Toukokuisena sunnuntaina 5.5.19

en ole muka ennättänyt kunnolla käydä ulkona. No sen verran, että hain fillarini varastosta verannalle ja mies täytti sen renkaat. Jos vaikka yrittäisin huomenissa pyöräillä.
Eilen sen sijaan käytiin jo ennen puolta päivää lenkillä rannassa. Pilvistä oli puolittain ja tuuli tuntui tosi kylmältä. Onneksi olin pukeutunut kunnolla, pipo ja käsineetkin käytössä.

Koverharissa laiva laiturissa...

lautakuorma lautalla menossa saareen...

Suosittelen katsomaan

Tällä viikolla katsoin montaa mielenkiintoista ohjelmaa televisiosta.
Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa haastateltiin Esko Valtaojaa. Kyllä on ihanan avarakatseinen professorismies ja tieteen popularisoija. Suosittelen katsomaan ohjelman Areenasta, jossa se on nähtävänä toistaiseksi. Linkki artikkeliin löytyy tästä.

kurkia matkalla jonnekin...

Viikko sitten lauantaina Finkkilä&Tastula -ohjelmassa oli otsikkona Toivoin elämänmuutosta, sain syövän. Siinä Anitta Ahonen kertoo elämästään, syöpätaipaleestaan  ja koomikon urastaan. Haastattelussa on mukana myös huippututkija Johanna Ivaska, molekyylaarisen solubiologian professori; akatemiaprofessori. Artikkelin ohjelmasta voit lukea tästä  ja ohjelmavideo näkyy Areenassa toistaiseksi.

kyllä se aurinkokin paistoi...

Suosikkisarjani on toiveuusintana esitettävä englantilainen Sydämen asialla, Englannin nummielämää suomalaiseen makuun.
"Yorkshiren nummilla tapahtuva sarja kertoo Aidensfieldin pienestä kylästä ja sen läheisen pikkukaupungin Ashlfordlyn poliisiasemasta. Maalaispoliisin työn lisäksi pääsemme katsomaan englantilaista arkea kylissä, pubissa, maatiloilla ja hämäräperäisissä vajoissa. Yleensä hyvyys lopulta voittaa." lainaus Yle.Areenasta.
Tuohon viimeiseen toteamukseen en nyt juuri oikein uskalla yhtyä. Perjantaisessa jaksossa nimittäin tapahtui ikäviä asioita ja juttu päättyi melko jännittävään kohtaan: pudottaako konstaapeli Nick lapsensa jokeen, vai... Hänen vaimonsa oli sairastunut odotusaikanaan leukemiaan, eivätkä hoidot tepsineet. Hoidot oli voitu aloittaa liian myöhään, koska Kate halusi synnyttää lapsensa ensin.  Niinpä Nick oli katkera lapselle, jonka takia rakas vaimonsa oli kuollut. Siis onpa jännitettävää kerrakseen, vaan huomennahan sarja taas jatkuu, onneksi.

Hoitovaiheesta

Edellisviikolla olin poikani ja miehen kanssa Meilahdessa hematologian poliklinikalla keskustelemassa siirtolääkärin kanssa hoitoni seuraavasta vaiheesta. Nykyinen sytostaatti-+pistoslääkitys on pitänyt tautini kurissa niin hyvin, että itse asiassa luuytimessäni ei viimeisissä kokeissa enää havaittu syöpäsoluja. Siksipä minulle voidaan tehdä kantasolusiirto, koska sopiva luovuttajakin on löytynyt. Luovuttajasta en tiedä muuta kuin että hänellä on sama sukupuoli ja myös sama veriryhmä kuin minulla, joten se ei muutu. Siirto on sovittu kesäkuun loppupuolelle, joten tässä on vielä reilusti toista kuukautta aikaa nauttia alkukesästä. Ja toivottavasti ilmat nyt kunnolla lämpenee, jotta on mistä nauttia...

kimalaiselle riitti puuhaa vielä ennen näitä kylmiä...

sinivuokkoja olen taas kuvannut paljon...

toivottavasta valkovuokkoja on vielä Äitienpäivänä viikon päästä...