Hae tästä blogista

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kevätinnostuksen vallassa

päätin kirjoittaa unohtuneeseen sunnuntaiseen tapaan pienen jutun.

Talvi piti meitä otteessaan aika pitkään tänä vuonna. Ja nyt sitten tuo kevät oikukkaine säineen tuli melkeesti yhdessä hujauksessa. Vaan vielähän tuo ilma ennättää kylmetä, vappuun on vain reilu viikko...

Kolme vuotta sitten ensimmäinen krookus tuossa pihalla kukki jo 19.3. tänä keväänä vastaavaa näin vasta 18.4.




Olen yrittänyt käydä epäsäännöllisen säännöllisesti lenkillä, vai lieneekö tuo säännöllisen epäsäännöllistä tuo lenkkeilyni. Usein tieni johtaa rantaan täällä Lappohjassa; en Hangossa ole tainnut kuvata koko vuonna. Minusta on kiva kuvata samoja kohteita eri aikoina, kuvista näkee hyvin ajankulun ja maiseman muuttumisen. Esimerkkinä tuo Strömudden, Virtaniemi, tai sotilasniemi, kuten minä sitä nimitän.


tuolta oikean yläkulman laiturilta käyn yleensä kuvaamassa tuota rantanäkymää...
näkymä 19.4.18.


näkymä 2.2.18.

Tänään teimme pitkästä aikaa ympäristö- ja kulttuurikierroksen autoillen lenkkikavereitten kanssa. Yhteiset kävelylenkit ovat käytännössä jo jääneet pois, vaan sujuuhan tuo yhdessäolo autoillenkin.

Kiersimme reitin Snappertuna-Fagervik-Inkoo, ja kotimatkalla poikkesimme Tammisaaressa Dagmarin lähteellä.

Snappertunassa kävimme häiritsemässä jumalanpalvelusta, kun menimme sisään kirkkoon kellojen soiton jälkeen. Keltaisessa puukirkossa ja sen kellotapulissa on ilmeisen uudehkot paanukatot ja kirkko hautausmaineen sijaitsee korkealla mäellä.

kellotapuli on vuodelta 1776

Kirkko on valmistunut v. 1689, alttaritaulu on 1840-luvulta

Edellisellä reissulla oltiin Fagervikissä (4.5.14) hieman myöhemmin kuin nyt, sillä silloin siellä kannatti pysähtyä kuvaamaan; siis luonto oli jo kunnolla herännyt. Fagervikin kuvat löytyvät tästä kansiosta.

Matkalla Inkooseen ostimme saaristolaisleipää. Ei, ei siellä ollut kauppaa, vaan itsepalvelumyyntipaikka. Limppua 400 gr neljällä Eurolla ja rahat sai jättää tiskiin.




Sateisessa Inkoon kirkonkylän satamassa kävimme ihmettelemässä purettuja laitureita. Varmaankin ne rakennetaan uudestaan entistä ehompina.


Laitureita purettu
ja kalastus kielletty...
Tammisaaressa on Dagmarin puisto, luonnonsuojelualue, jossa on Dagmarin lähde. Venäjän keisari Aleksanteri III ja hänen tanskalaissyntyinen puolisonsa Dagmar, (keisarinna Maria Fjodorovna) kävivät Dagmarin lähteellä huvipurrellaan viisi kertaa 1800-luvun lopussa mm. täydentämässä aluksen vesivarastoja. Siitä lähde on saanut nimensä.
Parkkipaikalta alas lähteelle on aikamoinen alamäki ja lähteeltä on vielä matkaa rantaan. Jaksoin kuitenkin kävellä takaisinkin autolle, hyvä minä...

Lähteeltä on vielä matkaa rantaan
kirkas on vesi lähteessä

Keisarinnan kuva ja lähteen muistomerkki 

Källvikenin aluetta hoidetaan edelleen puistomaisesti

Tänään on näyttänyt sataneen hieman täällä kotonakin, eikä vain Inkoon maisemissa. Ei kuitenkaan ole ollut ukkosta niin kuin edellisyönä, jolloin välähtelivät kevään ensimmäiset salamat ja jyrinä oli aikamoinen. Vaan paukkeeseen ja jyrinöihin täällä Lappohjassa on totuttu (pakko tottua), sillä tuossa naapurissa Syndalenin metsissä armeija pitää kovapanosammuntojaan useamman kerran vuodessa.

ensimmäinen leskenlehti, 9.4.18

kevään ensimmäinen kuvaamani sinivuokko, 18.4.18.

leppä kukkii

taisi jo aiemminkin tämä pariskunta pesiä täällä...





sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Syksy ja talvi 2017-18

on jo mennyttä aikaa. Vaan millaista; muistankohan tai haluanko edes muistaa?

Syyskuu kului hyvin kauniissa säässä: kävin keräämässä puolukoita ja sienia, sekä tietenkin kuvaamassa.


Syyskuun 19 päivänä kävin Siskot ry:n edustajana osallistumassa "Suomesta syövänhoidon mallimaa 2020" -seminaariin Musiikkitalolla. Siellä oli luennoitsijana mm. Mika Kontro, joka syyskuun alussa oli väitellyt tohtoriksi akuutin leukemian yksilöllisistä hoitomuodoista. Olipa mielenkiintoinen päivä, vaikka osa tieteellisestä asiasta menikin hieman ymmärrykseni ohi. Jossain vaiheessa päivää aloin tuntea vatsakipua, vaan se ei estänyt minua seminaarin loputtua ajamasta pohjois-Tapiolaan hammaslääkäriin. Kirurgi poisti aiemmin sovitun mukaisesti 2 hammastani ja kehoitti minua menemään päivystykseen, koska vatsakipuni oli jo hyvinkin huomiotaherättävää.

Niinpä sitten kotimatkalla kurvasin Tammisaaren sairaalan päivystykseen valittamaan vatsakipua, jonka olin tunnistanut divertikuliitiksi. Minulla oli diagnosoitu  joskus vuosikymmenet sitten tulehtunut divertikkeli, ja nyt yhdistin oireet. Sairaalassa verikokeitten jälkeen jouduin odottelemaan muutamia tunteja, koska päivystävä lääkäri oli kuulema jossain kiireellisemmässä tehtävässä. Paikalla oli toinenkin lääkäri, vaan jonkun kertoman mukaan niin uusi ja kokematon, ettei häntä voinut käyttää. Myöhemmin illalla uuden tutkimuksen jälkeen minulle ilmoitettiin, että jäisin osastolle yöksi.

Syyskuun 20 päivänä minulle tehtiin taas verikokeita ja otettiin luuydinnäyte "sternumista" eli ilmeisesti rintalastan yläpäästä.  Soitin kotiin ja pyysin miestä tuomaan minulle joitain tarvikkeita, koska näytti, etten heti pääsisikään kotiin. Ja kun hän seuraavana päivänä tuli reppuni kanssa, oli samaan aikaan ambulanssi hakemassa minua Meilahteen. Saamani diagnoosi oli akuutti leukemia (AML) ja sen jatkohoito olisi Kolmiosairaalan hematologisella osastolla Meilahdessa.

Muutaman tunnin ajon jlkeen saavuin siis osastolle 7A. Muistaakseni kävelin ihan omin jaloin yksityishuoneeseen, vaihdoin potilasvatteet päälleni ja yritin kotiutua.

näkymä huoneeni ikkunasta osastolta 7A. Vastapäätä Syöpäklinikka, jossa kävin rintasyöpähoidoissa lokakuusta 14 toukokuuhun 15...

 Minulle kävi lääkäri selittämässä, mitä kaikkea leukemiahoidoista seuraa. Esimerkiksi hiukset tulisivat lähtemään rankkojen sytostaattihoitojen johdosta ja saisin maksusitoumuksen peruukin ostoon. No, totesin, että tuo on minulle jo tuttu juttu, kuten osittain tämä leukemia-sairautenakin. Peruukkiasia oli minulle tuttua muutaman vuoden takaisten rintasyöpähoitojen takia  Eräs ystäväni oli sairastanut leukemian vuosikymmenen alussa ja kirjoittanut siitä blogissaan. Koska olin lukenut hänen kuvauksensa taudista ja sen hoidoista, eivät lääkärin kertomat asiat minua juuri pelästyttäneet.
Hoidot alkoivatkin pian sairaalaan saavuttuani, ensin sain erilaisia antibiootteja suoneen divertikuloosin parantamiseksi. Myös sytostaattitiputukset olivat jokapäiväisiä. Luonani vierailivat niin sosiaalihoitaja kuin fysioterapeuttikin, vatsaani kuvattiin ja sydäntäni tutkittiin useamman kerran. Välillä minulla oli useita päiviä ripulia, välillä suu kipeä, vaan onneksi divertikuliitti saatiin paranemaan. Verikokeita otettiin joka päivä ja kanyyliä vaihdettiin vähintäin joka toinen päivä. Onneksi minulla ei ole neulakammoa...

Sairaalassaoloa piristivät muutamat vierailut, kiitos kaikille! Ilahduttavinta taisi kuitenkin oll Saaran piirtämä onnittelukortti:




Lokakuun 20 päivänä pääsin kotilomalle, kun sytostaattihoidot olivat siltä erää ohi.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kevät 18 jo pitkällä

ja edellinen päivitys on viime syksyltä. Yritän piakkoin saada aikaan jutun, jossa kerron syksyn ja talven tapahtumista, jotka ovat osaltaan estäneet minua päivittämästä tätä blogiani...






keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kesä Suomessa

pitkästä aikaa oli mukava. Emmehän ole kesän 11 jälkeen täällä kesäaikana olleetkaan, kun veneilimme Euroopan joilla ja kanavilla.

Kuinka mukavaa olikaan nähdä alkukesän vaaleanvihreän kehittyminen kesänvihreäksi. Kuinka paljon venerannan tien varrella onkaan metsämansikoita. Miten mukavasti tien vieret ja pientareet vaihtavat väriään kesän edistyessä.



Kaikki tuo ja monta muuta asiaa, joista en tiennt, kun en aiemmin ollut kesää Lappohjassa viettänyt. Liki joka päivä olin onnellinen jostain uudesta havainnosta. Enpä ollut esimerkiksi tiennyt, että asuntomme pienellä pihalla kasvaa kuunliljaa sekä niin paljon vuohenputkia, että ei paljon muuta mahdukaan...

Pionit ja kuunliljat kukoistavat, samoin särkynyt sydän; vuohenputkista piittaamatta...
Minulla oli kesällä oma pikku viljelykseni, kukkalaatikossa syötävää. Pieniä mansikoita tuli ihan kourakaupalla, vaan eivät ne oikein mansikoille maistuneet...
Ensi kesänä voisin yrittää hieman laajempaa kasvimaata, ja vaikka ämpärissä perunaa.
..


Kesällä ennätin käydä myös monissa tapahtumissa, joita täällä Hangossa oli. Nautin päästessäni Lappohjapäiville, ja Rintamamuseoon kiertelemään kameran kanssa. Olin mukana myös Mannerhein 150 vuotta -opastetulle kävelyllä, kamera muassani tietenkin. Noiden reissujen kuvia löytyy linkkien takaa...

Kotkassakin ennäti käväistä, kerran jopa Samun ja Saaren kanssa. Reissukuvia Katariina puistosta löytyy Kuvat.fi-kansioistani.

Kesä kuitenkin meni, ohi niin kuin aina ennenkin; vuodenaika vaihtui syksyksi. Pian on aika tyhjentää vene kaikesta irtonaisesta ja nostaa vene telakalle talvea odottamaan. Tai kait se odottaa siellä pressun alla pikemminkin ensi kesää ja uutta purjehduskautta. Ja sitä odotan minäkin, sillä kuluneena kesänä en päässytkään purjehtimaan kuin vain kolme kertaa, muutaman tunnin kerrallaan.
Miksikö? Oli paljon liian tuulisia kelejä, jotta olisi ollut mielekästä purjehtia. Ja Kapun kesä meni totaalisesti piloille, kun talossa havaittiin vesivahinko. Omakotitalon lattioiden purkaminen ja kastuneitten purueristeiden poisto ei ole ihan pikkuhomma, siispä veneily oli toissijainen harrastus.

Lattioiden/alapohjan kuivatus kesti muutaman viikon

SeijMer Lappohjan pienvenesatamassa

Kevättä odotellessa...



maanantai 12. kesäkuuta 2017

11.6. taas sunnuntai

ja jotenkin edellinen on taas päässyt sujahtamaan ohi huomaamatta. Siis kun edellinen kirjoitukseni näyttäisi olevan julkaistu 21.5, niin siitähän on jo 3 viikkoa...
Tuo on aivan uskomatonta,  ja siksi tämän päivityksen jälkeen tämä blogi jää pikkuselle lomalle. Kirjoittelen siis milloin muistan, kun kesällähän lomaillessa ei saisi olla mitään aikatauluja...

Olen saanut vasta muutama päivä sitten uuden, minulle kasatun pöytäkoneen, joten en vielä tiedä löydänkö tästä kaikki mennneitten viikkojen valokuvat, sillä ilman niitähän en muista, mitä milloinkin on tapahtunut, sorry...

Viikolla 21 kirjoitin tiistaina tuon edellisen päivityksen. Kuvia en näytä ottaneen kuin vasta loppuviikolla, kun menin taas Järvenpäähän. Lauantaina lähdin siskoni kanssa Siskot ry:n jäsenille järjestettyyn Noona-tilaisuuteen Helsingin keskustaan. Olipa antoisa tilaisuus meille siskoille ja läheisillemme. Ja varmaan järjestäjätkin saivat haluamaansa palautetta ja kehitysehdotuksia Noona-ohjelmaansa.

Tilaisuus oli entisen Helsingin Puhelinyhdistyksen upeissa tiloissa Korkeavuorenkadulla, paloasemaa vastapäätä. Vaikka minulla oli kamera mukanani, niin käytin sitä vasta rappukäytävän seinän ja sen paloaseman kuvaukseen. Mennen tullen kävelimme rautatientorin läpi ja hetkeksi seisahduin kuvaamaan kaunisäänistä laulajatarta.






Jäkessä kävelimme lämpimässä kesäyössä Ainolan seisakkeelta asunnolla ja ihastelimme tuomen kukkia.


Viikolla 22 olin muutaman päivän kotona Lappohjassa ja Hangossa käydessäni minulla oli taas kameralle käyttöä, kun ihastelin terveyskeskuksen vieressä olevaa puistoa.

Onnenpensas

Suomen värit

Carl-Gustaf Lilius (1928-1998) patsas "Lintu"

Ja sitten oli taas matkustettava Tammisaaren lymfakäsittelyn jälkeen Järvenpäähän. Nyt paikalla olivat sekä siskoni että veljeni, joten saimme aikaseksi pitkästä aikaa sisaruskuvan. Yövyin myös Malminkartanossa ja häiritsin Matiaksen unta, kun kuulema kuorsasin nukkuessani hänen huoneensa lattialla.
Bolt oli taas ihan suloinen, enkä onneksi saanut koirakuumetta vieläkään...

Kotiuduttuani kuvasin pihalla lemmikkejä ja puutarhalaatikkoni upeata sisältöä.



Ja viime pyhänä, 4.6.17, tein kaksi mukavaa kävelykierrosta. Ensin porukalla kiersimme Rintamamuseon, joka nyt on avattu uudelleen rakennettuna, ja ihmettelimme liki alkuperäiseen kuosiin palautettua raja-aluetta.




Lisää kuvia Lappohjan Rintamamuseosta löytyy tästä kansiosta.

Iltapäivällä olin mukana Mannerheim 150 v -opastetulla kävelyretkellä. Olipa mielenkiintoista tutustua Hankoon ja sen paikkoihin Mannerheim-ajatuksella. Hänhän on viettänyt jo lapsuudessaan kesiään täällä ja myöhemmin omistanut mm. Stora Tallholmen -saaren sekä Neljän Tuulen Tuvan.

Stora Tallholmen eli Suuri Mäntysaari

Neljän Tuulen Tupa kuvattuna Stora Tallholmenin puolelta
Stora Tallholmeniin on suunnittella uudisrakentamista Mannerheimin hengessä   Arkkitehtitoimisto Joarc architects'in suunnittelemana. Rakennuslupa on jo myönnetty ja rakentaminen alkanee tulevana syksynä.


Lisää kuvia sunnuntaiselta kävelyretkeltä löytyy tästä kansiosta, käyhän katsomassa...


Menneellä viikollakin (vk 23) oli jonkin verran ohjelmaa, tosin vasta loppuviikolla. Torstaina kävin taas lymfassa ja sen jälkeen ajelin Saloon ostamaan Kapun autoon takapään jousisarjan. Takaisin ajellessni pysähdyin Lillträsketin järvellä kuvaamaan aina yhtä kaunista näkymää.


Kaunis näkymä näin kesälläkin...


Tuulisessa Lappohjan rannassa pysyin juuri ja juuri kamera kädessäni pystyssä, joten kuvat saattavat olla hieman täräjtäneitä.




Lauantaina oli sitten oikeaa suuren juhlan tuntua, kun kävin koululla Lappohjapäivässä. 

Paikalla oli paljon väkeä ja tytöt esittivät mukavan voimistelunäytöksen. 


Tyttöjen trampoliinihyvpyt olivat näyttäviä, video löytyy tästä linkistä...

Pienet rytmivoimistelijatkin olivat elementissään voimistelusalin lattialla.




Paikalla oli myös hankolainen taiteilija Heikki Kukkonnen, joka kertoi vievänsä töitään näytteille Etelä-Amerikkaan loppusyksyllä Suomi 100 v -juhlan merkeissä.


Tässä kuva, joka ei todellakaan anna oikeutta Kukkosen taululle, valitan. Hänen näyttelyssään Etelä-Amerikassa tulee olemaan vastaavanlaisia öljyvärimaalauksia, joissa on lehtikultaa. Näyttelytyöt ovat vain paljon suurempia.



Siinäpä se kolmeviikkoinen sitten olikin; veneemme ei vielä ole vesillä, vaan kunhan oikea purjehduskausi alkaa meillekin, niin kirjoittelen lisää.

Siihen asti oikein mukavaa kesän alkua sinulle, lukijani. Kiva, kun olet jaksanut olla mukana tähän asti. Ja kun jaksoit lukea tämänkin jorinan loppuun, niin kiitokseksi saat kesän ensimmäisen kukkakimpun..