Hae tästä blogista

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

30.11.14 Viime viikko jäi väliin

pikkukiireiden takia ja nyt vaivaa sellainen väsymys, että jutusta ei tule pitkä. Kahden kuluneen viikon aikana on tapahtunut paljon, mielenkiintoistakin, vaan nyt saavat jutut ja kuvat odottaa aikoja parempia.

Tänään jaksoin käydä lenkillä ihanien naapureiden kanssa, vaikka aamupäivällä olikin pilvistä, onneksi kuitenkin kuivaa. Kun sitten heräsin päiväunilta juuri ennen auringon laskua, huomasin melkein kirkkaan taivaan ja jaksoin ottaa siitä muistoksi ja piristykseksi kuvan:




Toivotan sinulle, mahdollinen lukijani, oikein rauhallista joulukuun alkua ja 1. adventtia.
Palaan paremmalla ajalla...

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

16.11.14 Aurinkokin paistoi tänä aamuna

Ja taisi se paistaa vielä puolen päivän jälkeenkin, vaan minäpä en silti käväissytkään ulkona. Miten tämä päivä nyt sattuikin menemään ihan noin ohitse...

Aurinko oli noussut tänään Hangossa kello 8.31 ja laskenut kello 15.55; päivän pituus on ollut siis vain 7 h 28 min. Ja usko tai älä: päivä näyttäisi lyhenevän 4-5 minuuttia vuorokaudessa...
Onneksi jouluun ei ole enää pitkälti, sillä tuosta kuviosta näkyy, että jo Tapaninpäivästä valoisa aika alkaa lisääntymään reippaasti

www.vantaanweather.info sivustolta löytyvät päivä pituus -laskelmat eri paikkakunnilla Suomessa

Torstaina olin lähdössä Hesaan, kun mies meni auttamaan lenkkikaveria talvirenkaitten vaihdossa. Hommaan osallistumisesta hän oli saanut korvaukseksi puoli kassillista silakoita. Lykkäsin lähtöäni, sillä silakat piti perata ja tietenkin paistaa niistä osa. 



Ja kyllä aivan tuore silakka osaa olla hyvää paisetttuna. Hyvää oli myöskin miehen lopuista silakoista uunissa hauduttamansa tomaattisilakkavuoka sitten, kun palasin kotiin...

Hesassa  kävin yöpymässä hotellissa. Liikenneturva piti valtakunnalliset kouluttajapäivänsä Hakaniemessä uudessa hotelli Paasitornissa. Päivien anti oli erinomainen, kokouspaikka ja koko Paasikompleksi toimiva ja mielenkiintoinen, sekä ruoka erittäin hyvää. Söin melkein enemmän kuin jaksoin ja nukuin hyvin täyden vatsani vieressä. Mukavaa oli myös tavata kaikki vanhat ja uudet kouluttajat, joista monet olen tuntenut koko kouluttajaurani ajan, yli 30 vuotta. Vaan kyllähän minä alan tuntea itseni jo melkein ikälopuksi, kun suuri osa uutta väkeä sopisi melkein lapsenlapsikseni...

Vaikka tänään en ulkoillutkaan, niin olen kyllä viikolla käynyt lenkillä sekä kavereitten kanssa että yksinäni. Sumuisena päivänä alkuviikosta kiertelin Lappohjan ja Hangon rantoja ja kuvasin sumuisia maisemia.

Hangon Itäsatamassa sumua...

Lappohjan pienvenesatamassa sumua...
Tanssilavan rannassa...

Lappohjan uimarannassa...
Ja kyllä sitä sumua riitti maihinkin, ei vain merelle ja rantaan:

Satamatien ylikäytävä oli aivan piilossa sumussa...
Ja pihlajanmarjat ovat väriläikkä maisemassa sumussakin...

Noita pitäisi vielä keretä poimimaan ennen kuin tilhet sapuvat tänne etelään...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

9.11.14 Isän päivää

on vietetty monissa kodeissa. Käytiin mekin kakkukahvilla miehen tyttären luona, nam nam... Ja sen jälkeen käväistiin pienellä lenkillä.

Matias soitti kiihtyneenä kolmen jälkeen ja käski minun mennä ulos pihalle. Olin hetken ihan pihalla, kunnes hän kertoi, että äiti lensi juuri siitä Hangon yli. No, täällä on ollut niin pilvistä ja sumuista, että enpä sitä konetta olisi kuitenkaan pihalta nähnyt, vaikkka olikin vain kuulema 7328 metrin korkeudessa tällä kohtaa. Ja niin lapset saivat äidin kotiin viettämään isänpäivää...

Sateista ja lauhaa on melkein koko viikko ollut. Ajelin maanantai-iltana sateessa pääkaupungista tänne Lappohjaan, eikä se kovin miellyttävää ollut. Onneksi silloin, kun keskiviikkona taas yhdessä palattiin tänne, oli illalla vielä kuiva keli enkä turhaan rasittanut kuskiani.


Hangossa avattiin torstaina sadesäässä uusi K-supermarket, ja me jouduimme sinne tungokseen naapureiden kanssa. 


Urheilukenttä on tilapäinen parkkipaikka, kunnes vanha myymälärakennus puretaan...

Mennen tullen juotiin kakkukahvit. Kahvia oli tarjoilemassa ihka elävä Paula-tyttö ja tietysti kuvasin hänet...


Myymälässä maisteltiin erilaisia herkkuja ja ihailtiin myymälän runsasta tarjontaa.



Eipä ihme, että täälläkin on pilvistä ja sumuista, kun tehtaat syytävät koko ajan lisää pilveä taivaalle...



Ja kun on oikein sumuista, niin edes tuulimyllyt eivät näy kunnolla, vaikka viereltä ajaa:...

Tuulimyllyt häviävät sumuun...

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

2.11,14 Taas viikko lähempänä

esimerkiksi marraskuun loppua, vuoden vaihtumista, talvipäivän seisausta (siitä alkaa valoistumaan), joulua ja uusia suunnitelmia. Siis pimeää on ollut: tänään oli sateinen ja paksupilvinen päivä, näytti siltä, että ulkoa ei sisälle tullut yhtään valoa, joten lampuja on poltettu koko päivän. Aurinko nousikin vasta klo 7.52 ja laski jo 16.31, päivän pituus vielä 8 tuntia 39 minuuttia.

Minä en näytä muistavan  tapahtumia, jollen katsele valokuvia. Ja tällä viikolla olen kuvannut vain kahtena päivänä. Ja näyttäähän tuota aurinkoakin olleen näkyvillä keskiviikkona, kun kävin fysioterapeutilla Ruoholahdessa. Tuuli oli kyllä kova ja kylmä, vaan sain kuitenkin kuvattua saman maiseman kuin viime viikolla, nyt ilman hiililaivaa:


Samaan moderniin tyyliin on rakennettu  myös Hampurin, Linzin ja Kölninkin vanhoja satama-alueita, joiden marinoissa kesällä 14 yövyimme jokimatkallamme.

Muutoin viikko meni terveydenhoitokoneistoon tutustuen ja netistä tietoa etsien. Hesassa ollessani yövyin taas pojan luona ja oli ihanaa tavata niitä kolmea lasta.

Nyt kun uhkana on liukkaat kelit, niin autoihin on vaihdettu talvirenkaat. Eilen homma hoitui Hangossa ihan kivuttomasti, ainakin minun kohdaltani. Nuoremmat apuvoimat tekivät taas kerran hyvää työtä, kiitos heille!

Kävin samalla Hanko-reissulla pitkästä aikaa kuvaamassa rantoja. Kuvasin Appelgrenin tietä ajaessani videota, jonka aion joskus laittaa juutuupiin...

Tuuli oli lauantaina tosi kovaa ja puuskaista. Ihme, että pysyin kameran kanssa pystyssä siellä rannalla. Näin nyt ekan kerran uuden aallonmurtajan, joka on rakennettu Märaskärin rannasta länteen päin:

 
Ensi viikolla on taas edessä monta matkaa Hesaan ja huomenna ensimmäiseksi hammaslääkäriin. Toivottavasti yhtä hammastani ei tartte leikata pois, se toimenpide siirtäisi muita hoitoja turhan edemmäs...