Paremman toivossa, osa 2

Keskiviikko meni ihan mukavasti yhdellä jalalla ja yhdellä kantapäällä köntystellen. Kauppareissulle otin kepin mukaan, enkä kiertänyt ihan koko puotia.Torstaina istuksin melkein koko päivän koneen äärellä ja kävin läpi ps Elements 9 -kurssin DV:ltä. Kävelyt tein ilman keppiäni, kun ne tuntuivat onnistuvan ihan hyvin. Vaan kun iltasella nilkuttelin sänkyyni, niin ihmettelin turvonnutta vasenta jalkaani. Ja kun koitin nilkkaani, oli se ihan kuuma ja kosketusarka. Hieman pelästyin, vaan kun kipu yms rajoittui vain nilkkaani, ei sinne leikellylle alueella, niin tajusin kyseessä olevan itseaiheutetun vamman. Nilkkani oli ottanut nokkiinsa ilman kyynärsauvoja-kävelystäni ja kipeytynyt liiasta rasituksesta. Sängyssä sitten kohotin jalkopäätä entisestään.

Perjantaiaamuna otin sauvat kauniiseen käteen ja siirryin lepolinjalle. Siis turhan kävelyn välttamiseksi vietin nojatuolissa koko päivän. Jalka oli kohotettuna levossa ja itse katselin televisiota iltaan asti. Muistaakseni oli eka kerta, kun noin tein; siis katselin tv:tä keskellä päivää arkena. Jäähdytin välillä kuumottavaa nilkkaa jääpussilla ja se temppu tuntuikin rauhoittavan. Vielä seuraava yö sängyssä jalkopääty kohti kattoa ja taas olin valmis linkuttamaan.

Eilen tiistaina jätin autoni Malminkartanoon ja ajoin bussilla Kamppiin lääkärin vastaanotolle. Nyt käytin jalkojeni lisäksi kahta kyynärsauvaa, eikä matka kovin nopeasti taittunut. Mutta onneksi se matka ei ollut kovin pitkä bussi 45:n kummallakaan päätepysäkillä.

Tohtori AM toivotti minut iloisesti tervetulleeksi, kun röntgenin jälkeen luokseen nilkutin. Olin aamulla poistanut siteet ja suihkuttanut sinipunaisen jalkani. AM katkoi kolmesta haavasta yhteensä 16 tikiä ja kaikki täysin kivuttomasti. Samalla hän selosti yksityiskohtaisesti millaisia luunkatkaisuja hän oli siihen jalkaterääni tehnyt. Sitten hän näytti saman kuvana tietokoneensa ruudulta ja mittaili kulman muuttuneen 45:stä 35:teen. Siis isovarpaani on ilmeisesti suoristunut ja etuvarpaani lyhentynyt. Ja näinhän koko operaatiossa pitikin käydä.

Nyt en vielä kolmeen viikkoon saa varata päkiääni, joten nilkkani tulee pitkään olemaan turvoksissa ja kipeänäkin väärässä asennossa kulkemisen takia. Tietysti vaihtoehtona olisi liikkumattomuus, mutta minusta se kuitenkin ajoittain tuntuu hätävarjelun liiottelulta.

Niin, ja sitten se "helmi"...siis etuvarpaaseeni istutettu piikki, joka ilmeisesti pitää katkaissut luun päät kiinnikasvamisen ajan paikoillaan. Se poistetaan sitten tämän marraskuun lopussa; siis silloin kolmen viikon kuluttua. En uskalla arvuutella, miltä tuntuu, kun se vedetään ulos. Toivottavasti saan sen piikin helmineen muistoksi.

Nyt keskiviikkona olen sairaan tytön hoitajana Malminkartanossa. Taivaalla paistaa täysikuu ja sen lähellä kello viidessä näkyy tähti. Varman tiedon mukaan se on planeetta, Jupiter. Ja kävinpä noita taivaankappaleita minäkin kiikaroimassa, joten uskon poikien selostuksen Jupiterin kuista.

Vietän tämän viikon täällä pohjosempana, kun viikonloppuna pääsen taas valokuvauskurssille. Nyt on kyseessä tutustuminen yökuvauksen saloihin. Jos opit kantavat joltistakin julkaisukelpoista, niin niitä on sitten tyrkyllä ensi viikolla.