Hae tästä blogista

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Uudestaan osastolle 25.10.

Tämän jutun ensimmäinen osa löytyy tästä linkistä.

Kotiloma sujui oikein mukavasti, siis kaikki viisi päivää; olinhan kotiutettu ensimmäiseltä sairaalajaksolta 20.10 2017. Kauniit syyspäivät kuluivat nopeasti, muutaman lenkin jaksoin tehdä kameran ja ystävien kanssa.






Ensimmäinen konsolidaatiohoito

Palasin sovitusti osastolle uuteen hoitoon (ensimmäinen konsolidaatiohoito) 25.10. ja sytostaattitiputukset olivat pian ohi. Minut kotiutettiin hyvä voimaisena lokakuun viimeisenä päivänä. Pyhäinmiesten päivän iltama kävin kameran kera Lappohja hautausmaalla. Saaliina muutama kynttilä- ja täyskuukuva.



Puolitoista viikkoa kotona, veriarvot laskivat ja pääsin Tammisaaren sairaalan päiväsairaalaan tiputukseen. Sain sekä punasoluja että trombosyyttejä muutaman pussillisen. Niinpä voimistuin taas pikkusen ja jaksoin käydä ihmettelemässä lattiaremonttia ja peitettyä venettämme Hangossa. Käytiin myös pienellä lenkillä ja niinhän siinä taisi käydä, että I kulki rollaattoreineen minua reippaammin.

Osastolla olin taas viisi päivää marraskuun puolessa välissä ja pääsin kotiin 20.11. Jaksoin ilmeisesti lenkeillä ihan kivasi, koska ainakin valokuvia on tuolta ajalta runsaasti sekä rannasta että metsästä. Mies oli laittanut talipallotelineen pihallemme ja sain ikkunan läpi kuvattua myös muutaman linnun, sini- ja talitiaisen syömässä.


Aivan marraskuun lopussa satoi myös ensimmäiset lumirännät, niin että maahan näytti jääneen hieman valkoista...
Kotiloman aikana marraskuun lopulla kävin antamassa taas luuydinnäytteen Meilahdessa.

Toinen konsolidaatiohoito

Olin osastolla toisessa konsolidaatiohoidossa 4.-9.12. Sain silloin sytostaattia tiputuksena keskuslaskimokatetrin kautta. joka minulle oli asetettu rintaan lokakuun lopulla. Se helpotti huomattavasti niin lääkkeiden kuin verivalmisteidenkin tiputusta.

Suomen 100-vuotisjuhlaa vietettiin koko maassa itsenäisyyspäivänä 6.12.17 ollessani sairaalassa.

  Edellisenä päivänä, 5.12. oli Tornisairaalan yksi julkisivu valaistu sinivalkoiseksi ja Kolmiosairaalan aulassa vietettiin juhlaa. Kuljeskelin kameroineni niin pihalla kuin juhlivassa sairaalassakin. Myös lapset kävivät moikkaamassa minua, ihanaa...


Kotilomalle pääsin siis tiputusten jälkeen lauantaina, vielä ihan hyväkuntoisena.
Parina ensimmäisenä päivänä ulkoilin rannassa kameroineni, ja poltin paljon filmiä ;). Kahdennentoista päivän vastaisena yönä oli satanut taas lunta ja sain kuvattua pikkujoulutervehdyksen naapurin valaistusta kuusesta.


Veriarvoni huononivat nyt melko nopeasti. Siis vastustuskykyni aleni melkein olemattomiin ja vetäydyin taas osastolle 15.12. Asumme yli 2 tunnin automatkan päässä Meilahdesta, enkä olisi voinut olla yksin Järvenpäässä, joten osastolla olin suojassa tartunnoilta. Siellä sitten vietinkin joulun ja uudenvuoden ja pääsin toipuneena kotiin vasta 12.1.18.
Vuoden alussa minulla oli ankara keuhkokuume; mistä lie sen sain, sillä osastollahan piti olla suojassa tartunnoilta. En muista tuosta alkuvuodesta 18 paljoakaan. Taisin olla muissa maailmoissa sen keuhkokuumeeni kanssa, enkä meinannut jaksaa sen enempää puhaltaa pulloon kuin lähteä sängystä kävelylle käytävään. Onneksi Jp ja fysioterapeutti suorastaan pakottivat minut noihin tärkeisiin puuhiin ja ehkä siksi olen vielä mukana näissäkin touhuissa.

Päästyäni kotiin liki tammikuun 18 puolessa välissä, kävin pian hitaalla lenkillä rannassa, jossa ei enää ollut yhtään lunta eikä meressä kuin ohut kirkas jääkansi.



Tässä on lyhyesti muisteltuna aika syksystä 17 (20.10.17) tammikuuhun 18 (12.1.18). Lisää leukemiaani liittyvästä hoidosta ja muusta elämästäni seuraavassa blogissa, lähiaikoina toivottavasti...