11.6. taas sunnuntai

ja jotenkin edellinen on taas päässyt sujahtamaan ohi huomaamatta. Siis kun edellinen kirjoitukseni näyttäisi olevan julkaistu 21.5, niin siitähän on jo 3 viikkoa...
Tuo on aivan uskomatonta,  ja siksi tämän päivityksen jälkeen tämä blogi jää pikkuselle lomalle. Kirjoittelen siis milloin muistan, kun kesällähän lomaillessa ei saisi olla mitään aikatauluja...

Olen saanut vasta muutama päivä sitten uuden, minulle kasatun pöytäkoneen, joten en vielä tiedä löydänkö tästä kaikki mennneitten viikkojen valokuvat, sillä ilman niitähän en muista, mitä milloinkin on tapahtunut, sorry...

Viikolla 21 kirjoitin tiistaina tuon edellisen päivityksen. Kuvia en näytä ottaneen kuin vasta loppuviikolla, kun menin taas Järvenpäähän. Lauantaina lähdin siskoni kanssa Siskot ry:n jäsenille järjestettyyn Noona-tilaisuuteen Helsingin keskustaan. Olipa antoisa tilaisuus meille siskoille ja läheisillemme. Ja varmaan järjestäjätkin saivat haluamaansa palautetta ja kehitysehdotuksia Noona-ohjelmaansa.

Tilaisuus oli entisen Helsingin Puhelinyhdistyksen upeissa tiloissa Korkeavuorenkadulla, paloasemaa vastapäätä. Vaikka minulla oli kamera mukanani, niin käytin sitä vasta rappukäytävän seinän ja sen paloaseman kuvaukseen. Mennen tullen kävelimme rautatientorin läpi ja hetkeksi seisahduin kuvaamaan kaunisäänistä laulajatarta.

Jäkessä kävelimme lämpimässä kesäyössä Ainolan seisakkeelta asunnolla ja ihastelimme tuomen kukkia.

Viikolla 22 olin muutaman päivän kotona Lappohjassa ja Hangossa käydessäni minulla oli taas kameralle käyttöä, kun ihastelin terveyskeskuksen vieressä olevaa puistoa.

Onnenpensas

Suomen värit

Carl-Gustaf Lilius (1928-1998) patsas "Lintu"

Ja sitten oli taas matkustettava Tammisaaren lymfakäsittelyn jälkeen Järvenpäähän. Nyt paikalla olivat sekä siskoni että veljeni, joten saimme aikaseksi pitkästä aikaa sisaruskuvan. Yövyin myös Malminkartanossa ja häiritsin Matiaksen unta, kun kuulema kuorsasin nukkuessani hänen huoneensa lattialla.
Bolt oli taas ihan suloinen, enkä onneksi saanut koirakuumetta vieläkään...

Kotiuduttuani kuvasin pihalla lemmikkejä ja puutarhalaatikkoni upeata sisältöä.

Ja viime pyhänä, 4.6.17, tein kaksi mukavaa kävelykierrosta. Ensin porukalla kiersimme Rintamamuseon, joka nyt on avattu uudelleen rakennettuna, ja ihmettelimme liki alkuperäiseen kuosiin palautettua raja-aluetta.

Lisää kuvia Lappohjan Rintamamuseosta löytyy tästä kansiosta.

Iltapäivällä olin mukana Mannerheim 150 v -opastetulla kävelyretkellä. Olipa mielenkiintoista tutustua Hankoon ja sen paikkoihin Mannerheim-ajatuksella. Hänhän on viettänyt jo lapsuudessaan kesiään täällä ja myöhemmin omistanut mm. Stora Tallholmen -saaren sekä Neljän Tuulen Tuvan.

Stora Tallholmen eli Suuri Mäntysaari

Neljän Tuulen Tupa kuvattuna Stora Tallholmenin puolelta

Stora Tallholmeniin on suunnittella uudisrakentamista Mannerheimin hengessä   Arkkitehtitoimisto Joarc architects'in suunnittelemana. Rakennuslupa on jo myönnetty ja rakentaminen alkanee tulevana syksynä.

Lisää kuvia sunnuntaiselta kävelyretkeltä löytyy tästä kansiosta, käyhän katsomassa...


Menneellä viikollakin (vk 23) oli jonkin verran ohjelmaa, tosin vasta loppuviikolla. Torstaina kävin taas lymfassa ja sen jälkeen ajelin Saloon ostamaan Kapun autoon takapään jousisarjan. Takaisin ajellessni pysähdyin Lillträsketin järvellä kuvaamaan aina yhtä kaunista näkymää.

Kaunis näkymä näin kesälläkin...

Tuulisessa Lappohjan rannassa pysyin juuri ja juuri kamera kädessäni pystyssä, joten kuvat saattavat olla hieman täräjtäneitä.

Lauantaina oli sitten oikeaa suuren juhlan tuntua, kun kävin koululla Lappohjapäivässä. 

Paikalla oli paljon väkeä ja tytöt esittivät mukavan voimistelunäytöksen. 

Tyttöjen trampoliinihyvpyt olivat näyttäviä, video löytyy tästä linkistä...

Pienet rytmivoimistelijatkin olivat elementissään voimistelusalin lattialla.

Paikalla oli myös hankolainen taiteilija Heikki Kukkonnen, joka kertoi vievänsä töitään näytteille Etelä-Amerikkaan loppusyksyllä Suomi 100 v -juhlan merkeissä.

Tässä kuva, joka ei todellakaan anna oikeutta Kukkosen taululle, valitan. Hänen näyttelyssään Etelä-Amerikassa tulee olemaan vastaavanlaisia öljyvärimaalauksia, joissa on lehtikultaa. Näyttelytyöt ovat vain paljon suurempia.

Siinäpä se kolmeviikkoinen sitten olikin; veneemme ei vielä ole vesillä, vaan kunhan oikea purjehduskausi alkaa meillekin, niin kirjoittelen lisää.

Siihen asti oikein mukavaa kesän alkua sinulle, lukijani. Kiva, kun olet jaksanut olla mukana tähän asti. Ja kun jaksoit lukea tämänkin jorinan loppuun, niin kiitokseksi saat kesän ensimmäisen kukkakimpun..