tilannepäivitys...

 Nyt on tämän vuoden tutkimukset ja lääkärikäynnit ohi, joten lienee paikallaan kertoa kuulumisia.

Maanantaina ajoimme Lohjan sairaalalle silmälääkärin vastaanotolle. 

Hoitaja mittaili näkökykyäni ja ihmetteli, ettei silmien laajennustippojen laittoa ollut tilattu. Hetken odottelun jälkeen  lääkäri Saidmohamed Ali kutsui minut huoneeseensa. Eikä voinut tähystellä silmiäni, koska pupillejani ei ollutkaan suurennettu. Niinpä hän tiputti nesteet silmiini ja sain mennä takaisin odotustilaan. Vajaat varttitunti istuskelua ja sitten päästiin jatkamaan. Tutkimuksen lopuksi hän totesi märän pysyneen kuivana. Eli se oli hyvä uutinen, joten  päädyttiin tauottamaan vasemman silmäni Avastin-pistokset. Etäkontrolli 2 kk kuluttua eli hoitajan mittaukset ja lääkärin soitto tuloksista. Toivottavasti molemmat silmät nyt pysyisivät vain tässä vanhuusiän kuivarappauma-tilassa mahdollisimman kauan. Lisää tietoa silmänpohjan ikärappeumasta löytyy mm. Terveyskylästä .

Tiistaiaamuna soitti keuhkolääkäri. Onneksi emme olleet silloin kotona nukkumassa, vaan valmistauduimme lähtemään Meilahteen. Tämä tapahtui siis ennen auringon nousua tiistaina, 10.12. 

Keuhkolääkäri kertoi moniammatillisen kokouksen päättäneen suositella keuhkossani olevaan, hitaasti kasvaneeseen mattalasiesiintymään stereotaktista säteilytystä.

"Stereotaktinen ablatiivinen sädehoito on tekniikka, jossa hyvin tarkasti rajattu sädehoito annetaan muutamana suurena kerta-annoksena kasvaimen alueelle. Hoidolla saavutetaan keskimäärin 90 %:n pitkäaikainen syövän paikalliskontrolli, ja haittavaikutukset ovat vähäiset. Hoitotulokset vastaavat leikkaushoidon tuloksia ja ovat paremmat kuin tavanomaisella ulkoisella sädehoidolla. Lyhyen kestonsa (yleensä 3-5 hoitokertaa) vuoksi hoito on potilaan kannalta vaivaton."  Lisätietoa hoidosta tästä 

Lähete tuohon hoitoon on ei-kiireellinen, joten vasta joskus tulevana talvena, ensi vuoden puolella, ottanevat Syöpäkeskuksesta yhteyttä minuun. 

Lähdimme liikkeelle juuri ennen auringon nousua, ulkona oli pakkasta yksi aste ja ihan kiva ilma.

kello on 9.28

kello on 9.30

Lyhyitä näyttävät nämä päivät tähän alkutalven synkimpään aikaan olevan, kun Järvenpään korkeudella aurinko nousee vasta lähempänä puolta kymmentä. Vaan onneksi jo kahden viikon päästä saavutetaan taitekohta, päivä rupeaa pitenemään...

Meilahdessa olimme jonkinlaisesta ruuhkasta huolimatta ajoissa ja menin hissillä syöpäkeskuksen 4. kerrokseen odottamaan vastaanoton alkamista. 

Odotustilassa oli väkeä paljon ja liki kaikki kerkesivät häipyä, kuka minnekin, ennen kuin lääkäri kutsui minua. Olin silloin kerennyt istua paikoillani jo liki 45 minuuttia, joten kesti hetken saada jalat toimimaan ja pääsin köpöttelemään vastaanottohuoneeseen. Jäykkyyteni Tytti-lääkäri olikin kuitannut sanoilla: "ECOG-luokka: 2 (10.12.24) Kävelee ontuen." Tuohon sen verran, että jalat toimivat tasaisella alustalla vauhtiin päästyäni melko normaalisti, en taida ontua, vaikka liikkeelle lähtö pitkään istuttuani onkin hankalaa.

Lääkäri ei ehkä ollut ihan kunnolla kerennyt tutustua sairaskertomukseeni, koska kysyi jossain vaiheessa, oliko minulta poistettu silloin 10 vuotta sitten molemmat rinnat! No eihän niitä poistettu, ainoastaan syöpäkasvaimet oli leikattu rinnoistani osapoistoilla. 

Koska minulla on ollut jonkin verran puutumisia sormissa eli ilmeinen alkava rannekanavaoireyhtymä, niin lääkäri vaihtoi Letrozol-lääkkeen Arimidexiin. Vaikuttava aine sama (estrogeenin estäjä), vaan sivuvaikutuksissa ei mainita sitä rannekanavaoireyhtymää. Mikäs siinä, kokeilen mielelläni, josko tuo puutumis-vaiva lientyisi.

Kotimatkalla kävimme pitkästä aikaa Espoon Ikeassa lounaalla. Tarjolla oli jouluinen puffetti, vaan me tyydyimme syömään broilerifilettä; torstaina syömme sitten toisten kerholaisten kanssa joululounaan Tammisaaren Smakhus:issa.

Keskiviikkona, 11.12.24, tulee kuluneeksi 5 vuotta kantasolusiirrosta; siitä toimenpiteestä, jonka takia nyt voin viettää 5-vuotis syntymäpäivääni. Ikuinen kiitos sille, mahdollisesti saksalaiselle, nuorelle miehelle, joka oli luovuttajana. Toivonkin lisää suomalaisia nuorukaisia liittymään kantasolurekisteriin. Minun kohdallani seurantaan kuuluu toistaiseksi verikokeet 4 kuukauden välein ja viimeksi alkukesästä tapasin hematologin. Kaikki siis erinomaisessa kunnossa tältä osin, toistaiseksi.

Vielä tietoa NET-kasvaimeni hoidosta.Minultahan poistettiin ohutsuolesta hormoneja erittävä kasvain elokuussa 19, ennen kantasolusiirtoa. 3kk leikkauksesta todettiin kaksi vahvasti somatostatiinipositiivista imusolmuketta, jotka sopivat NET:iin. Niitä pidetään kurissa Sandostatin-pistoksilla, joita saan neljän viikon välein. NET:in hoito siirrettiin kesällä Jorvin sairaalasta Lohjan sairaalaan, josta ei vielä ole oltu yhteydessä minuun. Oletan, että ensi keväänä otetaan verikokeet, joista katsotaan tiettyjä syöpämarkkereita. Ja jos arvot pysyvät pieninä, niin "saastuneet" imusolmukkeet ovat pysyneet kurissa eikä tauti ole levinnyt.

Iltapäivällä saavuimme kotikylään auringon laskiessa. Vaikka olin matkasta väsynyt, niin ajoin Virtaniemeen rannalle kuvaamaan auringonlaskua. Päivällemme tuli pituutta  liki normaalin työpäivän verran, joten ei ihme, että eläkeläistä väsytti. Minun ei tarvinnut ajaa kuitenkaan kuin vain tuon kuvausreissun verran. Virtaniemessä pääsin hieman jaloittelemaankin, kun kuvasin sen auringonlaskun kaakkoon ja kuun Venuksen vyön yläpuolella lounaan suuntaan. Ihan mukava päivä tuli tästäkin.

Puolikuu kaakkoisella taivaalla Venuksen vyön yläpuolella...

Auringon kajoa lounaisella taivaalla. Aurinko on 2,5 astetta horisontin alapuolella... 

Nyt sinulle, lukijani, toivotan kiireettömän mukavaa joulun ja vuodenvaihteen odotusta. 

Palataan arkimietteisiin taas piakkoin...

Paistaa se päivä risukasaankin😊...