Hae tästä blogista

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13.12 Lucian päivä

ja 3. adventti on tänään. Ja ulkona +3 lämpöä täällä eteläisimmässä Suomessa. Ei siis kovin jouluisalta vaikuta. Kolme kynttilää kuitenkin valaisee sen lisäksi, kun päivällä lenkillä ollessa aurinko loisti pilvenraosta meren pintaan.



Oikein piti ottaa kalenteri esille, jotta muistan, mitä viikolla on tullut tehtyä. Siis eipä oikeesti paljon mitään, ainakaan valokuvia ei näytä tullee otetuksi. Niin paitsi noista pihavaloista otin kuvia joulukorttien pohjaksi. Ja sainkin kortit tehtyä ja ne tulivat jo painettunakin. Onneksi vasta huomenna on se viimeinen postiinjättöpäivä, jolloin kortit voi lähettää jouluhinnalla, siis ettei jäänyt ihan viimetippaan tänäkään vuonna joulumuistamiset. Nykyisin tulee nuo onnittelu- ja joulu- yms. toivotukset laitettua pääosin s-postilla ja facebookissa. Paperisen joulukortin lähetämme oikeastaan vain niille ihmisille, joiden digitaalisia yhteystietoja minä en tiedä.


Viikolla kävin ronkittavana mm. hammaslääkärissä. Taas paikattiin yksi reikä ja yksi etuhampaan kärjen lohkeama. Ei ole halpaa tämä suun hoito, ja kuinkahan monta rahanreikää suustani vielä löytyykään ennen kuin rintasyövän uusiutumisen estolääkitys aikoinaan loppuu.

Lapset lensivät taas aurinkoon, ja sain viestin, että eräs tuttavapariskunta on muuttanut Lissaboniin. Milloinkahan itse uskaltaisimme tehdä radikaalin elämänmuutoksen; pahaa pelkään, että ei ehkä koskaan. Tai purjehditaan se vene nyt ainakin ensin tänne Suomeen ensi kesänä...

Taas muuten tuntuu siltä, että kirjoittelen näitä juttuja vaan omaksi ilokseni, vaikka en aina iloitsekaan kirjoittaessani. Minulla lienee noin 12 uskollista lukijaa, sillä sen verran näytetään tilaston mukaan blogini uusia tekstejä luettavan vakituiseen. Kiitos ystäväni...

3 kommenttia:

  1. Luin hiljattain yhden kirjoitusoppaan, jonka palautin juuri eilen kirjastoon. Siitä jäi mieleen erityisesti kaksi neuvoa: 1) Kirjoittajan ei pidä ajatella, lukeeko sitä kirjoitusta kukaan koskaan, vaan niin, että ellen minä sitä kirjoita, se jää kirjoittamatta. 2) Muistelmia ei pidä käyttää koston välineenä eikä niissä pidä esitellä itseään fiksumapana kuin mikä on todellisuudessa ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos muistutuksesta, Timo; lienen tuon lukenut minäkin.
      1) Kaipaamme kuitenkin jokainen joskus hieman itsetunnon kohotusta...
      2) En kait minä esittele itseäni noin...

      Poista
  2. Seija, tuo ensimmäinen neuvo oli meille molemmille pohdittavaksi, toinen vain itselleni. En edes tiedä, onko sinulla aikomusta kirjoittaa muistelmia.

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!