Itsenäisyyspäivänä 6.12.19.

Hyvää itsenäisyyspäivää, suomalaiset!

Minä vietän tämänkin itsenäisyyden juhlapäivän täällä Meilahden Kolmiosairaalan 7. kerroksessa, nyt B-osastolla. Kaksi vuotta sitten olin myös täällä, samassa kerroksessa ja silloin A-osastolla hoidattamassa syksyllä diagnosoitua veritautiani (AML=akuutti myeloinen leukemia) Nyt olen valmistautumassa ensi keskiviikon kantasolusiirtoon.

Kun maanantaina puolilta päivin saavuin miehen  kanssa tänne osastolle, ohjattiin meidät käytävän perälle odottelemaan huoneen siivousta.

 Kun muutaman kerran myöhästymisen anteeksipyyntöjen jälkeenkään huonetta ei ollut vielä käytettävissä, laitoin miehen matkoihinsa, osasinhan odotella yksinkin. Olin jättänyt ulkovaatteeni autoon, jotta ne menisivät takaisin kotiin. Tämä siksi, että koska en saisi sairaalassaoloaikanani poistua huoneesta, niin turhaan ottaisin talvitakkia täyttämään pientä vaatekaappia.

Tutustuin siinä istuessani moneen hoitajaan ja viimein kävi lääkärikin jututtamassa minua. Ja lupasi tulla uudestaan seuraavana päivänä, jahka olisin saanut huoneen. Nyt minulle oli tilattu yöpymistä varten huone läheisen Scandic-hotellin potilashotellista. Jätin osan tavaroistani osaston kansliaan ja kiiruhdin ilman takkia ja käsineitä sinne muutaman korttelin välin vain hieman palellen. Sain mukavan huoneen 10. kerroksesta ja koska minulla ei ollut sisätossuja mukanani, jouduin tepastelemaan huoneessa kävelykengät jalassa. Kävin alakerran kaupassa ostamassa syömistä, sillä HUSin ruokakupongin säästin tiistain aamiaista varten. Ikkunasta oli aika mukavat näköalat Helsingin keskustaan ja otinkin muutaman kuvan.

Näkymä potilashotellin huoneen ikkunasta. Vasemmalla ilmeisesti Linnanmäen rakennelmia...

Näkymä Scandic Meilahden 10 kerroksen huoneesta. Vasemmalla Suurkirkon profiili...

Puolen päivän aikaan kiiruhdin taas sen muutaman korttelivälin takaisin osastolle. Vaan eipä minulle vieläkään ollut huonetta valmiina. Niinpä suunnistin kamerani kanssa Tornisairaalan 14. kerroksen aulaan, josta hoitajan kertoman mukaan olisi hyvä näköala etelään, merelle. Olin nimittäin saanut tietää, että joutuisin huoneeseen numero 9, joka ei ole toivomaani merinäköala -suuntaan.

Näkymä 14. kerroksen aulasta etelään. Oikealla Salmisaaren piippu...

Nyt olen ollut tässä huoneessa jo kolme yötä, mahdollisesti 30 vielä edessä. Heti tiistaina minulle laitettiin heräämössä keskuslaskimokatetri, jossa nyt olenkin ollut kiinni koko ajan. Saamani sytostaatit ja muut lääkkeet voisivat vahingoittaa munuaisiani, joten niitä täytyy huuhdella tehokkaasti. Minua nesteytetään tiputuksella 2-3 litraa vuorokaudessa, siis jatkuvasti. Samaan aikaan minun tulee lisäksi juoda nesteitä liki pari litraa päivässä. Painoni on jo muutamassa päivässä noussut pari kiloa; paljonkohan sitä kertyykään ennen kuin minulle tarjotaan nesteenpoistolääkettä...

Tänään on siis pyhäpäivä, ei taida olla lääkärin kiertoa ja saamme varmaankin päiväkahvin jonkin leivonnaisen kera. Hoito kuitenkin jatkuu, saan tänään ensimmäisen kolmesta hyljinnänesto infuusiosta. Tänään tiputetaan jo toistakin sytostaattia ja mahdollisuus myrkkyjen sivuvaikutuksiin lisääntyy. Anti-Thymosyytti-seerumin epäsuotuisiin vaikutuksiin kuulunee väistämättä kuume ja ihomuutokset, jääpä nähtäväksi kuinka käy.

Kaikesta huolimatta toivotan sinulle, lukijani, oikein hyvää Itsenäisyyspäivää myös seitsemän vuoden takaisen jutun välityksellä...

Näkymä potilashotellin huoneen ikkunasta aamulla. Oikealla näkyy osa uutta lastensairaalaa...