Hae tästä blogista

maanantai 20. toukokuuta 2019

20.5.19 Taas uusi viikko

joka lienee järjestyksessä jo 21.  Alkukesä parhaimmillaan, aurinko nousi tänään, maanantaina, Hangossa klo 4.41ja laskee klo 22.11. Päivän pituus on siis jo 17 tuntia 29 minuuttia.
Tuntuu tuo aika menevän liian kovalla vauhdilla, ennen kuin huomaammekaan on jo juhannus ja päivät rupeavat lyhenemään, nyyh...

Kuluneella viikolla olen nauttinut auringosta, merestä, taidenäyttelystä ja valokuvaamisesta. Valokuvaamiseen liittyy myös epämiellyttävä kokemus, joka pelästytti minut melkein perusteellisesti. Kävin eilen Hangossa Kuningatarvuorella kuvaamassa Länsisatamaa, kun se näyttää muuttuvan edelleenkin. Kävellessäni polua satamasta takaisin portaille, päätin kuvata Itäsatamaa siitäkin suunnasta. Silloin penkillä istunut nuorukainen ryntäsi minua kohti huutaen, että en saa kuvata ihmisiä. Yritin selittää saavani kuvata melkein ketä tahansa ja missä tahansa, enkä ollut julkaisemassa kuvaa, jossa hän mahdollisesti olisi. Nuorukainen ei kuunnellut minua, vaan jatkoi huutoaan nimitellen minua mitä epämiellyttävimmillä nimillä. Hän huitaisi kameraani niin, että jos sen hihna ei olisi ollut kaulallani, niin se olisi lentänyt maahan. Hän uhkasi työntää minut alas kalliolta, jolloin tulisin kuolemaan. En sanonut hänelle enää mitään, vaan kiiruhdin kohti portaita. Hän seurasi minua ja pelkäsin hänen tönäisevän minut alas portaita. Hän meni kuitenkin onneksi ohitseni jatkaen nimittelyäni tosi inhottavasti. Lauoin kameraani muutaman kerran "pimeästi", jolloin näytin saaneen kiusaajastani kuvan takaa päin. Autolle päästyäni huomasin vapisevani ja jouduin istumaan paikoillani pitkän aikaa, ennen kuin uskalsin lähteä ajamaan.

Ihan kivoja kuvia olin onneksi saanut, joten nyt voin jo muistella episodia toisin mielin.




Samalla reissulla katsastin Tapio Kekkosen valokuvanäyttelyn kaupungintalon galleriassa. Oli mielenkiintoisia kuvia. Näyttely on auki vielä toukokuun loppuun, joten tervemenoa...


Aurinko on siis paistanut ajoittain ihan kirkkaaltakin taivaalta ja luonto on herännyt kukoistamaan.

Vesi edelleen melko alhaalla...

Taustalla Koverharin satamaa...

Ketunleipä kukkii...

Luumupuu kukkii...

Tuomikin on jo kukassa...

Upeita tulppaaneja...
Viikolla kävin laboratoriossa ja veriarvoni ovat suhteellisen hyvät, vaikka vastustuskykyni onkin melko alhaalla. Jouduin soittamaan heman poliklinikalle ja pyytämään pääsyä luustokuvaukseen, sillä selkäni on kipeytynyt alkuvuoden mittaan. En vielä tiedä, toteutuuko kuvaus, vaan itse olen sitä mieltä, että ei se turha olisi; ainakaan mielenrauhani takia...

Tälläkin viikolla on kivaa vaihtelua tiedossa, sillä loppuviikolla olen Kotkassa juhlimassa riemuylioppilasjuhlia. Kirjoitimme ylioppilaiksi v. 1969 ja pian siis juhlimme porukalla tapahtumaa 50 vuoden takaa...

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

12.5.19 Äitienpäivänä

toivotan onnea ihanille äideille ja keväisiä terveisiä kaikille teille muillekin...


Aurinkoisella verannalla maistui mansikkakakku...
Kiva viikko on ollut, tai siis ainakin monipuolinen.

Tiistaina kävin Hangossa leikkauttamassa kiharani (kyllä niitä vielä jäikin) ja samalla käväistiin Varisniemellä katsomassa sotamuistoa. En siellä aiemmin ole ollutkaan, vaan oli mielenkiintoinen paikka sekin, ja hyvin opastettu.




Ja tuon reissun jälkeen suunnistin oikopäätä kohti Malminkartanoa, jossa Apollon koululla oli yläastelaisten pitämä kevätkonsertti. Monispuoliset musiikkiesitykset huipentuivat 9-luokkalaisten esityksiin. Niissä Matias näytti taitonsa paitsi rumpalina myös Yamahan soittajana...




Keskiviikkona nousin ylös jo ennen kuutta.
Minun piti olla Makasiiniterminaalilla Suro19- harjoituksen maalihenkilöiden nimenhuudossa jo klo 7.00. Meitä oli Sailing Ladies (NaPs) -porukasta 12 naista ilmoittautunut mukaan harjoitukseen, jossa oli kait 200 vapaaehtoista "matkustajaa" evakuoitavana. Muut NaPsilaiset oli puettu pelastuspukuihin ja heidät evakuoitiin pelastuslautalle. Minä huonokuntoisena en sinne uskaltautunut, vaan jäin suosiolla "siistiin sisätyöhön" odottamaan pelastusta.
Harjoitus sujui kaikkien järjestäjätahojen ja myös meidän evakuoitujen kohdalta oikein hyvin. Kriisikeskuksessa saatiin lopuksi maittavaa lohisoppaa...

NaPsin maalihenkilöitä nimenhuudossa...

Ulkovartioalus Turva, josta meidät evakuoitiin suuronnettomuusharjoituksessa

pelastusliivit ja kohdekortti jokaiselle mukaan...

lattialla istuttiin sulassa sovussa, paitsi minä siirryin penkille...

tuolla mekin viimein pääsimme kriisikeskukseen...

Illalla käväisin vielä Järvenpään rantapuistossa ihmettelemässä, kuinka suuriksi Terijoen salavat olivatkaan kasvaneet.

Torstaina ajelin Tammisaaren sairaalan kautta kotiin. Kävin polkemassa pyörää ja samalla taltioitiin sydämeni ekg sekä verenpaineeni. Kuuden minuutin polkypyöräretken jaksoin juuri ja juuri, lopussa sydän hakkasi kovaa ja verenpainekin oli kait 170/92. Vaan lääkäri totesi sydämeni olevan kunnossa, joten siitä ei ole estettä siirrolle.

Kotiin päästyäni kävin vielä tuulisella uimarannalla ottamassa muutaman kuvan niiden lisäksi, jotka siellä sairaalan alueella ja kotimatkalla kuvasin...

lieneekö tämä pähkinäpensas, vai mikä...

kirsikankukinta jo melkein ohi...
puolustuslinjaa näkyy nyt myös valtatie 25:n pohjoispuolella, kun puustoa on raivattu...

Lappohjan uimaranta odottelee uimareita...

 Nyt sunnuntaina vierailin Rintamamuseossa, koska naiset pääsivät sinne ilmaiseksi (eläköön tasa-arvo!). Siellä näytti olevan ihan kivasti väkeä ja kävijät saivat osallistua pieneen Lotta-aiheiseen tietokilpailuun. Ympäri museota oli muistaakseni 12 kysymystä, kuhunkin kolme vastausvaihtoehtoa. Vastaukset olisivat kait löytyneet paikan päältä, jos olisin tutustunut huolella näyttelyyn, vaan kun minulla ei ollut lukulaseja mukanani, niin arvailuksi meni. Lopulta vastasin oikein 8,5 kertaa, vaan sillä en saanut palkintoa; olisi pitänyt saada 10 pistettä.
Viimekesäisen Rintamamuseokierroksen kuvat löydät tästä kansiosta...


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Toukokuisena sunnuntaina 5.5.19

en ole muka ennättänyt kunnolla käydä ulkona. No sen verran, että hain fillarini varastosta verannalle ja mies täytti sen renkaat. Jos vaikka yrittäisin huomenissa pyöräillä.
Eilen sen sijaan käytiin jo ennen puolta päivää lenkillä rannassa. Pilvistä oli puolittain ja tuuli tuntui tosi kylmältä. Onneksi olin pukeutunut kunnolla, pipo ja käsineetkin käytössä.

Koverharissa laiva laiturissa...

lautakuorma lautalla menossa saareen...

Suosittelen katsomaan

Tällä viikolla katsoin montaa mielenkiintoista ohjelmaa televisiosta.
Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa haastateltiin Esko Valtaojaa. Kyllä on ihanan avarakatseinen professorismies ja tieteen popularisoija. Suosittelen katsomaan ohjelman Areenasta, jossa se on nähtävänä toistaiseksi. Linkki artikkeliin löytyy tästä.

kurkia matkalla jonnekin...
Viikko sitten lauantaina Finkkilä&Tastula -ohjelmassa oli otsikkona Toivoin elämänmuutosta, sain syövän. Siinä Anitta Ahonen kertoo elämästään, syöpätaipaleestaan  ja koomikon urastaan. Haastattelussa on mukana myös huippututkija Johanna Ivaska, molekyylaarisen solubiologian professori; akatemiaprofessori. Artikkelin ohjelmasta voit lukea tästä  ja ohjelmavideo näkyy Areenassa toistaiseksi.

kyllä se aurinkokin paistoi...
Suosikkisarjani on toiveuusintana esitettävä englantilainen Sydämen asialla, Englannin nummielämää suomalaiseen makuun.
"Yorkshiren nummilla tapahtuva sarja kertoo Aidensfieldin pienestä kylästä ja sen läheisen pikkukaupungin Ashlfordlyn poliisiasemasta. Maalaispoliisin työn lisäksi pääsemme katsomaan englantilaista arkea kylissä, pubissa, maatiloilla ja hämäräperäisissä vajoissa. Yleensä hyvyys lopulta voittaa." lainaus Yle.Areenasta.
Tuohon viimeiseen toteamukseen en nyt juuri oikein uskalla yhtyä. Perjantaisessa jaksossa nimittäin tapahtui ikäviä asioita ja juttu päättyi melko jännittävään kohtaan: pudottaako konstaapeli Nick lapsensa jokeen, vai... Hänen vaimonsa oli sairastunut odotusaikanaan leukemiaan, eivätkä hoidot tepsineet. Hoidot oli voitu aloittaa liian myöhään, koska Kate halusi synnyttää lapsensa ensin.  Niinpä Nick oli katkera lapselle, jonka takia rakas vaimonsa oli kuollut. Siis onpa jännitettävää kerrakseen, vaan huomennahan sarja taas jatkuu, onneksi.

Hoitovaiheesta

Edellisviikolla olin poikani ja miehen kanssa Meilahdessa hematologian poliklinikalla keskustelemassa siirtolääkärin kanssa hoitoni seuraavasta vaiheesta. Nykyinen sytostaatti-+pistoslääkitys on pitänyt tautini kurissa niin hyvin, että itse asiassa luuytimessäni ei viimeisissä kokeissa enää havaittu syöpäsoluja. Siksipä minulle voidaan tehdä kantasolusiirto, koska sopiva luovuttajakin on löytynyt. Luovuttajasta en tiedä muuta kuin että hänellä on sama sukupuoli ja myös sama veriryhmä kuin minulla, joten se ei muutu. Siirto on sovittu kesäkuun loppupuolelle, joten tässä on vielä reilusti toista kuukautta aikaa nauttia alkukesästä. Ja toivottavasti ilmat nyt kunnolla lämpenee, jotta on mistä nauttia...

kimalaiselle riitti puuhaa vielä ennen näitä kylmiä...

sinivuokkoja olen taas kuvannut paljon...

toivottavasta valkovuokkoja on vielä Äitienpäivänä viikon päästä...