat liukkaat, joten jouduin käyttämään ulkona liukuesteitä. Ja koska ne on kävelykengät, niin tuolla paljossa lumessa en niillä ole voinut tarpoa. Onneksi Lidlissä oli varsikengät myynnissä hintaan 19.90! Joten sain itselleni uudet talvikengät, joihin mahtuu tukipohjallisen lisäksi jalkani. Kengät on nauhalliset miesten kengät kokoa 43...

Vasen jalkani siis näyttää jääneen toista jalkaterää suuremmaksi. Lisäksi varpaat eivät toimi, kuten ennen. Kuvasta näkyy, että en saa vasemman jalan reunimmaisia varpaita levitettyä, kuten pitäisi. Liekö tuo kovin vaarallista, mutta ainakin minua se vaivaa.




Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: Vasen jalkapöytä on alvariinsa lämmin ja sitä jalkaa ei juuri palele. Voin jopa öisin käyttää sitä lämmittämään palelevaa oikeaa jalkaterääni.
Ja koska oikean jalan vaivaisenluu ei onneksi kipuile, en leikkauta sitä; ainakaan ihan heti...

Leikkaukseenhan menin syksyllä 2011 varsinaisesti vasaravarpaan takia. Ja siinä samalla vaivalla sitten leikattiin myös tuo vaivaisenluu. Ja jotta tarina jatkuisi, niin nyt vasemman jalan keskivarpaaseen tuntuu muodostuvan myös vasaravarvas...

Aiemmat jutut löytyvät blogeistani Paremman toivossa osa1, osa 2, osa 3, osa 4 ja  Paremman toivossa jatkuu.




sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kolmas adventti

on jo kääntynyt iltaan. Vielä ehdin kuitenkin toivottaa rauhallista joulun odotusta ja kolmatta adventtia.


Tällä viikolla on taas satanut lunta. Tiistaina en nokkaani uloa pistänyt, kuvasin tuiskunkin vain ikkunan läpi.



Mies teki lumitöitä, jotta pääsi postilaatikolta hakemaan tilaamani joulukorttikuvat.
Ne sitten kuoritin ja sain ajoissa Seijan-päivänä postiin. Viitisenkymmentä korttia lähetämme yleensä jouluisin ja viimeiset 8 vuotta ne ovat olleet omista valokuvista tehtyjä. Sitä aiemmin muutamana vuonna mies piirsi joulunorsuja ja niistä sitten teetettiin valokuvakortteja.

Meillä on aina pidetty hyvää huolta hämähäkeistä. Ai miksikö? No nehän syövät kärpäsiä...
Nyt sydäntalvellakin näyttää yksi otus olevan hyvässä hengessä kylppärissä, Lienee huonehämähäkki, mukava veikko; kokoa sillä on vain vajaat pari senttiä, vaikka näyttääkin kuvassa suurelta...


Keskiviikkona olin taas Hesassa. Pidimme HI:n Kamerakerhon vuoden lopettajaistapaamisen ravintola Stonesissa. Kokemus sekin...siis ne ravintolan burgerit; vähän erilaisia kuin nagarilta ostetut. Tilaisuudessa palkittiin ansioituneita kuvaajia ja sovittiin ensi vuoden tapaamisten ja kuvakilpailujen aiheista.

Sain uudet talvikengät. Tai harvoin niitä noin vain saa; nyt ostin ne Lidlistä. Mieten nauhalliset pitkävartiset kengät, numero 43! Muut eivät mahtuneet vasempaan jalkaani. Tai mahtuivat, vaan eivät ilman tukipohjallista ja varpaanvälinleivttäjiä...

Kerron piakkoin lisää vaivaisenluuleikatun jalkani tilasta; se ei sitten koskaan tullut oikein kuntoon :(



maanantai 10. joulukuuta 2012

2. Adventti tummenee

 ja sytytämme kaksi kynttilää. Itsenäisyyspäivän kynttilät paloivat edellisessä postauksessani turvallisesti, eivätkä sytyttäneet Suomen lippua, joka liehui niiden välissä. Muutama tulentorjuja-ystäväni nimittäin oli huolissaan tulipalovaarasta. Vaan minähän nimenomaan varoitin kokeilemasta temppua kotona... :)

Lunta on päivittäin tullut lisää ja nyt on jo hanget korkeat, nietokset... Onneksi meillä kävi nuoria, jotka ystävällisesti etsivät, löysivät ja kaivoivat Ponun hangesta.





 Lauantaina käväisimme taas Tammisaren jooulumarkkinoilla. Nähtävää tuntui olevan vielä edelliskertaakin enemmän; ja taas sain monia kuvia katsottavaksi.

Erityisesti minua viehättivät eräät vaatteet. Ja niistä myyjällä oli päällään hyvä esimerkki:


Esillä oli myös muita mielenkiintoisia takkeja:


Ja kadehdittavan upeita olivat myös seuraavat loimet, siis liivihameet:


Muita markkinoilla Tammisaaressa kuvattuja voi katsoa uudessa kansiossani.

Sunnuntaina laitoimme kaalipadan hautumaan uuniin ja lähdimme lenkille! Kävimme samalla kaupassa ja silloin minuun iski taas huono olo. Onneksi ei migreeni tällä kertaa, kuten viimeksi lenkillä, vaan vain semmoinen hikoilu ja ahdistus, että piti lähteä heti kotia kohti. Onneksi raitis ilma auttoi, joten ei sen kummenpaa...
Tulevalla viikolla pitäisi laittaa joulukortit postiin, kun ne saa vielä "alennushinnalla". Onneksi kortit on jo tilattu Ifolorilta; kait ne ennättävät ennen Seijan-päivää...

torstai 6. joulukuuta 2012

ITSENÄISYYSPÄIVÄ 6.12.12.

Tänään juhlitaan itsenäisen Suomen 95 vuotista taivalta. Linnassa herrat juhlivat puolisoineen ja monissa kodeissa on kaksi kynttilää ikkunalla.

Noita kahta kynttilää on vuosien saatossa poltettu Ruotsin kuningasperheen sekä Venäjän keisariperheen merkkipäivien kunniaksi ja sortovuosina vastalauseeksi venäläistämistä vastaan. Myöhemmin niitä poltettiin ilmoittamaan turvallinen majapaikka jääkäreille.

Vuodesta 1927 Itsenäisyyden liitto on kehottanut kansalaisia sytyttämään sinivalkoiset kynttilät Suomen itsenäisyyden kunniaksi itsenäisyyspäivän iltana kello 18–20 välisenä aikana.

Toivotan kaikelle kansalle  iloista mieltä Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.12.

HUOM. Älä kokeile kotona polttaa kynttilöitä noin lähellä lippua tai muuta palavaa materiaalia. Äläkä koskaan jätä kynttilää palamaan vartioimatta!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Ensimmäinen adventti

oli eilen ja tarkoituksenani oli tehdä "hieno" kuva päivän kunniaksi...  Aloitin tämän kirjoituksen sunnuntaina Malminkartanossa, vaan jokin meni pieleen, enkä saanutkaan tätä eilen valmiiksi.

Viikko sitten sunnuntaina olin siis Helsingin Laulun Joululaulukonsertissa Temppeliaukion kirkossa.  Eilen sunnuntaina olisi ollut mahdollisuus Hoosianna-laulujen kuuntelemiseen, vaan sen sijaan olin lasten kanssa HI:n järjestämässä Lasten pikkujoulussa Karjalatalolla. Hauskaa oli ja lapset osasivat käyttäytyä - siis eivät vehdanneet, kuten Saara totesi. Jouduin viemään auton parkkiin melko kauaksi juhlapaikasta ja laitoin lapset omineen sisään. Hienosti olivat saaneet vaatteet naulakkoon ja kengät vaihdettua. Kaikki kolme istuivat kiltisti salin lattialla katsomassa esitystä, kun ennätin vihdoin paikalle.


Viime viikolla olin kahden yön reissussa Tallinnassa. Lumisade alkoi keskiviikon vastaisena yönä, vaikka tiistaina oli ollut kaunis aurinkoinen sää. Vanhaan Kaupunkiin emme ennättäneet lainkaan, vaan sitä tutummaksi kävivät matkat Rocca Maren ja Järve-keskuksen välillä. Navigaattorissani ei vastoin odotuksiani olekaan Viron karttoja, joten onneksi matkakumppani oli ajellut Tallinnassa ennenkin, emmekä pahemmin eksyilleet. Torstaina sitten Antti-tuisku aloitti oikein kunnolla ja merimatka illalla Viking Expressillä oli aikamoista keikuttelua. Vanhaa pujehtijaa ei merenkäynti haitannut, mutta moni oksenteli ja kahvilassa lensi laseja lattialle laivan äkkinäisissä keinahduksissa. Muutaman kerran aallot huuhtoivat 7. kerroksen ikkunoitakin pelästyttäen matkustajia. Järvenpäässä oli alkuyöstä vain vähän lunta, mutta perjantaina sitä sitten tuiskusi lisää koko päivän. Joten minulla oli hyvä syy pitää lepopäivä neljän seinän sisällä ja vain katsella Antti-tuiskua lasin läpi.

Kun sitten eilen illalla ajoin tänne Hankoon, oli täällä todella paljon lunta; uutisten mukaan eniten koko maassa. Ja siltä täällä näyttikin. Tiet  oli onneksi aurattu, vaan kaventuneet tosi paljon suurten aurausvallien takia. Pihallemme ja verannalle oli tuiskuttanut lunta niin paljon, että en saanut pihan puoleista ovea kokonaan auki, jotta olisin voinut kuvat panoraaman pihanäkymästä.

Olen ostanut uudet led-jouluvalot, vaan eipä niitä nyt taida saada tuohon kirsikkapuuhun laitettua, kun lunta on noin paljon. Minulla ei siis ole tarpeeksi pitkävartisia saappaita, enkä taida raaskia sotkea kaunista lumihangen pintaa...
Tänään kauppareissulla ennätin kuvaamaan muutaman kohteen lumisesta kaupungistamme. viime kesänä ihmettelemäni ruotsinpihlaja oli nyt saanut uuden talvisen asun:


 Auringonlaskun aikaan taivas oli erikoisen upea taas kerran:


Ja Regatanranta esiintyi taas talvipuvussaan:


 Saa nähdä, kestävätkö nämä lumet koko talven, tai edes jouluun. Itsenäisyyspäivää ja toista adventtia odotellen nautitaan kirkkaista pakkaspäivistä!