Kuinka mukavaa olikaan nähdä alkukesän vaaleanvihreän kehittyminen kesänvihreäksi. Kuinka paljon venerannan tien varrella onkaan metsämansikoita. Miten mukavasti tien vieret ja pientareet vaihtavat väriään kesän edistyessä.
Kaikki tuo ja monta muuta asiaa, joista en tiennt, kun en aiemmin ollut kesää Lappohjassa viettänyt. Liki joka päivä olin onnellinen jostain uudesta havainnosta. Enpä ollut esimerkiksi tiennyt, että asuntomme pienellä pihalla kasvaa kuunliljaa sekä niin paljon vuohenputkia, että ei paljon muuta mahdukaan...
 |
| Pionit ja kuunliljat kukoistavat, samoin särkynyt sydän; vuohenputkista piittaamatta... |
Ensi kesänä voisin yrittää hieman laajempaa kasvimaata, ja vaikka ämpärissä perunaa.
..
Kesällä ennätin käydä myös monissa tapahtumissa, joita täällä Hangossa oli. Nautin päästessäni Lappohjapäiville, ja Rintamamuseoon kiertelemään kameran kanssa. Olin mukana myös Mannerhein 150 vuotta -opastetulle kävelyllä, kamera muassani tietenkin. Noiden reissujen kuvia löytyy linkkien takaa...
Kotkassakin ennäti käväistä, kerran jopa Samun ja Saaren kanssa. Reissukuvia Katariina puistosta löytyy Kuvat.fi-kansioistani.
Kesä kuitenkin meni, ohi niin kuin aina ennenkin; vuodenaika vaihtui syksyksi. Pian on aika tyhjentää vene kaikesta irtonaisesta ja nostaa vene telakalle talvea odottamaan. Tai kait se odottaa siellä pressun alla pikemminkin ensi kesää ja uutta purjehduskautta. Ja sitä odotan minäkin, sillä kuluneena kesänä en päässytkään purjehtimaan kuin vain kolme kertaa, muutaman tunnin kerrallaan.
Miksikö? Oli paljon liian tuulisia kelejä, jotta olisi ollut mielekästä purjehtia. Ja Kapun kesä meni totaalisesti piloille, kun talossa havaittiin vesivahinko. Omakotitalon lattioiden purkaminen ja kastuneitten purueristeiden poisto ei ole ihan pikkuhomma, siispä veneily oli toissijainen harrastus.
 |
| Lattioiden/alapohjan kuivatus kesti muutaman viikon |
 |
| SeijMer Lappohjan pienvenesatamassa |
 |
| Kevättä odotellessa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!