Hae tästä blogista

perjantai 6. joulukuuta 2019

Itsenäisyyspäivänä 6.12.19.

Hyvää itsenäisyyspäivää, suomalaiset!



Minä vietän tämänkin itsenäisyyden juhlapäivän täällä Meilahden Kolmiosairaalan 7. kerroksessa, nyt B-osastolla. Kaksi vuotta sitten olin myös täällä, samassa kerroksessa ja silloin A-osastolla hoidattamassa syksyllä diagnosoitua veritautiani (AML=akuutti myeloinen leukemia) Nyt olen valmistautumassa ensi keskiviikon kantasolusiirtoon.

Kun maanantaina puolilta päivin saavuin miehen  kanssa tänne osastolle, ohjattiin meidät käytävän perälle odottelemaan huoneen siivousta.


 Kun muutaman kerran myöhästymisen anteeksipyyntöjen jälkeenkään huonetta ei ollut vielä käytettävissä, laitoin miehen matkoihinsa, osasinhan odotella yksinkin. Olin jättänyt ulkovaatteeni autoon, jotta ne menisivät takaisin kotiin. Tämä siksi, että koska en saisi sairaalassaoloaikanani poistua huoneesta, niin turhaan ottaisin talvitakkia täyttämään pientä vaatekaappia.

Tutustuin siinä istuessani moneen hoitajaan ja viimein kävi lääkärikin jututtamassa minua. Ja lupasi tulla uudestaan seuraavana päivänä, jahka olisin saanut huoneen. Nyt minulle oli tilattu yöpymistä varten huone läheisen Scandic-hotellin potilashotellista. Jätin osan tavaroistani osaston kansliaan ja kiiruhdin ilman takkia ja käsineitä sinne muutaman korttelin välin vain hieman palellen. Sain mukavan huoneen 10. kerroksesta ja koska minulla ei ollut sisätossuja mukanani, jouduin tepastelemaan huoneessa kävelykengät jalassa. Kävin alakerran kaupassa ostamassa syömistä, sillä HUSin ruokakupongin säästin tiistain aamiaista varten. Ikkunasta oli aika mukavat näköalat Helsingin keskustaan ja otinkin muutaman kuvan.

Näkymä potilashotellin huoneen ikkunasta. Vasemmalla ilmeisesti Linnanmäen rakennelmia...

Näkymä Scandic Meilahden 10 kerroksen huoneesta. Vasemmalla Suurkirkon profiili...

Puolen päivän aikaan kiiruhdin taas sen muutaman korttelivälin takaisin osastolle. Vaan eipä minulle vieläkään ollut huonetta valmiina. Niinpä suunnistin kamerani kanssa Tornisairaalan 14. kerroksen aulaan, josta hoitajan kertoman mukaan olisi hyvä näköala etelään, merelle. Olin nimittäin saanut tietää, että joutuisin huoneeseen numero 9, joka ei ole toivomaani merinäköala -suuntaan.

Näkymä 14. kerroksen aulasta etelään. Oikealla Salmisaaren piippu...

Nyt olen ollut tässä huoneessa jo kolme yötä, mahdollisesti 30 vielä edessä. Heti tiistaina minulle laitettiin heräämössä keskuslaskimokatetri, jossa nyt olenkin ollut kiinni koko ajan. Saamani sytostaatit ja muut lääkkeet voisivat vahingoittaa munuaisiani, joten niitä täytyy huuhdella tehokkaasti. Minua nesteytetään tiputuksella 2-3 litraa vuorokaudessa, siis jatkuvasti. Samaan aikaan minun tulee lisäksi juoda nesteitä liki pari litraa päivässä. Painoni on jo muutamassa päivässä noussut pari kiloa; paljonkohan sitä kertyykään ennen kuin minulle tarjotaan nesteenpoistolääkettä...

Tänään on siis pyhäpäivä, ei taida olla lääkärin kiertoa ja saamme varmaankin päiväkahvin jonkin leivonnaisen kera. Hoito kuitenkin jatkuu, saan tänään ensimmäisen kolmesta hyljinnänesto infuusiosta. Tänään tiputetaan jo toistakin sytostaattia ja mahdollisuus myrkkyjen sivuvaikutuksiin lisääntyy. Anti-Thymosyytti-seerumin epäsuotuisiin vaikutuksiin kuulunee väistämättä kuume ja ihomuutokset, jääpä nähtäväksi kuinka käy.

Kaikesta huolimatta toivotan sinulle, lukijani, oikein hyvää Itsenäisyyspäivää myös seitsemän vuoden takaisen jutun välityksellä...

Näkymä potilashotellin huoneen ikkunasta aamulla. Oikealla näkyy osa uutta lastensairaalaa...






maanantai 25. marraskuuta 2019

24.11.2019 marraskuu loppuu jo kohta

ja minulla on edessä huomenna jännä päivä! Silloin pitäisi Meilahdesta siirto-osastolta tulla varmistussoitto. Siis varmistus siihen, että menen hematologian osastolle 7B, saamaan kantasolusiirron. Siis mikään ei todellakaan ole niin varmaa kuin epävarma...

Olen käynyt siis jo siirtoa edeltävissä kokeissa Meilahdessa ja tavannut endokrinologin Jorvissa, joten periaatteessa kaiken pitäisi olla kunnossa; vaan eihän sitä koskaan voi olla varma jonkin onnistumisesta etukäteen. Ja tuo ajatus ei mielestäni ole laisinkaan negatiivista ajattelua, vaan pelkästään tervettä järkeä😅

Kävin Meikussa käydessäni, 18.11., yläkerrassa kuvaamassa, miltä Siltasairaalan rakennus nyt näyttää. Kovasti on maisema muuttunut viime vuosien aikana...



Olen tämän syksyn aikana jatkanut työväenopistossa kivenhionnassa käymistä. Olen onnistunut hiomaan muutamia kiviä suht' kiiltäviksi, vaikka ne eivät oikein kunnollisen näköisiä olekaan. Sain myös äskettäin  lakattua pariin kertaan ne viimeksi Eevan ja Micen työpajassa kunnostamani Pirkka-tuolit. Ensi vuonna en ilmeisesti ainakaan kevätpuolella voi ehkä osallistua mihinkään Kansalaisopiston toimintaan...

kivenhionnan tuotoksia...

Pirkka-tuoli kolmeen kertaan lakattuna...


Käväisin viikolla Porvoossa tapaamassa muutamaa ystävää. Ensimmäinen tapaaminen johti toistaiseksi toivottuun lopputulokseen; vaan toinen tapaaminen oli surullinen. Ystävättäreni on sairastunut vakavasti, ja tietenkin kirottuun syöpään 😭, eikä ennuste ole ilmeisestikään kovin positiivinen. Voi kunpa osaisin tukea ja lohduttaa häntä...


ilmeinen naakkaparvi Raatihuoneen tietämissä...

sama naakkaparvi osittain kirkon katollakin...

Porvoonjoen makasiineja...

Tämän päiväisellä lenkillä ei minulle tullut hiki, vaikka aika reippaasti kuljettiinkin.Virtaniemessä näki hyvin, kuinka alhaalla vesi nyt oli, ilmeisesti noin -37 cm. Pajunkissa yritti jo ryömiä kuorestaan ja hämmästyksekseni sitkeä orvokki oli vielä kukassa talon nurkalla...





Kiva nähdä, onko tämä alkava viikko viimeinen näillä kantasoluilla ja täällä kotona...


sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Loppusyksyä, marraskuuta...

Syksy jatkuu, ilmat kylmenee ja pian saattaa sataa lunta tänne ihan eteläänkin. Ja kaksi vuotta sitten olikin lunta tilapäisesti esimerkiksi Hesassa, kun osaston 7A ikkunasta ulos katselin.



Niin, ja kolme vuotta sitten, 3.11. lunta oli täällä meilläkin ihan kivasti maisemaa kaunistamassa.


Nyt kuitenkin ilmat ovat vielä syksyisiä ja oikein sopivia lenkkeilyyn. Talvirenkaat tosin on sitikkaan vaihdettu, kun on tiedossa noita Hesan keikkoja. Muutoinhan me eläkeläiset voidaan melko vapaasti valita, milloin jäädä kotiin tai lähteä liikenteeseen...

Kävin pari viikkoa sitten Tampereella Komediateatterissa katsomassa, kun Anitta Ahonen esitti soolonsa, Iso A -ylipainovoimaa. Kyllä kannatti junailla sinne asti, esitys oli syvällisen hauska, taattua Iso A:ta...


Teatterissa ei kuulutuksen mukan olisi saanut taltioida esitystä, vaan minä otin Anittasta muutaman kuvan muistoksi käynnistäni. Vielä kun saisin videon hänen Sininen sointu -esityksestään valmiiksi, niin olisin tyytyväinen.

Vaan miten tyytyväinen olen siitä tiedosta, että kantasolusiirto on suunniteltu tehtäväksi joulukuussa? En nimittäin vielä oikein jaksa uskoa siihen, sillä vasta tulevalla viikolla saanen tiedon muutaman päivän takaisen vartalon TT-PET-kuvauksen tuloksista. Sattaahan nimittäin olla, että vartalossani onkin taas, tai edelleen, jotain häikkää, eikä siirtoa voidakaan tehdä. Vaan mitä tuota suremaan, ennen kuin asia varmistuu, puoleen tai toiseen...

Olemme yrittäneet ulkoilla sään sallimissa rajoissa, vaikka säähän onkin vain pukeutumiskysymys, kuulema. Kamerani on tietenkin ollut mukana ja siinä se kevyt vaihtoehto-objektiivi, 50 mm. Jotenkin vaan tuntuu, että en saa maisemista enää irti mitään vaihtelevaa. Ranta näyttää aina samalta ja vesi on kirkasta 😞. Vaan ehkä vielä joskus saan intoa lisää ja löydän uuden katsantokannan...






Kävin muutama viikko sitten yökuvauskurssilla, jossa oli mukana monta hankolaista valokuvaajaa. Mikael Rantalainen alusti ansiokkaasti aiheesta ja näytti ottamiaan kuvia meille malliksi. Illalla osa meistä kurssilaisista lähti hänen kanssaan kuvaamaan, minä myös mukana. Pitäisi vaan malttaa lähteä useammin ulos, tuonne pimeään siis...





Sunnuntai-ilta kääntyy siihen pisteeseen, että tekkarista alkaa pian ruotslainen saraj "Innan vi dör", Ennen kuolemaa. Joten hauska illan jatkoa sinullekin, ja tapaamisiin...




sunnuntai 20. lokakuuta 2019

20.10.19. Kaunis syksy jatkuu,

vaikka minulla ei hoidot oikein kunnolla sujukaan.
Veriarvot olivat nyt viikolla sen verran huonot, että sytostaattien aloitus ja pistosviikko siirtyvät seuraavalle, 44. viikolle.

Syksyn väriloistoa...
Nythän on jo viikko numero 42 ihan lopuillaan. Tuon viikkotiedon katsoin vanhasta kunnon almanakasta. Siitä näkee myös auringon nousut ja laskut Helsingin, Jyväskylän, Oulun, Sodankylän ja Utsjoen horisontin mukaan. Minä käytän tuohon päivänpituuden laskemiseen sen sijaan toista sivustoa. Vantaaweather.info -sivustolla ei oikeastaan tartte laskea mitään, sillä kun sinne kirjoittaa paikkakunnan, niin ohjelma laskee sen paikan tiedot.


Tuon mukaan siis tänään aurinko oli noussut täällä Hangossa klo 8.20 ja laskee 18.05, päivän pituus vielä 9h 45min. Kuvassa näkyvät myös kuun vaiheet. Viikon päästä päivä on jo yli puoli tuntia lyhempi kuin tänään ja näyttäisi olevan uusi kuu...

Viime mietteitteni jälkeen kävin siis Jorvin sairaalassa leikkauksessa. Onnistunut operaatio vatsan entisen arven kautta ja ohutsuolen lyhennyksen myötä NET:kin oli häipynyt. Onko siitä tuumorista aiheutunut joitain etäpesäkkeitä, selviää parin viikon päästä, kun menen vartalon tietokonekuvaukseen Meilahteen. Siis jännitettävää vielä on...

Vajaa viikko vierähti Jorvissa ja kotona pystyin liikkumaan kaikista yli kahdestakymmenestä hakasesta huolimatta muistaakseni ihan kohtuullisesti.

Hangossa oli elokuussa mielenkiintoinen taidenäyttely, Washed ashore: Hangon rannoilta kerätyistä roskista oli Johanna Sandin tehnyt taidetta. Mielenkiintoisia valokuvia, jotka herättivät ihmettelemään meidän ihmeisten välinpitämätöntä käytöstä, mitä kaikkea me rannoille, luontoon heitetäänkään. Voit katsoa näyttelystä ottamiani kuvia tästä

Muutoin loppukesällä ja nyt syksyn alussa olenkin liikkunut melkein vain lähiseuduilla, Lappohjan ja Hangon rannoilla, Hangossa katukuvauskurssilla, Kansalaisopistossa kiviä hiomassa ja mekon tahraa peittämässä ompeluilloissa. Ja ai niin, kävinhän minä "SIRPA-19 Turvallisesti vesillä naisille" -kurssin Pansion mv-asemalla. Armeijan vihreissä oli mielenkiintoista kerrata merenkulkutaitoja ja hypätä veteen pelastautumispuvussa...

Ja ei muuta kuin menoksi...

Uskalsinpas painaa naamani vedenpinnan alle 😏...

Kurssisto onnistuneen merimatkan jälkeen...

Jorvin sairaalan ikkunasta länteen...

Pitkään tuo vene on odottanut omistajaansa Lappohjan rannalla...

Kesäinen taivas Lappohjassa...

Katukuvauskurssin satoa Hangosta...

Tiira varoittaa poikastaan ,vai poikasestaan...

Koverharin satama iltavalaistuksessa...

Lappohjan uimarantaa lokakuun ruskassa...

Neidonkieli lokakuussa...
Syksy on ollut lopulta melko kaunis, ainakin ruska on ollut näyttävää ja värikästä. Nyt jo pohjoisessa on talven tuntua ja näköäkin, vaan nautitaan me vielä näistä +-lämpötiloista ja vesisateista, ja katsellaan vaikka ruskakuvia...

Upeat haavat Lappohjassa...

Mielenkiintoinen polku Prediumiin, kaikkina vuodenaikoina...

Tuuli oli lauantaina kovaa, vaan kuitenkin lämmintä...
Syyskuun kuvauksia voi käväistä katsomassa tästä kansiosta...

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

22.9.19 syksy taisi jo alkaa,

koska viime aikoina on ollut kovatuulisia sadesäitä. Vaan onpa meillä ollutkin pitkä, kuuma kesä. Joka kohdaltani oli siis aivan erilainen kuin oli suunniteltu.
Kantasolusiirtoa ei siis heinäkuun alussa ollutkaan, kun ohutsuolestani oli löydetty se neuroendokriinituumori. Se saatiin onnistuneesti leikattua elokuun alussa Jorvin sairaalassa, ja leikkaushaavakin on jo parantunut.

Heinäkuussa oli sen verran "vapaata", että lähdimme taas retkeilyautolla ajelemaan, nyt kotosuomeen.
Kiersimme Mäntsälän, Myrskylän, Orimattilan, Kouvolan, Imatran, Ruokolahden, Punkaharjun ja Savonlinnan, Petäjäveden ja Keuruun kautta Haapamäen Höyryjunapuisoon.

Ihan mukava reissu, vaikka se alkoikin hieman hassusti, minun sekoiluni takia. Minulla oli leikkausta edeltävä lääkärinkäynti Jorvissa aamulla, joten päätimme mennä jo illalla sairaala-alueelle, jotta sitten pääsisimme lääkärintarkastuksen jälkeen suoraan reissuun. Vaan minä olinkin mieltänyt ajan päivää liian aikaiseksi, joten lopulta vietimme 2 yötä Jorvin sairaalan parkkipaikalla. Päivää emme kuitenkaan haaskanneet, vaan kävimme tutustumassa niin Glimsin talomuseoon kuin Hvitträskin kartanoonkin.

Jorvin sairaalan parkissa

Glimsin talomuseon kahvila

Hitträskin kartano

Suuntasimme nyt "oikealle" leirintäalueelle, sillä puskaparkin jälkeen halusimme saada sähköä ja päästä saunaan. Ajoimme Mäntsälän ja Myrskylän kirkojen kautta Artjärven Vuorenmäkeen, jossa on Lahden Karavaanareitten virkistysalue. Saunassa riitti löylyä, vesi oli järvessä lämmintä ja auringonlasku kuvauksellinen.

Mäntsälän kirkko

Myrskylän kirkko

Vuorenmäen camping Artjärvellä



Aamulla ei ollut pitkä ajomatka Kouvolaan, jossa tapasimme muutaman tunnin ajan tuttuja,  ja ennätimme vielä Imatralle ihailemaan koskinäytöstä. Olimme aiemminkin nähneet jokiuoman täynnään vettä, vaan nyt veden alkaessa virrata padosta, soi taustalla komeasti Sibeliuksen musiikkia. Upea kokemus.

Imatran koski kuohuu

Yöksi ajoimme puskaparkkiin Ruokolahden hautausmaan kupeelle. Oli rauhallinen yöpymispaikka ihan omilla mukavuuksilla.

Ruokolahden kirkon vanha

Ruokolahden kirkko

Punkaharjua oli pitkästä aikaa kiva ajella rauhallisella nopeudella, jolloin ennätimme ihailla komeaa kansallismaisemaa, vaikka siitä ei jäänytkään kuin muistikuvia 😉.

Hotelli Rantakatin leirintäalueella viihdyimmekin sitten kaksi yötä. Saunoimme, uimme, soutelimme järvellä ja nautimme kesästä.

Hotelli Rantakatti



Jätettyämme Rantakatin kävimme ensin Punkaharjun asemalla taidenäyttelyssä. Sieltä ajoimme hämmästelmään Kerimäen suurta puukirkkoa. Sen jälkeen Savonlinnassa vierailimme Riitan luona linnan kupeessa ja ostimme torilta annokset paistettuja muikkuja. Tosi maukkaita olivat ja niitä riitti meille kahteenkin ateriaan.

Punkaharjun asema





Jatkoimme matkaa lännemmäksi Jyväskylän kautta ja vietimme taas yön puskaparkissa, nyt Petäjävedellä. Kävimme lenkillä ja kiersimme Petäjäveden vanhan puukirkon; valitettavasti sinne ei enää päässyt illlalla sisälle. Kirkko kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon ja on oikeesti vierailun arvoinen. Ja taas auringonlasku oli kaunis.

Petäjäveden vanha kirkko

Petäjäveden vanha kirkko


Retkemme läntisin paikka oli sitten Haapamäellä, Höyryveturipuisto.  Matkalla katsastimme Keuruun vanhan kirkon ja 15-hankaisen kirkkoveneen. Haapamäen höyryveturipuistossa meni muutama tunti kierrellessä ja katsellessa museoraiteille siirrettyjä vetureita ja erilaisia vaunuja.

Keuruun vanha kirkko

15-hankainen kirkkovene, Iso-Valkonen

Haapamäen höyryveturipuistoa

Höyryveturipuistossa
Kotiin ajelimme Muroleen kanavan kautta ja illalla oli kiva päästä taas vaihteeksi omaan saunaan. Matkalla olimme 23.-30.7. , jonka jälkeen kävin Jorvin sairaalassa leikkauttamassa ohutsuolestani se NETin...

Muroleen kanava