Kevättä ilmassakin

ja lumet sulavat semmoista vauhtia, että en olisi uskonut. Vaikka olen nähnyt kevään tulon ja lumen sulamisen jo pitkälti seitsemättäkymmentä kertaa, niin aina se kuitenkin hämmästyttää; siis se sulamisnopeus. Vanha sanonta "Mitä Mariana katolla, se Vappuna vaolla" ei ehkä taas pidäkään paikkaansa. Marian-päivä on 17.3. ja silloin oli katoilla aika paljon lunta:

Nyt kuitenkin muutaman päivän vesisateen ja tämän päivän auringonpaisteen jälkeen lumet ovat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Tai kyllähän tuolla metsissä on vielä paikoin paljonkin lunta, vaan tokko Vappuna enää vaolla juurikaan. Vaan hän näkee, ken elää...

Pikkuhiljaa on saatu paikkoja kuntoon täällä Lappohjassa, vaikka samalla onkin melkein päivittäin käyty kävelylenkillä tutustumassa ympäristöön. Yritän piakkoin saada kuvasarjan Lappohjan seudusta muillekin näytille...

Arkipäivän piritykseksi sain väriä keittiöön. Mies laittoi tiskipöydän päälle seinään tangon ja siihen koukut, joissa voin roikuttaa tiskiharjoja. Kyllä on kätevää:

Kansalaisopiston lukuvuosi on päättynyt. Kävimme kaupungintalon galleriassa ihailemassa oppilastyönäyttelyä. Oli siellä monipuoliset harrastusten tuotokset esillä:

Ensi syksynä minäkin yritän mennä Kansalaisopistoon  harrastamaan. Pitäisi saada muutama tuoli vrerhoiltua...

Ajelin päivällä hitaasti ympäri Hankoa etsien kevätkukkia, vaan en nähnyt. Ja sitten löysin ne "entisen kodin" pihalta, jossa alkuviikosta vielä oli lunta. Kyllä kukkivat krookukset ilahduttvati: