Hae tästä blogista

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

21.1. Aurinko paistaa

taas, kuten se on tehnyt monena päivänä kuluneen kahden viikon aikana. Lenkkeilylle on siis ollut otolliset säät ja ollaan me käytetty niitä hyväksikin, sekä kahdestan että kavereitten kanssa.

Joutsenperhe viihtyy edelleen Lappohjan rannassa...

Edellisellä viikolla olin Hesassa Siskot -syöpäkuntoutujat ry:n hallituksen kokouksessa. Nyt keskiviikkona yhdistyksellä oli  juhlapäivä,  kun terveet siskot luovuttivat kalentereilla keräämänsä 4000 Euron summan Siskola-toimintaan. Lue lisää tästä.

Vietin koko viikonlopun pääkaupunkiseudulla. Tai no, hieman laajennetulla, sillä käväisin lauantaina päiväristeilyllä Tallinnassa. Matkalla ei oikeastaan ollut mitään erikoista syytä, kunhan käväisin. Ensi kerralla pitänee olla ajan ja systerin kanssa yötä...

Ilta jo tummeni poislähtiessä Tallinnasta...
Pitkästä aikaa olin maanantaina mukana HI:n kamerakerhon kokouksessa Pasilassa. Uudet vetäjät olivat suunnitelleet jo kevään kokoontumisiin aikataulun ja yhdessä saatiin ajankohtiin aiheetkin. Mielenkiintoista tulee taas olemaan kerran kuussa maanantaisin; toivottavasti minulla on usein tilaisuus päästä mukaan...

Lenkkeillessä ollaan käyty rannassa muutaman kerran täällä Lappohjassa ja kerran kauppareissulla tuolla keskustassakin.
Kännykkäkuva uimarallalta 20.1.

Vesi on laskenut Lappohjan rannoilla 19.1.


Tuuli oli kovaa jo 10.1.17 Hangon Tehtaanniemellä
 Hangossa on herättänyt paljon keskustelua Roxx-cafe-pub-kiinteistön kohtalo Tehtaanniemellä. Pääsin asiasta jonkinmoiseen selvyyteen, kun kävimme vierasvenesatamassa ja katsoin uusien ja vanhojen kiinteistöjen sijoittumista.

Jäähän tuo uusi rakennus vähän varjoon, vaan kumpi oli ensin...
Tietääkseni Regatta Resorts, vai oliko se Regatta Spa?, oli tehnyt valituksen, kun em. Roxx oli saanut viiden vuoden mittaisen lisäsopimuksen toiminnalleen... Minun ei onneksi tarvitse ottaa kantaa tuohon kiistaan...

Puhelimeni lakkasi toimimasta sinä aamuna, kun lähdin Hesaan. Jätin sen matkalla Tammisaaren Giganttiin, koska sille olen joskus maksanut Huolenpito-sopimuksen. Sain tilalle peruskännykän, jossa ei ollut nettiä, ja pärjäsin sillä oikein hyvin reilun viikon. Perjantaina sitten kävin hakemassa omaisuuteni takaisin. Se oli palautettu tehdasasetuksiin, joten "siinä ei ollut mitään sisällä". Nyt olen saanut asennettua siihen WhatsApp -sovelluksen ja hämmästyksekseni  se palautti kaikki viestit, sellaisetkin, jotka jo olin aiemmmin poistanut. Puhelimessa näyttäisi nyt olevan Android versio 6.0, nimeltään Marshmellow. Minusta tuntuu, että puhelimen kamera toimii nyt paremmin kuin ennen; siksipä olenkin nyt kuvannut sillä muutamana päivänä :

Lappohjan uimarantaa kännykkäkameralla...

Lappohjan Marttalan piharakennus kännykkäkameralla...
Oikein mukavaa viikonlopun loppua ja entistä kivempaa alkavaa viikkoa teille kaikille...







maanantai 9. tammikuuta 2017

9.1.17 vuoden toinen viikko alkoi

pilvisenä, lämpömittari näyttää nollaa. Viime viikkoon on mahtunut monenlaista säätä. Lumi satoi meille tänne eteläänkin heti alkuviikosta, onneksi sitä ei tullut yhtä paljon kun muualle etelään. Aurinkoinen kaunis ilma oli tiistaina, kun käytiin Tammisaressa kaupassa. Ajoin isännän ja ostokset kotiin ja painuin auton kanssa rantaan; autolla siksi, että kerrankin otin kameran jalustimella mukaani. Jalustinta en viitsi kantaa käsissä, vaikka matkaa kuvuspaikalle on vain kilometrin verran.
Ennätin juuri parahiksi kuvaamaa korkealla oleva jäätyvää vettä ja kaunista auringonlaskua.





Aurinko paistoi edelleen kirkkaalta taivaalta keskiviikkonakin, kun näpsin kuvia erääseen kuvahaasteeseen. Tarkoitus oli saada julkaisukelpoinen kuva aiheesta Valo ja varjo. Kuvasin sisällä, sillä ulkona oli jo pakkanen.  Valoa ja varjoa oli, vaan ei oikein natsannut, jotain puuttui.

Keskiviikkona kävimme aurinkoisessa Tammisaaressa kaupassa. Olin jättänyt auton peittämättä edellisen ajokerran jälkeen, siis ennen vuodenvaihdetta, joten sen saaminen ajokuntoon kesti melko kauan. Jäisen auton ajoin K-kaupan alakerran parkkihalliin sulamaan ja kävimme kävellen kirpeässä pakkassäässä Tokmannilla ostamassa silikonipullon ovien tiivisteiden voiteluun. Askaroimme auton kanssa ihan tosissamme ja samalla kävin kysymässä, paljonko auton pesettäminen maksaa. Parkkihallissa on nimittäin pesupalvelu ja sinne päätin ensi kerralla viedä autoni pesuun. Hinta liki sama kuin ABC:n automaattipesulassa, vaan pojat tähdensivät kuivaavansa auton niin, että tiivisteiden ei pitäisi jäätyä. Kun olin automaattipesettänyt sitikkani juuri ennen uutta vuotta, niin nyt ne tiivisteet siis olivat todella jäätyneet kiinni, vaikka olinkin ollut kuivaavinani ja voitelevani kaikki tiivisteet sen pesun jälkeen. No, ehkä vahingosta viisastun minäkin

Torstaina oli kova pakkanen, mittarimme näytti aamusella -21. Mies meni (autotalliin) talkoisiin lenkkikaverin luo ja minä tyhjensin pakastimen sisällön ulos voidakseni sulattaa pakastimen. Ja kyllä siinä sulattamista riittikin; pakastimen ovi oli syksyllä kerran jäänyt hieman raolleen muutamiksi tunneiksi, ja silloin oli huurretta ja jäätä kertynyt aivan kamalasti kaapin kylmäelementeille. Muutaman tunnin intensiivisen vedenkeräilyn jälkeen sain kaapin pestyä ja kuivattua; ja illansuussa tavarat takaisin oikeaan kylmään. Ihan kiva urakka, joka vaan pitäisi voida tehdä useammin...

Onneksi kaikki jää ei sulanut vedeksi...
Perjantaina oli loppiainen. Pakkasta oli vielä liki 20 astetta ja aurinko paistoi edelleen upeasti.  Heti aamulla aloitin uudestaan etsimään aihetta Valo ja varjo.
Kirkas aurinko loi mielenkiintoisen kuvion olohuoneen seinälle, joten siitä kuvia laukomaan. Ja lopulta sain mielestäni sopivan kuvan vastatakseni haasteeseen Valo ja Varjo...



Kovan pakkasen takia puimme päällemme oikein kunnon talvivaatteet ja lähdimme pienelle lenkille. En muista, milloin viimeksi olen untuvatakkia ja laskettelutoppahousuja käyttänyt, vaan nyt ne pääsivät tuulettumaan. Kun kävelimme kahdestaan, saatoimme liikkua melko reippaasti; ei kerennyt tulla kylmä.

Lauantaina olikin jo sitten aivan eri sää kuin muutamana edellisenä aurinkoisena pakkaspäivänä. Lämpötila oli noussut jo liki nollaan, tuuli ja tuiskutti.


Iltapäivällä, kun tuuli ja lumisade olivat jo ohi, uskalsivat linnut käydä syömässä pihalle ripustamaani talipalloa.
Olin virittänyt kameran jalustalleen verannan oven eteen, siis sisäpuolelle. Nostin pikkusen sälekaihdinta, tarkensin manuaalisesti talipalloon ja jäin odottamaan lintuja. Kyllä niitä monia lenteli pihalla, vaan kovin moni ei pysähtynyt ruokailemaan, käväisi vaan pikaisesti nuuhkasemassa. Muutaman tunnin (odottelun) jälkeen onnisti: sain monta kuvaa noista kahdesta tintistä, jotka uskaltautuivat paikalle.



Täytyy varmaan jatkaa tätä pienimuotoista ruokintaa koko talven, kun sen nyt kerran aloitimme.

Sunnuntaina oli aste pakkasta ja taas vaihteeksi aurinko paistoi kirkkaasti. Lähdimme neljästään kävelemään kohti Lappohjan koulua, jossa oli Hilpan päivän hulinat. Nautimme herkullisia leivonnaisia kahvibuffetista, katsastimme kirpputoritarjonnan ja ostimme pullia ja tiikerikakun myös mukaan.
Kotimatkalla Satamatiellä minä erosin muusta porukasta ja suunnistin tanssilavan nurkalta rantaan. Voi että oli upea näky: osittain jäätynyt meri, röykkiöittäin ahtojäätä rannalla, valoisaa ja aurinkoista...


Aurinko oli jo laskemassa (tietenkin koko ajan puolenpäivän jälkeen), sopivan pilviverhon takaa se kultasi veden ja taivaan ja taas kuvasin.  Joutsenperhekin on vielä paikalla, kun on hieman avovettä...



Rannalla oli melko vaikeaa kulkea, koska kova tuuli oli työntänyt rikkoutunutta jäätä rantahiekalle. Lieneekö se ahtojäätä, vai mitä...

Ennen rannasta nousemista kuvasin taas moottorivenesatamasta panoraaman.





sunnuntai 1. tammikuuta 2017

1.1.2017. Vuosi vaihtui

ja niin on mennyt joulukin. Nyt voin vain toivottaa sinulle ja läheisillesi erinomaisen hyvää koko tätä loppuvuotta 2017!


Olemme ulkoilleet aika paljon, kiitos taas lenkkikavereittemme. Miehet kävelevät edellä jutellen omiaan, pysähtyvät välillä odottamaan meitä käsikynkkää hipsuttelevia naisiaan. Usein ollaan menty rantaan, jossa on kiva seurata vedenkorkeuden vaihtelua. Ja kivempi rantahietikolla on kävellä kuin asfalttitiellä. Minä haluaisin oikeastaan kunnon metsälenkille, vaan lenkkikaverini ei kunnolla selviä kovin epätasaisessa maastossa.
Vesi oli aiemmin syksyllä liki ennätysalhaalla, Itämerestä oli karannut 300 kuutiokilometriä vetta Atlantille, tai jonnekin sinne päin. Nyt joulu- ja vuodenvaihdelenkeillä huomasimme veden nousseen, liekö karkuvedet tulleet takaisin vai tuulet nostaneet vedenpintaa. Vesi oli vuoden viimeisenä päivänä niin korkealla, että oli vaikeuksia pystyä kulkemaan rannalla kuivin jaloin.


Muistaakseni ei usein ole satanut, vaikka kostea ilma on joskus ollutkin. Ja luonto on edelleen uskomattoman vihreää. Joulupäivänä oli hyvä ilma pelata frisbeetä...

Saisinpa nuo pisarat kuvattua terävinä...

Ainakin sammal on kirkkaan vihreää...

Joulupäivän harrastuksia...
 Hangon auringonlaskut ovat olleet tosi näyttäviä tässä viime aikoina ja niitä on kuvattu paljon. Minulta nuo etelämmät iltaruskot ovat jääneet väliin, vaan olen onneksi ennättänyt muutaman kerran kameran kanssa tähtäilemään laskevaa aurinkoa täällä hieman pohjoisemmassakin, Tammisaaressa ja Lappohjassa.
 
Kerrankin sattui kaupassa käynti Tammisaareen oikeaan aikaan ...
Jouluaaton aaton auringonlasku oli niin värikäs, että minun piti hieman vähentää kuvan saturaatiota...
Ja pistäydyinhan minä joululenkillä metsään sen verran, että sain maistettua makoisan kylmää puolukkaa.



Ja lopuksi pieni ihmetyksen aihe, kuusi kukkii; tai ainakin on lykännyt uutta kasvustoa......

Kuusen oksa kukkii, vaikka se jo karistaa neulasiaan...