vai oliko sitä talvea ollenkaan täällä Suomen etelässä?
Tammikuu alkoi lumettomana, vaan sitten jo loppiaisen tienoilla oli hetken aikaa oikeinkin lumista.
Kuitenkin kuun puolivälissä oli lumet jo poissa ja joutsenperhe uiskenteli vapaassa vedessä. Kuun loppupuolella satoi taas kaunis lumivaippa koristamaan maisemaa, vaan ei sekään kauaa kestänyt. Ulkoilukelit oli vähän hakusessa märkyyden takia.
Alkuvuoden toimintaa
Olen aloittanut uudestaan Portugalin kielen opiskelun, nyt etänä Ahjolan kansanopiston kurssilla. Osannen kohta jo sanoa nimeni ja hyvää päivää tuolla oudohkolla vieraalla kielellä.
Viikolla 3 kävin pääkaupungissa junalla kieltäytymässä erään kauneushoitolaketjun hinnakkaasta ihonhoitosarjatarjouksesta. Samalla reissulla tarkistutin hampaani Puistosairaalan suusairauksien klinikalla, ja nyt pääsin aloittamaan luulääkkeen syönnin, pilleri joka lauantaiaamu. Minullahan oli todettu syksyllä osteoporoosi ja selkänikamani on kuvien mukaan jo murtunut.
Seuraavalla viikolla käytin taas hyväkseni junaa ja kävin Oodissa tapamassa entisiä opiskelutovereitani; Valmistumisestamme on kulunut jo 50 vuotta, joten vanhoja miehiä siellä pitkästä aikaa tervehdin.
Ja samalla viikolla tein toivottavasti hyvän työn, kävin kuvaamassa yhdet hautajaiset. Ja viikonloppu meni sitten vapaaehtoistyön merkeissä sekin, sillä osallistuin Suomen Syöpäpotilaat ry:n järjestämään vapaaehtois- ja vertaistukikoulutukseen. Saa nähdä, mitä käytännön toimia siitä seuraa.
Liukasta helmikuun alkua
Ja kun ne lumet suli ja maa ei ollut jäässäkään, niin meillä ei ollut tämän viikon alussa liukuesteitä kengissä. Sattuipa kummiskin niin, että rantaa vievässä mäessä oli kummiskin sen verran jäätä, että liukastui ja kaaduin kyljelleni. Mies auttoi minut ylös ja nilkutin istumaan viereisen kalustevajan portaalle, jossa sitten odottelin, kun mies haki auton kotoa. Ja Tammisaaren sairaalan päivystykseenhän siitä oli sitten ajettava. Illalla pääsin kotiin sitten oikea nilkka kipsattuna, sillä se on murtunut. Koko reissulla en tainnut tavata lääkäriä, enkä tietenkään nähnyt niitä rtg-kuviakaan, joten en tiedä, kuinka vakavasta murtumasta on kyse. Vaan mitä se nyt auttaisikaan; kipsi kumminkin on ja yritän liikkua kyynärsauvojen avulla. Mikä liikuntatapa on siis perhanan vaikeaa minulle, koska vasen jalkani on heikkovoimainen ja lonkka kipeytyy jo viiden kinkkauksen jälkeen. Tiistaina on uusi kuvaus ja tapaan vihdoin lääkärinkin; jatko selvinnee sen käynnin jälkeen.
Nyt ei uusia kuvia tarvitse ottaa eikä käsitellä, saanen keskittyä vanhojen hutilaukausten poistoon. Siinähän sitä hommaa kyllä muutamaksi viikoksi onkin. Hyvä että menee tämä mitään tekemättömän aika liki asiaan, kun en siis mitään muuta pysty tekemään...
Boa noite, comprimentos...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!