Hae tästä blogista

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Vuosi 18 ja alkuvuosi 19...

Olin siis päässyt Meilahden Kolmiosairaalan hematologiselta osastolta 7A kotiin 12.1.18 toivuttuani keuhkokuumeesta. Tuolloin ilmeisesti leukemiani (AML) oli remissiossa.

Vuoden alkupuolella söin sytostaatteja kotona, kävin viikoittain verikokeissa sekä katetrin huuhtelussa Tammisaaren sairaalassa ja sain siellä myös muutaman kerran punasoluja ja trombosyyttejä tiputuksena. Meilahdessa kävin luuydinnäytteissä sekä lääkärin juttusilla ja maaliskuun lopussa minulta sitten poistettiin se keskuslaskimokatetri.

Talven ja kevään aikana yritin lenkkeillä vointini mukaan ja paljon liikuin kameran kanssa. Valitettavasti nyt viime vuodenvaihteessa sotkin tietokonettani niin perusteellisesti, että onnistuin hävittämään lopullisesti suurimman osan alkuperäisistä vuoden 2018 valokuvista. Tallessa ovat onneksi kuitenkin valmiiksi "tekemäni" kuvat, jotka löytyvät kuukausittain kansioituina täältä.


Talven hiihtajä helmikuussa Lappohjan uimarannalla


Keltasirkkuja pihalla helmikuun 18 lopulla



Jossain vaiheessa alkukesää 18 jouduttiin sytostaattilääkitykseni tauottamaan, kun veriarvoni laskivat aivan liian alas. Lääkettä jatkettiin taas tilanteen parannuttua, mutta elokuussa 18 minulta oli sekä käsistä että varsinkin jalkapohjista kuoriutunut iho liki kokonaan.



Silloin lääkitys jäi taas tauolle, kunnes tilanne oli tasoittunut. Loppusyksystä suunnitteilla oli lääkkeen vaihto, koska sytostaatti ei enää kyennyt pitämään tautiani poissa, remissiossa. Vidaza-pistokset olivat jatkuneet kerran kuussa – vauhdilla koko vuoden, vaikka joskus pistoslääkitystä onkin jouduttu lykkäämään viikolla, kunnes veriarvot olisivat taas nousseet.

Tammikuun 19 puolivälissä olinkin sitten taas Kolmiosairaalan hematologisella osastolla, nyt viiden päivän ajan lääkevaihdossa. Koska minulle aloitettiin uusi sytostaattilääkitys, piti se tehdä valvotuissa olosuhteissa, jotta pystyttiin seuraamaan vaikutuksia. Mitään mainittavia sivuvaikutuksia tästä uudesta sytostaatista ei ole ilmennyt, ja Vidaza-pistoshoito jatkuu edelleen kerran kuussa viikon ajan.

Nyt viime viikolla, pääsiäisen jälkeen, kävin poikani ja miehen kanssa Meilahden kantasolusiirtopoliklinikalla kuuntelemassa, kun siirtolääkäri kertoi kaiken sen, mitä kantasolusiirrossa voi mennä pieleen. Tai siis oikeastaan hän valaisi meille, mitä kaikkea käänteishyljintöjä ja muita ongelmia siitä siirrosta voi seurata. Ja myös mitä sivuvaikutuksia käänteishyljinnän torjuntalääkkeet voivat aiheuttaa. Kaikista mahdollisista tulevista ongelmista huolimatta päätin suostua kantasolusiirtoon, joka tehtänee kesäkuun loppupuolella. Odotettavissa on siis noin kuukauden osastojakso eristyksissä, kunnes uudet solut alkavat toimia ja minulla on taas vastustuskykyä. Valkosoluarvojen korjaannuttuakin olen ilmeisesti vielä altis infektioille ja vastustuskyky normaalistuu yleensä vasta vuoden jälkeen siirrosta.