2.4. Aprillipäivä meni jo

minua ei huijattu, enkä minä syöttänyt silliä kenellekään. Facessa oli muutamia hyviä juttua, jotka mielestäni kaikki tunnistin aprillipiloiksi, luulisin...

Aprillia ei ole se, että en tunnistanut Järvenpäässä kuvaamaani kukkaa Jouluruusuksi. En todellakaan ollut sitä aiemmin nähnyt, vaan nytpä sen kyllä muistan...

Maanantaina olin vielä Järvenpäässä, ja laitoin ensimmäisen kerran ruokaa nyhtökaurasta; se oli ollut edullisessa tarjouksessa Prismassa. Paistoin nyhtöpossun näköistä valmistetta pannulla pakastevihannesten kera ja hyvää oli; maistuikin ihan nyhtöpossulle. Vaan pikkusen ihmettelin pullottavaa vatsaani ja ilmavaivoja.

Voissa paistettuna aivan mahtavan makuista...

Maanantaina illalla oli taas HI:n kamerakerhon kokoontuminen Hesassa, nyt drone-kuvauksen merkeissä. Kävi kuitenkin niin hassusti, että en onnistunut löytämään kokouspaikkaa, vaikka olinkin ihan ajoissa HI:n toimistolla. Hetken kuuntelin mieskuoron harjoituslaulantaa ja sitten päätin suunnistaa kotiin Hankoon. Jälkeenpäin kuulin, että tapaaminen ja drone-esittely oli pidetty eräässä kabinetissa, vaan en minä mitään ohjaavia lappusia missään ollut nähnyt. No, pääsinhän aioittua aiemmin kotiin, isännän iloksi...

Tiistaina laitoin ruokaa itselleni, kun mies ei halunnut edes maistaa sitä nyhtökauraa ja hänellä oli jotain eiliseltä jäänyttä syötävää. Nytkin paistoin sen nyhdön vihannesten kera ja nautin hyvällä ruokahalulla. Vaan taisi jäädä viimeiseksi se nyhtökaura-ateria, sillä sain aivan mielettömät vatsan turvotukset ja ilmavaivat siitä syömisestä.
Nyhtokauran tuoteselosteen mukaan sen ainesosat ovat: Vesi, kaura 14%, (kauralese, täysjyväkaurajauho, kauraproteiini), herneproteiini 14%, härkäpapuproteiini 9%, rybsiöljy, jodioitu suola (0,5%).

Ilmeisesti minun herkkä, ärtyvä suoleni ei sulata ja pilko helposti tuota herne- ja papuproteiinia, ja siitä aiheutuivat ne ennenkokemattomat vaivat. Joten täytynee jättää tuohon yhteen kokeiluun hyvän tuotteen käyttö.

Tätä suositellaan noin 80 gr henkeä kohti

Keskiviikkoaamuna kävin verikokeissa Tammisaaren sairaalassa.
Iltapäivällä lääkäri soitti ja kertoi tuloksissa olevan hieman häikkää; leukosyytti- ja neutrofiiliarvot olivat matalalla. Uusi verikoe otetaan kuukauden päästä, jotta nähdään, onko tilanne tasaantunut. Toivottavasti näin olisi....

Iltapäivän aurinko oli herättänyt pihalla ensimmäiset krookukset. Se on ainakin varma kevään merkki, jos mikä, kun ne jaksavat työntyä tuolta kuivuneitten lehtien alta päivävaloon...

Torstaina lähdettiin taas porukalla lenkille. Kun mies havaitsi ensimmäisen leskenlehden, tempaisin innostuneena kameran olaltani ja tähtäsin keltaista nuppua. Pian kuitenkin huomasin pettymyksekseni, että kamerassani ei taaskaan ollut muistikorttia. Meni pikkusen maku lenkkeilystä. Vaan kun toiset jatkoivat matkaansa puutyöaskarteluihin pallin tekoon, niin minä kävin hakemassa sen muistikortin ja lähdin yksinäni uudelleen kohti rantaan. Ja kuvasin ihan sydämen kyllyydestä, en kuitenkaan ihan korttia täyteen.

Kovaa kyytiä Koverharin edustalla...

Perjantaiaamu valkeni sananmukaisesti,  sillä yöllä oli satanut lunta. Lämpö oli koko päivän kuitenkin plussan puolella, joten iltaan mennessä noin vähä lumi suli melkein kokonaan.

Illemmalla olivat Lappohjalaiset suurin joukoin vasta avatun kaupan edessä, kun siellä oli tarjolla grillimakkaraa ja kahvia. Mekin kävimme ihmettelemässä vaalimainoksia  sekä -ehdokkaita ja tietysti myös söimme ne tarjotut makkarat.

Lauantaina kävimme sitten porukalla ennakkoon äänestämässä Lappohjan koululla, jossa ei näyttänyt olevan tungosta. Ilma oli oikein tuhnuinen, sankka sumu ja tihkusade, joten emme lenkkeilleet sinne, vaikka niin olikin ollut tarkoitus. 
Iltapäivällä olimme sitten mainoksen uhreja, tai pikemminkin halusimme laistaa ruuan laitosta, sillä ajelimme Karjaalle syömään. Siellä Sociksessa eli Seurahuoneella oli tarjolla buffet, joka maksoi eläkeläisiltä vain 8 Euroa; siis tosi edullista ja oli hyvää. 
Kävimme ruokailun jälkeen kävelemässä joen rannalla ja ylitimme joen riippusiltaa myöten. Sumuiset maisemat olivat kuvauksellisia.

Ja tämän sunnuntain päivälenkillä kävimme moottorivenerannassa ja pitkästä aikaa palasimme metsän kautta kotiin. Kaikkea kivaa kuvattavaa näkyi, siis onneksi tarkkasilmäinenkin oli mukana. Minä en olisi huomannut polulla jään päällä nököttävää sammakkoa, niin suojavärinen se oli....