Hae tästä blogista

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kevätinnostuksen vallassa

päätin kirjoittaa unohtuneeseen sunnuntaiseen tapaan pienen jutun.

Talvi piti meitä otteessaan aika pitkään tänä vuonna. Ja nyt sitten tuo kevät oikukkaine säineen tuli melkeesti yhdessä hujauksessa. Vaan vielähän tuo ilma ennättää kylmetä, vappuun on vain reilu viikko...

Kolme vuotta sitten ensimmäinen krookus tuossa pihalla kukki jo 19.3. tänä keväänä vastaavaa näin vasta 18.4.




Olen yrittänyt käydä epäsäännöllisen säännöllisesti lenkillä, vai lieneekö tuo säännöllisen epäsäännöllistä tuo lenkkeilyni. Usein tieni johtaa rantaan täällä Lappohjassa; en Hangossa ole tainnut kuvata koko vuonna. Minusta on kiva kuvata samoja kohteita eri aikoina, kuvista näkee hyvin ajankulun ja maiseman muuttumisen. Esimerkkinä tuo Strömudden, Virtaniemi, tai sotilasniemi, kuten minä sitä nimitän.


tuolta oikean yläkulman laiturilta käyn yleensä kuvaamassa tuota rantanäkymää...
näkymä 19.4.18.


näkymä 2.2.18.

Tänään teimme pitkästä aikaa ympäristö- ja kulttuurikierroksen autoillen lenkkikavereitten kanssa. Yhteiset kävelylenkit ovat käytännössä jo jääneet pois, vaan sujuuhan tuo yhdessäolo autoillenkin.

Kiersimme reitin Snappertuna-Fagervik-Inkoo, ja kotimatkalla poikkesimme Tammisaaressa Dagmarin lähteellä.

Snappertunassa kävimme häiritsemässä jumalanpalvelusta, kun menimme sisään kirkkoon kellojen soiton jälkeen. Keltaisessa puukirkossa ja sen kellotapulissa on ilmeisen uudehkot paanukatot ja kirkko hautausmaineen sijaitsee korkealla mäellä.

kellotapuli on vuodelta 1776

Kirkko on valmistunut v. 1689, alttaritaulu on 1840-luvulta

Edellisellä reissulla oltiin Fagervikissä (4.5.14) hieman myöhemmin kuin nyt, sillä silloin siellä kannatti pysähtyä kuvaamaan; siis luonto oli jo kunnolla herännyt. Fagervikin kuvat löytyvät tästä kansiosta.

Matkalla Inkooseen ostimme saaristolaisleipää. Ei, ei siellä ollut kauppaa, vaan itsepalvelumyyntipaikka. Limppua 400 gr neljällä Eurolla ja rahat sai jättää tiskiin.




Sateisessa Inkoon kirkonkylän satamassa kävimme ihmettelemässä purettuja laitureita. Varmaankin ne rakennetaan uudestaan entistä ehompina.


Laitureita purettu
ja kalastus kielletty...
Tammisaaressa on Dagmarin puisto, luonnonsuojelualue, jossa on Dagmarin lähde. Venäjän keisari Aleksanteri III ja hänen tanskalaissyntyinen puolisonsa Dagmar, (keisarinna Maria Fjodorovna) kävivät Dagmarin lähteellä huvipurrellaan viisi kertaa 1800-luvun lopussa mm. täydentämässä aluksen vesivarastoja. Siitä lähde on saanut nimensä.
Parkkipaikalta alas lähteelle on aikamoinen alamäki ja lähteeltä on vielä matkaa rantaan. Jaksoin kuitenkin kävellä takaisinkin autolle, hyvä minä...

Lähteeltä on vielä matkaa rantaan
kirkas on vesi lähteessä

Keisarinnan kuva ja lähteen muistomerkki 

Källvikenin aluetta hoidetaan edelleen puistomaisesti

Tänään on näyttänyt sataneen hieman täällä kotonakin, eikä vain Inkoon maisemissa. Ei kuitenkaan ole ollut ukkosta niin kuin edellisyönä, jolloin välähtelivät kevään ensimmäiset salamat ja jyrinä oli aikamoinen. Vaan paukkeeseen ja jyrinöihin täällä Lappohjassa on totuttu (pakko tottua), sillä tuossa naapurissa Syndalenin metsissä armeija pitää kovapanosammuntojaan useamman kerran vuodessa.

ensimmäinen leskenlehti, 9.4.18

kevään ensimmäinen kuvaamani sinivuokko, 18.4.18.

leppä kukkii

taisi jo aiemminkin tämä pariskunta pesiä täällä...





sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Syksy ja talvi 2017-18

on jo mennyttä aikaa. Vaan millaista; muistankohan tai haluanko edes muistaa?

Syyskuu kului hyvin kauniissa säässä: kävin keräämässä puolukoita ja sienia, sekä tietenkin kuvaamassa.


Syyskuun 19 päivänä kävin Siskot ry:n edustajana osallistumassa "Suomesta syövänhoidon mallimaa 2020" -seminaariin Musiikkitalolla. Siellä oli luennoitsijana mm. Mika Kontro, joka syyskuun alussa oli väitellyt tohtoriksi akuutin leukemian yksilöllisistä hoitomuodoista. Olipa mielenkiintoinen päivä, vaikka osa tieteellisestä asiasta menikin hieman ymmärrykseni ohi. Jossain vaiheessa päivää aloin tuntea vatsakipua, vaan se ei estänyt minua seminaarin loputtua ajamasta pohjois-Tapiolaan hammaslääkäriin. Kirurgi poisti aiemmin sovitun mukaisesti 2 hammastani ja kehoitti minua menemään päivystykseen, koska vatsakipuni oli jo hyvinkin huomiotaherättävää.

Niinpä sitten kotimatkalla kurvasin Tammisaaren sairaalan päivystykseen valittamaan vatsakipua, jonka olin tunnistanut divertikuliitiksi. Minulla oli diagnosoitu  joskus vuosikymmenet sitten tulehtunut divertikkeli, ja nyt yhdistin oireet. Sairaalassa verikokeitten jälkeen jouduin odottelemaan muutamia tunteja, koska päivystävä lääkäri oli kuulema jossain kiireellisemmässä tehtävässä. Paikalla oli toinenkin lääkäri, vaan jonkun kertoman mukaan niin uusi ja kokematon, ettei häntä voinut käyttää. Myöhemmin illalla uuden tutkimuksen jälkeen minulle ilmoitettiin, että jäisin osastolle yöksi.

Syyskuun 20 päivänä minulle tehtiin taas verikokeita ja otettiin luuydinnäyte "sternumista" eli ilmeisesti rintalastan yläpäästä.  Soitin kotiin ja pyysin miestä tuomaan minulle joitain tarvikkeita, koska näytti, etten heti pääsisikään kotiin. Ja kun hän seuraavana päivänä tuli reppuni kanssa, oli samaan aikaan ambulanssi hakemassa minua Meilahteen. Saamani diagnoosi oli akuutti leukemia (AML) ja sen jatkohoito olisi Kolmiosairaalan hematologisella osastolla Meilahdessa.

Muutaman tunnin ajon jlkeen saavuin siis osastolle 7A. Muistaakseni kävelin ihan omin jaloin yksityishuoneeseen, vaihdoin potilasvatteet päälleni ja yritin kotiutua.

näkymä huoneeni ikkunasta osastolta 7A. Vastapäätä Syöpäklinikka, jossa kävin rintasyöpähoidoissa lokakuusta 14 toukokuuhun 15...

 Minulle kävi lääkäri selittämässä, mitä kaikkea leukemiahoidoista seuraa. Esimerkiksi hiukset tulisivat lähtemään rankkojen sytostaattihoitojen johdosta ja saisin maksusitoumuksen peruukin ostoon. No, totesin, että tuo on minulle jo tuttu juttu, kuten osittain tämä leukemia-sairautenakin. Peruukkiasia oli minulle tuttua muutaman vuoden takaisten rintasyöpähoitojen takia  Eräs ystäväni oli sairastanut leukemian vuosikymmenen alussa ja kirjoittanut siitä blogissaan. Koska olin lukenut hänen kuvauksensa taudista ja sen hoidoista, eivät lääkärin kertomat asiat minua juuri pelästyttäneet.
Hoidot alkoivatkin pian sairaalaan saavuttuani, ensin sain erilaisia antibiootteja suoneen divertikuloosin parantamiseksi. Myös sytostaattitiputukset olivat jokapäiväisiä. Luonani vierailivat niin sosiaalihoitaja kuin fysioterapeuttikin, vatsaani kuvattiin ja sydäntäni tutkittiin useamman kerran. Välillä minulla oli useita päiviä ripulia, välillä suu kipeä, vaan onneksi divertikuliitti saatiin paranemaan. Verikokeita otettiin joka päivä ja kanyyliä vaihdettiin vähintäin joka toinen päivä. Onneksi minulla ei ole neulakammoa...

Sairaalassaoloa piristivät muutamat vierailut, kiitos kaikille! Ilahduttavinta taisi kuitenkin oll Saaran piirtämä onnittelukortti:




Lokakuun 20 päivänä pääsin kotilomalle, kun sytostaattihoidot olivat siltä erää ohi.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kevät 18 jo pitkällä

ja edellinen päivitys on viime syksyltä. Yritän piakkoin saada aikaan jutun, jossa kerron syksyn ja talven tapahtumista, jotka ovat osaltaan estäneet minua päivittämästä tätä blogiani...